Visionatica – Force Of Luna

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 21.5.2016

Visionatica on uusi tulokas eteläisestä Saksasta. Yhtye soittaa sinfonista metallia, jossa on myös powermetallin vaikutteita. ”Force Of Luna” on yhtyeen debyyttialbumi, joka tarjoaa yhdeksän mielenkiintoista kappaletta. Mikäli Within Temptation, Nightwish tai Evanescence lukeutuvat suosikkibändeihisi, kannattaa sinun tutustua myös Visionaticaan.

Yhtyeen laulaja Amara Avodem on kirjoittanut kappaleiden lyriikat. Visionatican sanoitukset ottavat kantaa maailman mädännäisyyteen, synkistelevät, ja mahtuupa levylle mukaan muutama rakkauslaulukin. Inspiraatiota sanoituksiin on haettu myös fantasian puolelta. Albumi alkaa ”Visions” -introlla, joka mahtipontisuutensa puolesta tuo mieleen lopun aikojen odotuksen. Tunnelma muuttuu kuitenkin täysin, kun ”Swamp Of The World” powermetal-vaikutteineen räjäyttää albumin vauhtiin. Yhtyeen vokalistin ääni muistuttaa Within Temptationin naislaulajan Sharon den Adelen ääntä. Vaikka Avodemin ääni ei ole yhtä vahva kuin den Adelen, kaunista kuunneltavaa se on silti. Kappaleelta löytyy myös vieraileva mieslaulaja Steve Crouse, jonka lauluosuus ei vakuuta. ”Lilithissä” mennään kuitenkin pintaa syvemmälle. Siinä Avodemin laulu kuulostaa todella hyvältä ja vieraileva jousisoittaja Tobias Heindl (Fiddlers Green) on päässyt jättämään kädenjälkensä kappaleeseen. ”Lilith” on tarttuva ja nätti kappale, jossa yhtyeen kaunis äänimaailma pääsee hyvin esille.

Singlenä julkaistu ”She Wolf” lähtee liikkeelle itsevarmoin ottein, powermetal-vaikutteet puskevat vahvasti esille. Lyriikat kertovat lykantroopeista eli ihmissusista, ja vaikka aihe onkin hiukan hölmö, toimivat lyriikat todella hyvin. ”She Wolf” on vahva ja menevä kappale, eikä ole ihme, että yhtye päätyi julkaisemaan sen singlenä. ”Imprinting Lies” alkaa hiukan verkkaisesti, mutta raskaasti. Erityisesti huomio kiinnittyy vokalistin ääneen, joka kuulostaa todella hauraalta. Kappaleen tunnelma muuttuu kuitenkin pian, kun aggressiivisuus ja kantaaottavat lyriikat nousevat esiin. ”Imprinting Lies” on oikein hyvää ”mättöä”, joka saa jalan väkisin polkemaan maata.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”The Thorns” on albumin rauhallisinta antia. Kappale alkaa sinfoniamaisesti ja tuo mieleen klassisen musiikin. Avodemin ääni on rauhallinen, muttei niin ohut kuin ”Imprinting Liesissa”, ja itse kappaleessa tunnelma on kaunis ja seesteinen. ”The Thornsissa” duetto-osuudessa kuullaan vierailevana laulajana Michael Liewaldia (Winterstorm). Vokalistien äänet sointuvat hyvin yhteen. Päätöskappale ”Never Will Diessa” on konekiväärimäisen tarkat tuplabasarit ja rouheat kitarariffit, jotka säestävät vokalistin laulua. Mukaan on myös mahdutettu kitarasoolo ja kappaleessa myös kuullaan vielä lisää sinfoniamaista äänimaailmaa. ”Never Will Die” sinetöi albumin tyylikkäästi, albumin loputtua ei jää sellaista oloa, että jotain olisi jäänyt kaipaamaan lisää.

”Force Of Luna” on yllättävän vahva kokonaisuus debyyttialbumiksi. Albumilla on monipuolisuutta ja kappaleisiin on saatu persoonallisia vivahteita. ”Swamp Of The Worldin” mieslauluosuuden olisi voinut jättää pois, sillä Avodemin ääni on tarpeeksi vahva kuljettaakseen kappaleita eteenpäin. ”The Thornsissa” duetto-osuus oli sen sijaan mukava lisä. Yhtye on selkeästi ottanut vaikutteita Within Temptationin ja Nightwishin kaltaisilta isoilta nimiltä, muttei kuitenkaan ole lähtenyt matkimaan muita. Oma tyyli on löytynyt ja on mielenkiintoista seurata kuinka yhtye tästä kehittyy. ”Force Of Luna” on miellyttävä kuuntelukokemus, johon kannattaa tutustua.