Viskin voitelema levy rokkaa ja herkistää – arvostelussa Los Bastardos Finlandesesin uusi levy ”Rock ’n’ Roll”

Suomen rankimmat amigot Los Bastardos Finlandeses palaavat kehiin seitsemännellä albumillaan. Retkue on hieman uusinut kokoonpanonsa verta tuoreempaan, mutta tuttu rähinä, kaunistelematon asenne ja potku sillä on edelleen tallella. Levyn nimi on yksinkertaisen iskevä ”Rock ’n’ Roll”, eikä nimeä tule heti tuomita, sillä sen takana on syvempi sanoma ja merkitys. Yhtyeen vokalisti Taff Bastardo on avannut viestiä sanomalla, että ”nimi ’Rock and Roll’ ei ole ehkä kaikkein omaperäisin, mutta rap-musiikin, hip hopin ja dance-musiikin hallitessa nykyajan soittolistoja se kertoo ihmisille, että myös vaihtoehtoja on olemassa!” Minun sukupolvelle ”rock” on tuttu elinehto, mutta tulevien yhteiskunnan sankareiden kannalta nimellä on syvällinen yhteiskunnallinen tarkoitus, eikä sitä pidä väheksyä. Sanan ”rock” voidaan ajatella olevan myös peruskallio, johon voi näinä epävarmoina aikoina luottaa. Se pysyy, eikä heilahtele muoti-ilmiöiden mukaan.

Levylle siunattu kansi luo mielikuvan, että ”nyt ei olla lipittelemässä pehmistä vaan tärinää tötteröön otetaan viskillä ja oluella”. Tuo mielikuva saa voimakkaan vahvistuksen, kun T. Bastardo avaa suunsa. On muuten sellaista raspiröhinää, ettei ole toviin kuultu. Sen kuullessa ei voi kuin nöyrtyä. Legendaarinen rumpali Grande Bastardo täräyttää pelin käyntiin ”The King Is Dead” -kappaleella, ja El Iommisen sekä Don Osmon kitarat ääntelevät sulosointujaan biisin kulkiessa tasaisesti kuin juna matkalla helvettiin. Jos levyn ensimmäiset sanat ovat ”Five o’clock in the morning”, niin jokainen rokkari tietää heti homman nimen. Kappaleen tarinan tarkoituksesta sen enempää tietämättä olkoon biisi vaikka kunnianosoitus menetetyille sankareille, joten ”long live the king!” T. Bastardon ääni muistuttaa muuten suuresti The Dogs D’Amourista tuttua Tylaa, ja ”The King Is Dead” -biisin tekstissäkin on samaa henkeä. Itselleni se on pelkkä positiivinen asia ja täytyy sanoa useamman kuuntelukerran jälkeen, että kappaleen sijoitus levyn avaukseksi on täysin oikeutettua.

Toisena soiva ”Toast”-biisi lähtee slidekitaran johdattamana hurjaan laukkaan, mutta niin kyseisen kappaleen kuin myös esimerkiksi ”Rockabilly Nurse” -biisin kaahailu ja eteenpäin puskeminen ovat tiukasti hallittuja. Rumpali Grande pitää hommaa tiukasti kapuloissaan, ja  esimerkiksi kappaleiden ”Give It Up” ja ”Art Of War” ajoittaisesta raskaudesta huolimatta soitto pysyy svengaavana. Toki ryhmän jäsenillä on sellainen historia ja kokemus takana, että moisen asian mainitseminen tuntuu vähän turhaltakin. ”Riot Act”- ja ”Who’s That Girl” -kappaleissa Grande antaa symbaaleille erityistä kyytiä. Jälkimmäisen kappaleen soolo on muuten kaikessa kaihoisassa melankoliassaan sykähdyttävä.

Singlenäkin ilmestynyt ”Someone Like You” hillitsee hieman kierroksia ja kauniin tarinan sisältävää biisiä voisi bändin mittapuulla sanoa balladiksi. T. Bastardon äänikin soi karheudesta huolimatta poikkeuksellisen lempeänä. Siihen saattaa vaikuttaa se, että lauluosuudet on kuulemma äänitetty yön pimeyden sijaan aamun kirkkaudessa. Levyn draaman kaari muodostuu muutenkin niin, että muutaman tykityksen jälkeen otetaan hieman rauhallisemmin. Bändillä on suuri voima rokkaavassa materiaalissaan, mutta erityisesti rauhallisemmissa paloissa ”Someone Like You”, ”Moonstruck” ja ”Wheeler’s And Dealers” yhtye on onnistunut luomaan käsittämättömän hienoja kappaleita. Niiden herkkyys ja melodia ovat vertaansa vailla niin soitannollisesti kuin laulullisestikin. Varsinkin orkesterin luonnetta kuvaavassa ”Wheeler’s And Dealers” -kappaleessa kitarat soivat äärettömän kauniisti, ja T. Bastardon raspi soi monipuolisena ja sävykkäänä stemmalaulujen tuodessa monipuolisuutta yhtyeen ulosantiin.

Yhtyeen rokkauksessa tuoksuvat etelän tuulet sekä yllä leijaileva dekadenssi. Basson potku tuntuu persauksilla, riffit tempaavat mukaansa, ja bändin armottomuus tekee levystä oivan soundtrackin niin bileisiin, kapakkatappeluun kuin herkempiinkin tiloihin. Yhtyeen polttoaineista on muuten mainittava, että siltä on tulossa myös oma nimikko-olut, joka varmasti sointuu yhteen tämän levyn kuuntelun kanssa. Levy on saatavilla digiversiona, ja 5. huhtikuuta ilmestyy levykauppoihin fyysinen äänite. ”Rock ’n’ Roll” on rockin perusarvoja ylläpitävä levy, ja sitä on näinä aikoina kunnioitettava.

8+/10

Kappalejärjestys:

1. The King Is Dead
2. Toast
3. Someone Like You
4. Riot Act
5. Who’s That Girl
6. Give It Up
7. Moonstruck
8. Art Of War
9. Rockabilly Nurse
10. Wheeler’s And Dealers
11. One More Time

Kommentoi julkaisua