Viva moshpitit

Tiedättekö mikä on parasta piteissä? Se, että siellä kukaan ei yritä olla yksilö. Kukaan ei metsästä klikkauksia, tykkäämisiä, suosikkeja, uudelleentwiittauksia tai pyri lopulliseen sosiaalisen median epäelämän muotoonsa eli hashtagiksi. Kukaan ei yritä ottaa kuvia tai videota keikasta. Parhaimmillaan jonkin omaan somehahmoonsa käpertyneen puhelin menee siinä rikki.

Ensinnäkin, mitä helvettiä älypuhelimella edes tekee festareilla? Ei ainakaan soita. Sen tiedän itsekin älypuhelimen omistavana, että viimeinen asia mitä sillä tekee, on soittaa jollekin. Muistatko kuinka monta latausta sitten viimeksi soitit jollekin? Okei, minulla yksi, mutta sitä edellisen kerran? Jos festareilla mukana olevassa puhelimessasi on Twitter, se on väärässä paikassa. Jos twiittaat, sinä olet väärässä paikassa. Tiedättekö mikä festareilla on parasta? Ei ainakaan se, että siitä laitetaan sosiaaliseen mediaan päivityksiä, jotka eivät kiinnosta perheellisiä kavereitasi vittujakaan. Ihmiset ovat parasta. Sen vuoksi Provinssia ei kutsuta nimenmuutoksen jälkeenkään älypuhelinten juhlaksi.

Sosiaalinen media on muutenkin kieroutunut ihmisten kasvaneen itsepromootion tarpeen vuoksi. Joskus viime vuosikymmenen lopulla sai vielä todistaa semmoista harvinaista ilmiötä kuin känniavautuminen. Nyt ei enää näytetä tunteita, vaan tunnustetaan väriä. Ai jaa, oletko sä nuiva, anti-GMO, libertaari, henkistynyt, rokotuskriittinen ja ravintokriittinen? Ai jaa. Mä olen se tyyppi joka parhaillaan kusee sun lahkeeseen. Ai sori, onko toi kusta sun lahkeessa, ei voi mitään, ehkä sä voit blogata siitä. Tiedättekö muuten mistä erottaa blogaajan ravintolassa? Se on se idiootti, joka asettelee annostaan oikeaan kohtaan kattolamppuun nähden ja pakottaa tämän operaation ajaksi koko muun seurueen poistumaan pöydästä.

Tämä korostunut itsepromootion ja self-brandingin maailma tekee meistä, täysistä nobodyista vielä enemmän nobodyja. Halpoja, kiinalaisia kopiokännyköitä, joiden suurin virhe oli se, että ne ryhtyivät ylipäätään kännyköiksi. Tuottamalla itsebrändättyä informaatiota olemme tehneet suurista asioistamme täysin triviaaleja, yhdentekeviä postauksia uutisvirrassa. Väitän, että jos lähdet etsimään Suomesta Kauno Turpeista, yksikään löytämäsi Kauno ei ole minä. Siitä huolimatta, minussa on jotain yhteistä kaikkien muiden sosiaalisessa mediassa olevien kanssa. Olemme kaikki hahmoja, mutta minua ei ohjaa oma käsitykseni siitä mitä minun ”pitäisi olla”. Loppupeleissä virtuaalisesti ainoa ero meidän välillämme on se, että sinulla on sosiaaliturvatunnus ja minulla ei, vaikka taustalla olevalla kirjoittajallani on. Muistatteko mikä oli parasta piteissä? Se, että siellä kukaan ei yritä olla yksilö. Viva pitit. Viva harmaa massa. Yksilöllisyys ja itsebrändäys vittuun.

Kauno Damala Bouga Time Bongo Puru Nacka Lu Lu Lu Badara Turpeinen Thiam