Vilpittömyys kaunistaa – Agent Fresco Bar Loosessa 19.12.2015

Agent Fresco 2015 on islantilainen bändi, jonka musiikkia on kovin vaikeaa pistää mihinkään kategoriaan. Hillittyä ja holtitonta progressiivista musiikkia soittava bändi ammentaa vaikutteita niin Meshuggahilta kuin Chopiniltä. Bändi vertaantuukin suhteellisen vaivattomasti Karnivooliin ja Between The Buried And Mehen, mutta kuulostaa paikoittain myös konservatorion käyneeltä Mars Voltalta.

Agent Fresco on julkaissut kaksi albumia: vuonna 2014 ilmestyneen debyytin “A Long Time Listening” sekä tänä vuonna ilmestyneen “Destrierin”, joka on kovin lyhyessä ajassa singonnut bändin ansaitusti Islannin musiikkiviennin huipulle. Yhtye on kiertänyt Eurooppaa marraskuusta lähtien ja kiertueensa toisiksi viimeisenä pysäkkinä he päätyivät vihdoin Suomeen, ensimmäistä kertaa koko historiansa aikana.

Tämän keikan markkinointi ei ollut aivan parasta A-Luokkaa. Alunperin Tavastialle julkaistu keikka siirtyi viikon varoituksella Bar Looseen, ja facebook-eventtiin alkoi tippua mitä oudompia ilmoituksia opiskelijahintaisita lipuista aina lippu-arvointoihin sekä epäselviin aikatauluihin. Tässä vaiheessa pelotti, että edellisenä iltana loppuunmyydyn keikan Tanskassa soittanut bändi joutuisi kohtaamaan Helsingissä puoli-tyhjän salin. Onneksi asia ei kuitenkaan ollut niin, bändi oli itse hoitanut paikallisen fanikuntansa paikalle myös tapahtuman täyteisenä viikonloppuna.

Lämppärinä toiminut The Holy oli itselleni ennestään tuntematon bändi, joka kuulosti Disco Ensemblen ja Coldplayn kraut-rockia ja noisea soittavalta sisarukselta. Kahdella rumpalilla varustettu suomalaisyhtye sai Agent Frescoa odottavan yleisön liikkumaan molli-voittoisella indie-menollaan.

Agent Fresco asteli lavalle iloisesti islanniksi höpötellen. Bändi räjäytti settinsä käyntiin “Anemoi”-kappaleella ja jatkoi ensimmäisen levyn biisillä “He Is Listening”. Solisti Arnór Dan Arnarson loikkasi matalan Loosen katon rajaan ja kajautti ilmoille jumalaisen äänensä ja yleisö meni välittömästi aivan pähkinöiksi. Itselläni oli eniten odotuksia siitä, miten levyllä niin herkkä ja moniuloitteinen ääni pärjää hektisessä live-tilanteessa. Tulin hyvin onnelliseksi kun huomasin pelkoni olevan täysin turhaa: Arnór Dan Arnarson taituroi äänellään ilmiömäisesti myös yleisön edessä, niin oopera-falsetit kuin growlitkin.

Muukin bändi veti jumalaisesti. Basisti Vignir Rafn Hilmarsson oli liikkeissään hyvin suurieleinen sekä levoton ja pysyi tuskin hetkeäkään keikan kestosta paikallaan. Kitaristi Þórarinn Guðnason  tuntui tuntevan elävästi jokaisen soittamansa äänen. Jokainen bändissä vaikuttava jäsen on keikan perusteella multi-instrumentalisti: basisti, kitaristi sekä solisti loikkivat sulavasti kosketinsoittimien taakse ja soittivat biisien piano-kohdat vuoroja vaihdellen. Punainen kiharapilvi vaan heilui lavan taka-osassa, kun uskomattoman lahjakas rumpali Hrafnkell Örn Guðjónsson soitti teknisesti vaikeimmatkin kohdat uskomattomalla vaivattomuudella.

Itselleni kovin tärkeäksi levyksi muodostuneelta “Destrieriltä” bändi soitti mm. biisit “Howls”, “Pyre” sekä monipuolisuudessaan keikan kohokohdaksi muodostuneen “Angst”. Biisin aikana bändissä vaikuttaneiden jäsenten virtuositeetit iskivät vasten kasvoja kuin geysir, kiitos monipuolisten djent-rytmitystensä sekä Arnarsonin growlauksen. Bändi tuntui setissään muuten painottavan paljon ensimmäisen levyn materiaaliin, mikä ei tullut isona yllätyksenä.

Bändi kertoili yleisölle välispiikeissään kaikesta basistin uudesta kissasta aina bändin crewta koko kiertueen ajan vaivanneeseen ripuliin. Bändi oli täydellisen välitön, vilpitön ja rehellinen. Yleisössä vallitsi uskomaton tunnelma, kun Arnarson avasi bändin levyjen teemoja yleisölle: “A Long Time Listening”-levy kertoo hänen isänsä pitkästä taistelusta syöpää vastaan ja uusi “Destrier” kertoo väkivallasta ja sen kohtaamisesta sekä sen kanssa elämisestä. Hyvin harvoin kukaan yhtye kertoo niin suoraan ja vilpittömästi levyjen henkilökohtaisesti merkittävistä taustoista. Tämä lisäsi Islaintilaisyhtyeen viehättävyyttä entisestään ja toi lisämerkitystä jo muutenkin mainioihin biiseihin.

Koko keikan aikana bändin mukana laulava ja hyppivä yleisö todisti, että tätä keikkaa ollaan odotettu pitkään ja hartaasti. Bändin suomalaiset fanit lahjoivat yhtyettä joulukorteilla sekä lakupiipuilla, ja tämä teki bändin selkeästi hyvin onnelliseksi. Keikka oli kaiken kaikkiaan yksi tämän vuoden parhaimpia: bändi oli ilmiömäinen ja yleisö nautti bändin meiningistä täysin siemauksin. Toivon todella, että Agent Fresco saapuu Suomeen uudestaan ja että keikka silloin tavoittaisi jokaisen potentiaalisen kuuntelijan.

Settilista:
1. ANEMOI
2. HE IS LISTENING
3. HOWLS
4. SILHOUETTE PALETTE
5. PYRE
6. A LONG TIME LISTENING
7. WAIT FOR ME
8. PAUSED
9. IMPLOSIONS
10. BEMOAN
11. SEE HELL
12. ANGST
13. DARK WATER
14. EYES OF A CLOUD CATCHER
15. THE AUTUMN RED

Raportti: Ida Immonen

Kommentoi julkaisua