Vinksahtaneet vuodenajat – Wintersunin klubikiertueen avaus Pakkahuoneella

Ennen varsinaista konserttiraporttia, on välttämätöntä sanoa muutama sana illan talvisesta päätähdestä. Wintersun on vuoden keskustelua herättävimpiä metallibändejä.

Useissa kahvipöydissä on vuoden varrella puitu bändin tulevaisuutta ja erinomaisesti onnistunutta joukkorahoituskampanjaa (joka on kerännyt raportin kirjoitushetkellä yli 464 000€). Lisäksi kahvipöytäkeskusteluissa on tiuhaan ollut esillä Jari Mäenpään nerous ja suuruudenhulluus, tai jos omaa mielipidettä yhtyeen musiikista ei löydy, vähintään ”Jartsan” nenän koko on herättänyt keskustelua. Keskiössä on kuitenkin ollut yhtyeen kolmas studioalbumi ”The Forest Seasons”, joka on saanut sekä ylistävää että kriittisempää palautetta. Onko albumi ylivoimaisesti vuoden mielenkiintoisin, yllättävin ja monipuolisin metallialbumi, vaiko sittenkin täyteen ahdettu roska-astia, josta kitarariffit ja ”konerummut” pursuavat yli? Oma mielipiteeni on kallellaan ensimmäiseen vaihtoehtoon. Mahtipontisuus, monipuolisuus ja suuruudenhullut ideat ovat toimineet Wintersunin tavaramerkkeinä jo usean vuoden ajan. Kun nämä tavaramerkit täyttävät ja jopa ylittävät odotukset, ei niitä voida kääntää bändiä vastaan. Wintersun osoittaa sen, että bändi tekee asiansa erinomaisesti ja asettaa rimansa entistä korkeammalle tulevia albumeita ajatellen.

Mutta sitten asiaan. Torstaina 24.8. alkoi Wintersunin klubikiertue Tampereen Pakkahuoneelta. Lämppäriksi kiertueelle on kutsuttu kanteleella vahvistettua folk metalia soittava yhtye Valkeat. Espoolainen bändi julkaisi omaa nimeään kantavan debyyttialbuminsa tämän vuoden tammikuussa. Vähälukuiselle yleisölle esiintynyt bändi esitti pirteän keikan. Kovaa ja korkealta laulanut Miikka Virtapuro esiintyi varmasti ja mahtipontinen elekielikin oli kunnossa. Kantelesoolot metallibiisien keskellä olivat minulle uutta, mutta nekin toimivat mainiosti. Wintersunin lämmittelijän rooli ei varmasti ole kiitoksellisimpia ja helpoimpia tehtäviä, varsinkaan kiertueen ensimmäisellä keikalla – auringon varjoon jää väkisin. Kirkas tulevaisuus bändillä näyttää silti olevan edessä, jos vain kiertueille on kysyntää jatkossakin. Lämmittely kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen yleisöllä oli yhtä pitkä aika nauttia virvokkeita ennen pääesiintyjää.

Ennakkotietoja tulevasta setistä minulla ei ollut, joten ennakko-odotukset olivat vahvasti tuoreen albumin materiaalissa. Wintersun aloitti keikkansa tarkalleen klo 21.00, odotusten mukaisesti keväisellä avausraidalla ”Awaken From the Dark Slumber (Spring).” Kertosäkeen kuoro-osuus hoitui hyvin myös neljään pekkaan, eikä studiosessiossa mukana ollutta yli kymmenen metallilaulajan joukkoa kaivattu. Jari Mäenpään laulutaidot olivat päätähuimaavat. Bändin keulakuva suoritti illan aikana erinomaisesti kaikki lauluosuudet, sekä puhtaat että matalat, bassotaiteilija Jukka Koskisen tukiessa murinaa omallaan. Toisen kitaristin Asim Searahin palkkaaminen bändiin osoittautui loistavaksi päätökseksi, sillä Mäenpää sai keskittyä vain laulamiseen ja tunnelmaa korostaviin sankarillisiin eleisiin.

Pirteän kevään jälkeen koittivat synkemmät ja talvisemmat ajat. Mäenpään suuruudenhulluus näyttää edenneen niin mystisiin mittakaavoihin, että hän pystyy kääntämään jopa vuodenaikojen järjestyksen. Vanhemmat kappaleet ”Winter Madness” ja “Sons of Winter and Stars” herättivät yleisön lopullisesti. Pitti pyöri talven ja tähtien poikien tahtiin mallikkaasti ja hitaampien hetkien aikana yleisön joukossa syttyi jopa muutama oikea liekki puhelimien taskulamppujen sijaan. ”Sons of Winter and Stars” -yhteislaulu raikasi Pakkahuoneen peräseiniä myöten. Tunnelma oli vaikuttava. Kappaleiden eeppisyyttä lisäsivät entisestään tuulikoneet, joiden aiheuttama viima puhalsi kitaristien Teemu Mäntysaaren ja Asim Searahin hiuksia kuin tuuli.

Raikuvien aplodien jälkeen yleisö hiljentyi kuuntelemaan yksinäisyyttä: talvi oli saapunut Tampereelle. ”The Forest Seasons” albumin päätöskappale ”Loneliness (Winter)” on myös livenä kaunista kuultavaa. Kaiho ja katkeruus paistavat tunnelmallisista melodioista, jotka sopivat Wintersunin äänimaisemaan täydellisesti. Talvea seurasi vanhemman ”Starchild” kappaleen jälkeen luonnollisesti syksy.

Syysmyrsky riepottelee Stratovariuksestakin tuttua rumpali Rolf Pilveä, jonka suoriutuminen syksyisestä kappaleesta kertoo paljon miehen ammattitaidosta. Mäenpää on löytänyt erinomaisen tuuraajan Kai Hahdolle, jonka liittyminen kiertueelle estyi hänen loukattuaan kätensä alkukesällä. ”Eternal Darkness (Autumn)” on livenä lamauttava kokemus. Vajaan vartin pituinen synkkääkin synkempi black metal -kappale raastaa sielun irti ruumiista ja jättää jäljelle vain tyhjän ruhon. Jari Mäenpää kertookin kappaleen saaneen voimaa isänsä kuolemasta, joka on vahvasti läsnä koko kappaleen ajan. Venytetty karjaisu ”I am death!” päättyy kuin seinään, valot sammuvat ja Mäenpään saatanallinen silhuetti jää seisomaan hetkeksi eeppisesti koura kohti kattoa. Varsinaisen setin loppu on todellinen huippukohta, jota koko puolitoistatuntinen on rakentanut.

Silhuetit palaavat lavalle esittämään yhden encoren ”Timen.” Yllättävästi ”The Forest Seasonsin” jäljelle jäänyttä kappaletta ”The Forest That Weeps (Summer)” ei kuulla lainkaan. Kappaleelle olisi hyvin ollut tilaa reilusti alle kaksi tuntia kestäneessä setissä. Ei sillä, etteikö eeppinen ”Time” olisi vaikuttava päätösbiisi. Viimeiset yhteislaulut raikaavat koko yleisön voimin. Ajan valuessa kohti loppua, bändi kumartaa ja kiittää yleisöä. Kerrankin tamperelaista yleisöä kelpaakin kiittää. Valitettavan usein Pakkahuoneen keikoilla bändien ja yleisön välinen kontakti on ollut heikkoa, mutta tänään oli onneksi toisin. Tunnelma oli yleisön joukossa lähes alusta asti vastaanottava. Pitti pyöri, laulua kuului ja eeppisiä koreografioita esitettiin suu irveessä.

Wintersunin Suomen klubikiertue on vasta alussa ja bändi on jo nyt timanttisessa vireessä, joten nyt jos koskaan kannattaa bändiä lähteä katsomaan pidemmänkin matkan päähän!

Settilista:

1. Awaken From the Dark Slumber (Spring)
2. Winter Madness
3. Death and the Healing
4. Sons of Winter and Stars
5. Loneliness (Winter)
6. Starchild
7. Eternal Darkness (Autumn)

Encoret:

8. Time

 

Kirjoittanut: Mikko Äijö

Kuvat (Valkeat): Mikko Äijö

Kuvat (Wintersun): Outi Puhakka