Vinkkejä aloitteleville demobändeille
Nykypäivänä vallitseva digitaalinen aikakausi on mahdollistanut sen, että yhä useampi yhtye pystyy itse nauhoittamaan kotonaan lähes ilmaiseksi tietokoneen ohjelmien avulla keskinkertaisen, tai jopa parhaimmillaan loistavan äänenlaadun omavan äänitteen ilman erillistä studiota. Yhä useammat yhtyeet nykypäivänä toimivatkin näin, jolloin levyjä tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista. Tämä tarkoittaa sitä, että demobändeillä on yhä vaikeampaa erottua ns. ”harmaasta” massasta, joka nykypäivänä tuntuu vain kasvavan kasvamistaan. Tärkeää olisi olla mahdollisimman omaperäinen musiikissaan ja aktiivinen oman yhtyeen promotoinnin suhteen.
Olen listannut asioita, jotka itse kokisin levy-yhtiön edustajana tai promoottorina tärkeäksi, ennen kuin solmisin levytyssopimuksen yhtyeen kanssa tai tarjoaisin sille keikkaa jonkin suuremman ulkomaisen yhtyeen lämppärinä. Seuraavia asioita pitäisin itse tärkeänä:
1. Valitse yhtyeen nimi huolella. Törmään lähes päivittäin Kaaoszinen demopuolella yhtyeiden nimiin, jotka saavat itseni tuntemaan lähinnä myötähäpeää demon lähettänyttä yhtyettä kohtaan. Kun olen musiikin kanssa tekemisissä melkein vuorokauden ympäri seitsemän päivää viikossa, käy edellä mainittujen yhtyeiden kanssa siten, että niihin ei kiinnosta edes tutustua sen tarkemmin. Näin käy varmasti myös levy-yhtiöissä, jotka saavat kymmeniä demoja päivittäin kuunneltavaksi. Mieti lisäksi jo etukäteen, onko yhtyeesi kotimaan tai ulkomaan markkinoille, koska Ä ja Ö kirjaimet yhtyeen nimessä eivät välttämättä kanna kovin pitkälle.
Mainos päättyy
2. Viimeistele ja hio demo / EP / CD viimeisen päälle ammattimaisesti kansitaidetta myöten. Hyvin tehty demo herättää huomion paljon todennäköisemmin ja saa levy-yhtiön / promoottorin oikeasti tutustumaan yhtyeeseen. Kun näet itse vaivaa, niin myös promoottori / levy-yhtiökin todennäköisemmin jaksaa nähdä sinuun vaivaa. Vaikka julkaisit demon digitaalisesti, niin silti hienosti tehtyä kantta arvostetaan ja se takuulla herättää huomiota.
3. Mieti tarkasti mitä kappaleita demolle laitatte, ennen kuin sen julkaisette. Julkaiskaa mieluummin todella loistava kolmen kappaleen demo kuin kuuden biisin EP, joista puolet on tehty vain täytteeksi.
4. Sosiaalisen median aktiivisuutta ei voi olla huomioimatta nykypäivänä. Kaaoszinen kävijäliikenteestä suurin osa tulee juuri Facebookiin linkattujen uutisten kautta, ja väittäisin tämän olevan tärkeää myös pienemmillä yhtyeillä kommunikoidessaan faniensa kanssa. Sosiaalinen media on tänä päivänä melkein kuin käyntikortti levy-yhtiölle sekä promoottoreille. Jos yhtyeelläsi ei ole Facebookissa sivuja tai löydy kunnollista biografiaa mistään, niin nykypäivänä se kertoo kyllä valitettavan totuuden siitä kuinka paljon teitä kiinnostaa yhtyeen markkinointi ja eteenpäin vieminen. Koittakaa tosissanne levittää sanaa kavereillenne yhtyeestänne ja saada heidät liittymään Facebook – yhteisöönne. Vaikka teidän musiikkinne olisi kuinka loistavaa ja maata mullistavan omaperäistä, niin 50 fania Facebookissa on vähän huono lähtökohta promoottorille / levy-yhtiölle markkinoida yhtyettänne tai tulevaa keikkaa.
5. Käytä nykypäivän tapoja levittää musiikkiasi mahdollisimman paljon. Laita kappaleita esimerkiksi Facebookiin, Youtubeen sekä erilaisiin paikkoihin, joissa myös satunnaiset kuuntelijat voivat löytää bändisi. Lisäksi lisää profiilisi Last.fm –sivustolle, jonka kautta monet etsivät uusia artisteja suosikkiyhtyeidensä kautta.
6. Jos saatte yhtyeellenne keikan niin lukekaa tarkasti kaikki materiaali, mitä keikkajärjestäjä antaa/lähettää – ennen keikkaa. Joskus suunnitelmat muuttuvat etukäteen ja bändin olisi hyvä olla ajantasalla muutoksista. Lisäksi infossa on usein tärkeää tietoa siitä, mistä järjestäjä tarvitsee tiedon etukäteen (extramateriaali yms. jota haluaa esityksessään käyttää). Myös keikkapaikalla on hyvä olla mielessä se, että on mainostamassa omaa bändiään, ennen ja jälkeen keikan. Joskus pienetkin asiat saattavat jäädä mieleen ja info kyllä kulkee nopeasti piireissä, jotka ovat Suomessa melkoisen pienet.
7. Hiokaa oma esiintymisenne kuntoon. Se taito tulee toki kehittymään myös kokemuksen kautta, kun saatte varmuutta esiintymiseenne. Kuitenkin nykypäivänä levymyynnin ollessa olematonta, niin yhtyeet saavat elantonsa omien keikkojensa kautta. Varmin tapa millä saatte samat ihmiset tulemaan seuraavallakin kerralla katsomaan teitä on se, että esiinnytte ammattimaisesti ja olette todella nähneet vaivaa esiintymiseenne. Vetäkää siis jokainen keikkanne 100 lasissa, vaikka yleisössä olisi vain 10 ihmistä teitä katsomassa.
Jos levynne herättää eri levy-yhtiöiden mielenkiinnon, niin punnitkaa saamanne tarjoukset tarkasti ennen lopullista päätöstä. Sopimus suuren levy-yhtiön kanssa, jossa on jo 100 yhtyettä rosterissa ei välttämättä ole uran alussa se paras vaihtoehto. Suuressa levy-yhtiössä panostus pieneen yhtyeeseen voi jäädä paljon pienemmäksi kuin pienessä levy-yhtiössä, joille te olette prioriteetti. Muistakaa, että olette ottaneet vasta ensimmäisen askeleen urallanne, kun teillä on levytyssopimus kourassanne. Yhtyeen markkinointia täytyy jatkaa myös omatoimisesti levytyssopimuksen jälkeenkin, jotta se herättäisi mahdollisimman paljon huomiota eri puolilla maailmaa levyn julkaisun yhteydessä. Yksi päivitys puolessa vuodessa tekemisistänne verkkoon ei riitä vaan olkaa aktiivisia!
Onnea matkaan!
3 comments on “Vinkkejä aloitteleville demobändeille”
Comments are closed.
Markus Saloranta
Hyvä kirjoitus! Minua hieman vain hämää kun visuaalisuutta ja sitä, että kaiken pitää näyttää hyvältä, korostetaan älyttömästi. Artistien tai bändien on tietysti esiinnyttävä hyvin, mutta liika hiominen ja ”siisteys” ei kuulu jokaisen artistin tai bändin imagoon. Minusta on outoa myöskin, jos bändin erikoinen nimi vesittää levy-yhtiön mielestä sen uskottavuuden? Se on totta, että visuaalisuudella ja hienoilla laitteilla välitetään ammattimainen kuva, mutta valitettavan usein päädytään ylituotettuun pseudohittimäiseen kokonaisuuteen, jossa oikea musiikaalisuus ja hyvät biisit on verhottu teknologian taakse. Paras levy-yhtiön ohje oli, jonka olen lukenut, sisälsi aluksi tiukat ohjeet ja raamit siitä, miten kannattaa toimia, ja viimeisimmäksi listassa todettiin, että älä usko sanakaan lukemastasi vaan usko omaan tekemiseesi.
Niilo Pielinen
Onhan toi totta, kun näitä kurabändejä katsoo.
Suomessa on muutenkin aivan liikaa bändejä ja suurin osa vielä täysiä paskoja ja persoonattomia. Esim. näillä joka kellarin death metal-bändeillä ei kukaan tee yhtään mitään. Kuraa saa kuralävestä ilmaiseksi. Suomi”metalli” kuten nämä Mokomat, Kotiteollisuudet, Stam1nat ja Viikatteet ovat olleet täysin turhia koko olemassaolonsa ajan.
Nämä folk-bändit, Ensiferumit, Turisakset, Finntrollit yms. ovat täysin aikansa eläneitä, musiikki täyttä kuraa, pelkkää halpaa itsensä toistoa naamat paskassa. Ketä oikeasti nämä Kalavaleet ja jotkut vitun kekrijuhlat kiinnostavat? Tai ketä kiinnostaa joku skandinavian mytologia? Eiköhän näiden junttien ajat ole jo takanapäin.
Ja lopuksi nämä melodisen metallin edustajat, niin mies- kuin naispuolisine laulajineen ovat bändeineen täysin persoonattomia. Kukaan ei jaksa kuunnella jotain c-tason Nightwish-vedätystä, varsinkin kun Naitvis itsessään on täyttä homoskeidaa. Yrittäkää lapset jo tehdä jotain merkittävää ja lopettakaa se jokapäiväinen sceneily. Tai lopettakaa mieluummin musiikin tekeminen kokonaan, koska ette kykene siihen ja maa senkuin täyttyy toinen toistaan entistäkin turhemmista ja yhdentekevimmistä bändeistä.
Kyllä sitä voi elää ilman bändiäkin ja ei sitä bändiä tarvi väkisin jokaisella olla, vaikka jostain peräperseen Suomesta ollaankin, joka kuvittelee olevansa vielä merkittävä hevimaakin maailmalla. Varsinkaan kun sitä soittotaitoa, sävellyskykyä ja tyylitajua ei riitä edes Nurmon kylämarkkinoille.
Mitä tulee em. viestissä nimettyyn ”ylituotettuun” musiikkiin, sitä ei ole havaittavissa. Ja alkuperäisen artikkelin kirjoittaja puhuu asiaa siinäkin, että bändin nimi kannattaa materiaalin lisäksi miettiä kunnolla. Suomihan on näiden Kakkahätä -77:n ja Jorman kotiprojekti-bändien luvattu ihmemaa. Jos nämä nimet ovat omasta ja lähimmän kolmen baaritutun mielestä hauskoja vitsejä, niin ne eivät kiinnosta välttämättä ketään muuta. Suomesta löytyy myös joukko näitä ”suuren ihmeen” kitaristeja, jotka täysin yhdentekevine tiluineen ovat sekä omasta että kolmen lähimmän baaritutun mielestä maailman käänteentekevin asia. Näin erityisesti death metal-scenessä. Valitettavasti näin ei ole kuitenkaan muiden mielestä, koska yleensä ihmisillä on tapana olla korvat päässä ja muutenkin heillä on tapana seurata tyylitajuista ja kiinnostavaa materiaalia. Myös se, että osaa omasta mielestä merkittävän tilun ja senkin vielä tyylittömästi ja paskoilla soundeilla soitettuna, ei merkitse sitä, että kyseisestä henkilöstä tulee maailmantähti, vaikka omasta + 3 selkääntaputtelijan mielestä onkin maailman eliittiä. Samoilta henkilöiltä puuttuu tyylitajun lisäksi myös biisientekokyky täysin ja tämän vuoksi he jäävätkin omiin kantakuppiloihinsa. Ja se on todella hyvä juttu, koska mitä tahansa paskaa ei tule levittää laajempaan tietoisuuteen, varsinkaan maamme nimissä.
Myös alituotettu ja erityisesti alisävelletty + alisoitettu materiaali näyttää olevan kansakunnan vahvin vientituote viimeiset 10 vuotta ja kyseinen trendi näyttää jatkuvan niin kauan kuin juntteja ja karvaperseitä riittää.
JJ
**facepalm**