Voiko olla liian cool? – Lenny Kravitz Helsingin Hartwall Arenalla 1.6.2019

Lenny Kravitz oli 90-luvun viilein retrorokkari, jonka nousun oman, kieltämättä turhaan melodramaattisuuteen ajoittain sortuvan levyhyllyni kunniapaikalle esti aina lopulta se liiallinen coolius. Jos niitä aurinkolaseja ei ikinä ota päästään, ei sielun peili eikä se sielukaan lopulta paljastu. Ja taisivat ne Led Zeppelinin, Jimi Hendrixin ja mustan musiikin perinnöstä ansiokkaasti lainailevat biisitkin lopulta vähän kärsiä tyhjäkäynnistä. Suurta yleisöä epäselvästi perusteltu nurinani ei ole ikinä haitannut, ja Lennyn alkuperäiselle funk/soul/rock-estetiikalle uskollisia hittejäkin on sadellut tasaiseen tahtiin myös uudella vuosituhannella. Ja ne hitithän ovat olleet aina olleet vastustamatonta kitaramusiikkia. Ehkäpä pitää tarkistaa omia näkemyksiään liveympäristössä?

Lämmittelijänä toimiva Annahstasia esittää yhtyeineen soulahtavaa rytmimusiikkia vähän Saden hengessä. Bändi groovaa vimmatusti, mutta biisit eivät vaan jää mieleen. Viimeisenä kuultava ”Smells Like Teen Spirit” -cover on virkistävä yllätys, mutta ainakin keikalla karismaattisen esiintyjän musiikillinen anti on vaarassa jäädä taustatapetin rooliin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Uuden ”Rise Vibration” -albumin viehättävän vanhanaikainen Oasis-rymistys ”We Can Get It All Together” saa kunnian käynnistää pääaktin setin, ja kun heti perään heitetään vanha klassikko ”Fly Away”. Kun Lenny näiden biisien jälkeen vielä siirtyy kukkoilemaan lavan perältä eteen, ei yleisön riemulla ole rajoja. Yleensä viidenkympin puoltaväliä käyvien rocktähti-seksisymbolien keikkoja seuratessa valtaa kiusallinen olo – kysykää vaikka seuraavana päivänä lahden tuolla puolella kähisseeltä Jon Bon Jovilta. Jotkut vanhenevat arvokkaasti, jotkut eivät. Kravitzia tarkemmin kuunnellessa ja lähempää katsellessa olo on hämmentynyt – eihän mies ole vanhentunut päivääkään sitten vuosituhannen vaihteen.

Vaikka junnaava Guess Who -cover ”American Woman” ei ole koskaan kuulunut omiin suosikkeihini, toimii renkutus keikalla vastaansanomattomasti. Viimeistään silloin, kun torvisektio hyppää kuin tyhjästä veivaamaan Bob Marleyn ”Get Up, Stand Upia”, on pakko nostaa kädet pystyyn. ”Olemme siunattuja ja etuoikeutettuja, kun saamme olla planeetta Maan onnellisimmassa maassa”, kiittelee Lenny ja aloittaa yhden illan hienoimmista biiseistä. ”Fields Of Joy” on upea laulu, mutta kitaristi Craig Rossin Jimmy Page -maneereerit nostavat sen vielä yhtä askelmaa korkeammalle korokkeelle. Muukaan bändi ei todellakaan jää päätähden säkenöivien laulu- ja kitarointisuoritusten varjoon – etenkin mm. David Bowien taustabändissä vaikuttanut basisti Gail Ann Dorsey ja rumpali Franklin Vanderbilt (mm. Stevie Wonder) vakuuttavat biisistä toiseen, mutta turhaa kikkailua välttäen. Tätä on ilmeisesti se ammattitaito.

Muutamaa turhempaa biisiä seuraa upea kolmikko ”Stillness of Heart”, hienon alkupaisutuksen nostattama ”It Ain’t Over ’Til It’s Over” ja ”Can’t Get You Off My Mind”. Vaikka hetkittäisestä tyhjäkäynnistä kärsineeseelle settilistalle olisi voinut vaihtaa vaikka ”Always On The Runin” tai monia muita, ei pääsetin lopettaneen jyräyskaksikon ”Where Are We Runnin’?” ja ”Are You Gonna Go My Way” jälkeen jäänyt kysyttävää herra Kravitzin vahvuuksista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Koko keikan vaikuttavin hetki koettiin kuitenkin encoreissa, jossa kuultiin uusi, maailman hyvyyden, hyväksynnän ja rakkauden puolesta puhunut ”Here to Love”. Sanoma on ehkä kulunut, mutta simppelin, gospelkuoron tukeman pianoballadin tulkinta oli niin vilpitön, että jopa itse Lennyn coolius katosi jonnekin suuremman tunteen, sen aidon sielukkuuden taakse.

Kun tätä ajatusta tukemaan saatiin vielä lopun ikiklassikot ”Again” ja järjettömyyksiin venytetty ”Let Love Rule” takariviin asti ulottuneineen yleisöhuudatuksineen, ei lähes täysi Hartwall Arena yksinkertaisesti voinut voinut poistua paikalta pettyneenä. Ja lähtiväthän ne aurinkolasitkin lopulta.

Settilista:

1. We Can Get It All Together
2. Fly Away
3. Dig In
4. Bring It On
5. American Woman (The Guess Who -cover)
6. Fields of Joy
7. Freedom Train
8. Who Really Are the Monsters?
9. Stillness of Heart
10. It Ain’t Over ’Til It’s Over
11. Can’t Get You Off My Mind
12. Low
13. I Belong to You
14. Mr. Cab Driver
15. Bank Robber Man
16. Where Are We Runnin’?
17. Are You Gonna Go My Way

Encore:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

18. Here to Love
19. Let Love Rule
20. Again

Teksti: Juhani Mistola
Livekuvat: Andy Johansson

Lisää livekuvia keikalta