Vitsistä elämää suuremmaksi yhtyeeksi: kirja-arviossa Turmion Kätilöt ”En tahdo unohtaa koskaan”

Diskometallin tirehtöörit Turmion Kätilöt ottavat uuden aluevaltauksen haltuun, kun ensi viikolla 2.10.2024 julkaistaan Elina Järven kirjoittamana Bazar Kustannuksen kautta bändin historiikki ”En tahdo unohtaa koskaan”. Kirjaa kuvaillaan näin: kirja on metallinhohtoinen kertomus sinnikkyydestä, ystävyydestä, kipukohdista ja yli kahden vuosikymmenen aikana luodusta menestyksestä. Jumalauta miten hieno matka kirjan läpi kahlaaminen olikaan. Se tarjosi kaikkea: historiaa eri levyjen takaa, hauskoja keikkakokemuksia ja kommelluksia, tarinoita sanoituksesta ja sävellyksien tarkoituksesta sekä tietoa siitä mitä menestyneen bändin pyörittäminen vaatii.

Turmion Kätilöt lukeutuu yhdeksi omista suosikkibändeistäni. Ajattelin että on hyvä vähän avata sitä millä pohjalla ja näkökannalla tätä kirjaa on luettu. Aloin itse kuuntelemaan raskaampaa musiikkia vasta vuonna 2015 ja Turmion Kätilöt oli ensimmäinen bändi, jonka näin livenä muistaakseni samana vuonna. Kun näin lavalla Spekkelin paljaat pakarat ja aikuiset miehet pukeutuneena erikoisiin asuihin kasvot maalattuina mietin, onko tämä joku vitsi. En heti ymmärtänyt mistä tässä bändissä on kyse. Nyt melkein kymmenen vuotta myöhemmin keikkoja on takana noin 30 ja nopeasti valkeni bändin idea. Levyt on koluttu läpi, osa arvosteltukin, tatuointikin koristaa ihoa ja jollain tapaa elän ja hengitän elämää Kätilöiden kautta. Keikoilla on naurettu sekä itketty ja niistä on jäänyt loistavia muistoja.

Kirjassa tuli hyvin esiin se, että kaiken sen kasvomaalien, erikoisten asujen, humorististen välispiikkien ja rujomman ulkomuodon alla onkin kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä. Ihmisiä omilla kipukohdilla, elämän kriiseillä ja normaalilla arjella. Tarinat siitä kuinka hevoset odottavat joka aamu, kuinka tuntee itsensä riittämättömäksi vanhempana tai puolisona, miten yhdistää työn ja vapaa-ajan samalla pitäen oman pään kasassa ja kuinka kääntää kelloa taaksepäin, kun ikää tulee. Kuulostaa ihan samoilta asioilta, joita me tavalliset kuolevaisetkin mietimme joka päivä.

Kätilöissä kiteytyy se, että mistä tahansa voi ja tulee puhua. Mikään asia ei voi olla niin kipeä, etteikö se puhumalla helpottaisi edes vähän. Jokainen kokee asiat eri tavalla ja tekstit voi sitä kautta tulkita monin eri tavoin. Yhteistä niissä kaikissa on, että vaikka kuinka pahalta tuntuu, niin tanssikaa nyt saatana. Jos se edes vähän helpottaisi. Bändi on halunnut tuotannollaan ja keikoillaan tuoda pientä iloa ja toivoa kuulijoiden elämään. Tämän kirjan luettuani tekstit ovat auenneet itselleni ihan eri tavalla. Parasta niissä kuitenkin on, että minulla on lupa tulkita ne juuri niin kuin haluan ja siihen bändi kannustaakin kirjan mukaan. Arvostan sitä, kuinka rohkeasti jokainen oli avannut tarkemmin sitä mistä lyriikat kertovat ja niiden taustalla oli paljon todella kipeitäkin asioita. En olisi arvannut, että esimerkiksi melkein kaikissa levyissä Petja on laulanut omasta äidistään ja hänen sairastumisestaan ja kappale ”Teurastaja” on oodi hänelle.

Kirjan myötä minulle myös valkeni se kuinka hienoja taiteilijoita ja muusikoita bändi sisältää. Sieltä löytyy monenlaista osaajaa ja alansa ammattilaisia, vaikka ensisilmäyksellä sitä ei aina uskoisikaan ja tämä on vain hyvä asia, ei kaikkea tarvitse aina ottaa niin vakavasti ja pilkettä silmäkulmassa tulee aina olla. Monet saattavat ajatella bändin edelleen olevan pelkkä vitsi, huumoribändi, mutta on siellä paljon asiaa ja varsinkin osaamista taustalla. Kirjan edetessä kuuntelin aina käsiteltävän albumin kappaleita samalla, ja olo on kuin uudesti syntynyt ja suosittelen yhdistämään nämä molemmat.

Itse en niin paljon välitä siitä, miten paljon mikäkin levy on myynyt, minkälaisia kiertueita on tehty ja kuinka paljon rahaa tästä on saatu. Kirjassa on kuitenkin tuotu esiin paljon näitäkin aspekteja, ne varmasti kiinnostavat monia. Hienoa oli, että avoimesti oli kerrottu myös tästä puolesta – mitä levyjen tekeminen ja keikkojen järjestäminen vaatii, mistä rahaa tulee ja mihin se menee. Tämän kaiken pyörittäminen vaatii viisautta ja bisnesälyä. jota bändin sisältä onneksi löytyy. Kirjan myötä aloin kuitenkin huolestumaan tästä jonkin verran – haluaako bändi kasvaa koko ajan hankkien lisää mainetta ja mammonaa vai jääkö se kuitenkin valtakunnan hylkiöiden kestosuosikiksi? Mene ja tiedä, mutta toivon ettei bändi ihan liian isoksi kasva ja että he säilyttävät sen oman uniikin ja erilaisen otteen koko hommaan. Tästä kaikesta tulee myös painetta bändille, kun taitaa melkein kaikki tehdä tätä päätyönään ja jostain rahat on saatava elämiseen. Mutta soitto on heidän mielestään yhtä kaunista ja hauskaa aina ja sitä tekisi vaikka ilmaiseksi, mikä on huojentava uutinen.

 En myöskään välitä yleisesti siitä kuka on juonut eniten viinaa ja missä kunnossa on oltu, mutta niitä tarinoita oli kyllä ihan hauska lukea ja muutamaan kertaan ihan naurettuakin, kun mietin esimerkiksi Tolsan seikkailuja. Oli myös virkistävää lukea lavapreesensistä ja kohuista mitä bändi on aiheuttanut. Hyvin jäi esimerkiksi mieleen Turusen muistot Emma Gaalasta, Rytkösen saamat syytteet, seksin harrastaminen lavalla sekä raketin ampuminen perseestä. Mikään skandaalimainen paljastuskirja tämä ei kuitenkaan ole vaan tilaa on annettu minusta tärkeämmille asioille, mutta näitäkin oli kyllä kiva lukea.

Parasta kirjassa oli se, että kirjailija Järvi oli haastatellut perinpohjaisesti jokaista bändin jäsentä ja myös entisiä jäseniä. Lisäksi äänessä ovat puolisot, TK Crew, ystävät sekä fanit eli oikeastaan jokainen sidosryhmä, johon bändillä on kytköksiä. Järvi oli saanut hienosti tuotua esiin jokaisen jäsenen omaa persoonaa liikaa sensuroimatta ja tuntuu, että tämän kirjan avulla oppi tuntemaan myös heitä paremmin. Jokainen bändin jäsen käytiin yksitellen läpi ja muut saivat vapaasti kertoa hänestä ihmisenä. Näitä tekstejä oli hellyttävää lukea. Ne olivat täynnä aitoja tarinoita artistinimen takaa tuoden esiin jokaisen henkilön vahvuudet ja myös heikkoudet. Bändi kertoo niin kauniisti toisistaan ja toivon, että jokaisella olisi tällaisia ihmisiä elämässään.

Suuressa osassa olivat myös fanit. Kirjan viimeinen luku oli jätetty fanien tarinoille. Niistä tuli esiin se, että bändi on noussut alun perin vitsistä elämää suuremmaksi. Kappaleisiin samaistutaan, niitä tatuoidaan ikuisesti ihoon, niiden tahtiin tanssitaan häävalssit ja lasketaan läheiset haudan lepoon. Omaa tuskaa kanavoidaan kappaleiden kautta ja ne ovat pelastaneet monet itsemurhilta. Eli kappaleet ovat ollut bändin lisäksi merkittävässä roolissa myös kuuntelijoiden elämässä. Kirja toi hyvin esiin sitä, että bändi haluaa tarjota meille aina parastaan. He pitävät huolen siitä, että ovat ajallaan, kukaan ei ole liian humalassa esiintyäkseen, jokainen keikka on mietitty tarkkaan läpi ja musiikin lisäksi tärkeässä roolissa on myös keikan visuaalisuus. He haluavat tarjota täyden elämyksen, kun keikoille saapuu. He myös näkevät kuulijat lavalta ja elävät mukana meidän kokemuksiamme. Välillä mietin onko se vain sädekehän kiillotusta olla muka niin kiitollisia faneista, mutta kirjan myötä tuli fiilis, että he ovat oikeasti täällä myös meitä varten ja heitä voi vapaasti lähestyä, ihmisiä tässä kaikki kuitenkin ollaan.

Ainoa huono puoli oli minkä keksin oli se, että jokainen kappale tuntui vähän toistavan itseään. Miltä levynteko on tuntunut, miten keikoilla menee ja kuinka bändin kemia toimii ja kuinka hyvin menee. Välillä tuli olo, että enkö juuri lukenut tästä samasta aiheesta. Kun kirjassa on kuitenkin pituutta se 400 sivua, niin välillä tuntui aikamoiselta tarpomiselta käydä näitä läpi. Johtuu myös ehkä osittain siitä, että itse tykkään lukea aina pienen pätkän kerrallaan ja miettiä sitä rauhassa. Nyt kirjan luvut olivat albumeittain eli koko tarina juuri sen levyn ympäriltä piti lukea yhdeltä istumalta, kun en itse tykkää jättää kappaletta kesken ja kirjassa ei selkeitä väliotsikoita ollut. Nämä olisi ollut hyvät myös siinä mielessä, että myöhemmin olisi helppo palata kunkin levyn yhteydessä johonkin spesiaaliin kohtaan. Toisaalta taas ehkä tässä hektisessä maailmassa on ihan hyvä keskittyä johonkin asiaan vähän pidemmäksi aikaa ja näin pääsi kerralla mutustelemaan kaikkea sitä mitä bändin elämässä on ollut menossa juuri kyseisen albumin aikana. Eli puolensa kullakin.

Näihin sivuihin on laitettu yhteen bändin 20-vuotinen historia. Se täyttää kaikki odotukset ja tarjoaa tarinoita bändistä ja sen taustalta avoimesti. Tämän jälkeen heidän musiikkiansa kuuntelee ihan eri tavalla ja keikkoja odottaa vielä enemmän innoissaan. Bändi julkaisee myös uusimman levynsä ”Reset” 25.10. ja siitäkin on oma lukunsa kirjassa, joten suosittelen ottamaan kirjan haltuun ennen uutta levyä. Sen voi tilata esimerkiksi täältä, mutta varmasti löytyy myös muista kirjakaupoista ja löytyy myös äänikirjana.

Turmion Kätilöt järjestää keskiviikkona 2.10. Helsingin On the Rockissa kirjan julkkaritapahtuman. Siellä voi tavata bändin jäsenet, saada nimmarit kirjaan, MC Raaka Pee toimii DJ:nä ja pääsee bändin kanssa juhlistamaan tätä hienoa teosta. ”Pöytä on katettu, syökää, juokaa, on kaikki valmiina, juokaa, naikaa”..