Virtaviivaista voimapopia ja lautapelin jännitystä – arviossa Säätöjen eponyymi debyyttialbumi

Helsinkiläisen, aikoinaan ahkeraan keikkoja takoneen punk-yhtyeen, Blue In The Facen muodonmuutoksen seurauksena syntynyt Säädöt perustettiin vuonna 2023. Kokeneista DIY-musikanteista koostuvan nelikon työmoraali on ollut selkeästi alusta lähtien korkealla. Se on kaikessa hiljaisuudessa työstänyt kymmenen lennokkaasti rähisevän kappaleen muodostaman, yhtyeen omaa nimeä kantavan debyyttialbumin.

Vinyylinä ja diginä julkaistavan albumin A-puolen avaa ”Seinän takana”. Kappale on kerrostaloelämän vieraannuttavuudesta kertova Black Flagin tyyppisesti raastava ja kulmikkaan piinaava pelinavaus, jonka perusteella voi helposti päätellä, että kyseessä on yhtye, joka tietää ja osaa mitä tekee. Toisena kuultava, groovaavampi ja useampia dynamiikan tasoja Säätöjen soitossa esittelevä, ”Olkaa tyytyväisii” on sävellyksenä albumin parhaimmistoa, vaikka miesoletettujen sikailevasta keikkakäyttäytymisestä kertovien sanoitusten osalta se on melkein hiilipaperikopio genrekamraattinsa ja aikalaisensa Saa Kiljua -yhtyeen kappaleesta ”Mulkku”.

Reippaisiin punk-humpan kierroslukuihin ampaiseva ”Diipimpiin” on sitten jo osastoa ”takuuvarma livehitti”. Se tulee hyvin todennäköisesti olemaan eräs yhtyeen suurimpia biisejä ja livesetin vakioita hamaan tulevaisuuteen saakka. Kyseessä on vokalisti Ennin erittäin taidokkaasti nuotissa pysyvän laulutaidon ja pistävänsorttisen soundin toimivimmat puolet esittelevä sing-along-henkinen styge.

Albumin ensimmäisen puoliskon loppupuoli omistetaan tematiikan osalta miehisen rappiotilan ruotimiseen. Syntisen irvokkaalta viettelystoiminnalta tuoksahtava ”Hei Jyrki!” jatkaa samoilla melo-punk-linjoilla, mutta on moodiltaan edeltäjäänsä eteerisempi. Tämän jälkeen tuleva ”Emännätön talo” on kryptisesti kerrottu ja melodramaattinen parisuhdeviitteinen disko-rock-himmailu. Itse biisi on kuitenkin harmittavasti laskelmoidulta tuoksahtava köyhän miesoletetun Coldplay-pastissi veteline diskohölkkineen ja loppuosan pompööseine kiippariturvotteluineen.

B-puolen alussa yhtye saa taas toimintapitoisen juonen päästä kiinni ”Koira”-repäisyn myötä. Kyseessä on ehdoitta debyytin kaikin puolin toimivimpiin lukeutuva kappale. Aiemmin singlenä julkaistu ”Pussailtasko Piritorilla” on varmasti Säätöjen keikoilla ihka-instantti bangeri. Yhtye hyödyntää etulyöntiasemaansa, sillä esimerkiksi Köyliöstä tai Heinäveden Kerman kylältä tulevilla bändeillä ei ole yhtä cooleja eikä kuuluisia vaarallisen rappioelämän kyllästämiä mestoja konnuillaan laitettavaksi biisin otsikkoon. Kaikessa nykyaikaisen Kallio-punkin stereotypisessä geneerisyydessään ja enemmän tai vähemmän laskelmoidussa klisekirjossaan vanhalle maalais-punk-jäärälle kyseessä on kuitenkin auttamattomasti sietämättömän banaali kappale.

Riffiosastolla selkeästi enemmän setämiesmuskelia, mutta myös yllättävyyttä ja tyylikkyyttä tarjoileva ”Kesä ja marraskuu” nousee useamman kuuntelukierroksen perusteella ehkä juuri albumin vahvimmaksi kappaleeksi. Suurimmaksi osaksi tämä tapahtuu kappaleen vaivihkaa aukeavan grower-tyyppisyyden vuoksi. ”Varma” omaa myös samanmoiset lähtöasetelmat mukavan kutkuttavasti säksättävine sampleineen ja ponnekkaasti syntikoilla sisään uivine kertosäkeineen. Valitettavasti se jää kuitenkin rakenteeltaan hieman hajanaiseksi eikä ulotu täyteen potentiaaliinsa. Albumin päättävä ”Muusa” hyppää sitten selkeästi sliipatumman iskelmä-rockin pariin, ja biisin voisi aivan hyvin kuvitella soivan sulassa sovussa Indican, Maija Vilkkumaan ja Kaija Koon rinnalla iskelmäradion aalloilla kenenkään höristämättä edes korvaansa.

Säätöjen hyväksi luettavaa innovatiivisuutta kuvastaa se, että sen LP-levyn kanteen on loihdittu pelilauta, jota voi pelata minigrip-pussissa levyn ”rajoitetun painoksen” mukana tulevien pelinappuloiden (kertakäyttökorvatulppien) ja arpanopan avulla. Peliviritelmästä heruu oitis puoli pistettä plussaa. Tätä epäkonventionaalisuuden aspektia ja kekseliäisyyttä yhtyeen soisi hyödyntävän jatkossakin.

Säädöt on taidokas ja pienillä nyansseilla musiikkinsa omaperäisenä pitävä valtavirran reunamilla keikkuva särmikkäämmän laidan pop-punk ja voimapop-yhtye. Ainoa kysymys on, onko Säädöt loppupeleissä liian popia punkkareille ja liian punkia poppareille? Toivotaan, että tämä aika, jolloin musagenret ovat pitkälti sulautuneet toisiinsa, on yhtyeen puolella, ja että yhtyeen löytäisivät musiikinkuluttajat genrerajojen molemmin puolin, ja laajemmin myös kotimaisen pop-musiikin kuluttajakunta.