Voimaannuttavaa metallia meiltä ja muualta – Dynazty ja Battle Beast Nokia Arenassa

Vuonna 2015 kotimaisen Battle Beastin uralla sattui sen siihen asti merkittävin taitekohta, kun perustajajäsen ja johtohahmo Anton Kabanen erotettiin yhtyeestä. Kymmenen vuotta myöhemmin Battle Beast on julkaissut neljä toinen toistaan kehutumpaa pitkäsoittoa, joista kaksi on palkittu Emma-gaalassa vuoden metallialbumina. Yhtyeen nykykokoonpanon voittokulku sai taas toistaiseksi kirkkaimman kruununsa perjantaina 21.11., kun yhtye esiintyi Tampereen Nokia Arenalla noin viidentuhannen todistajan edessä. 

Dynazty

Lauteenlämmittelijän viitta oli tällä kertaa langennut ruotsalaisen Dynaztyn harteille. Vuonna 2008 perustettu orkesteri on ehtinyt urallaan julkaisemaan yhdeksän studioalbumia, joista viimeisin ”Game of Faces” ilmestyi viime helmikuussa. Työ on kantanut hedelmää, sillä Nokia Arenankin kokoisessa hallissa Dynazty veti hyvin yleisöä, joka selvästi myös tunsi bändin ja heittäytyi sen musiikin vietäväksi ilomielin. Dynazty täytti lavan olemuksellaan hienosti, eivätkä ruotsalaiset tuntuneet ujostelevan isolla areenalla soittamista tippaakaan.

Omiin suosikkeihini bändi ei lukeudu, ja bändin keulakuva Nils Molin on itselleni tuttu lähinnä Amaranthesta. Tästä huolimatta Dynaztyn menevästä ja elämänmyönteisestä heavy rockista oli livenä helppo pitää, ja tunnin setti tuntui välillä kuluvan kuin siivillä. Aivan setin lopussa koitti jonkinasteinen mahalasku, kun yhtye esitti ilmeisesti suurimman hittinsä ”Heartless Madness”. Paitsi että kyseessä on aivan järkyttävä renkutus, johon kyllästyy viimeistään sen puolivälissä, päätti laulaja huudattaa kappaleen kertosäettä yleisöllä varmaan kymmenen minuutin ajan. Jossain vaiheessa aloin haaveilla, että yleisö vastaisi yhteislauluherutukseen haudanhiljaisuudella, mitä ei suomalaisten miellyttämishalun tuntien tietenkään tapahtunut. Loppulässähdyksestä huolimatta Dynaztyn keikka oli muuten onnistunut, vaikka kotikuunteluun en näitä ruotsalaisia ole ainakaan toistaiseksi ottamassa. 

Battle Beast

Puolen tunnin tauon jälkeen pääesiintyjä Battle Beast oli valmis aloittamaan. Ennakkoon ilmoitetut aikataulut pitivät kutinsa just eikä melkein, mikä jo itsessään oli yleisölle suuren ilon aihe. Monista muista bändeistä poiketen Battle Beast ei aloittanut keikkaansa uusimman albuminsa avauskappaleella, vaan se kunnia lankesi vuonna 2017 julkaistulle ”Straight to the Heartille”. Tämä ”Bringer of Pain” -levyä edustava täsmäisku onkin kompaktissa iskevyydessään mainio pelinavaus Battle Beast -keikalle, ehtien hyvin esitellä bändin parhaita puolia kolmen ja puolen minuutin kestollaan.

Musiikin lisäksi tajuntaan ja iholle iskivät myös tulenlieskat, joita lavan edustalta ampaisi kohti kattoa heti ensitahdeista alkaen. Battle Beast näytti heti, että se todellakin on tullut Tampereelle soittamaan tähänastisen uransa suurinta keikkaa. Eikä ilotulitus keskittynyt ainoastaan alkuun, vaan pommeja, pyroja ja paukkuja riitti koko reilulle puolitoistatuntiselle, jonka bändi lavalla viihtyi. Ulkomusiikillinen tilpehööri oli tietysti vain maustetta raudanlujalle metallille, jota Battle Beastilta löytyy arsenaalistaan jo seitsemän pitkäsoiton verran. Suurimman huomion sai lokakuun lopussa julkaistu ”Steelbound”, joka oli setissä edustettuna kahdeksalla kappaleella. Näistä mieleen jäivät erityisesti Nightwish-vivahteinen ”Blood of Heroes” ja vierailevilla perkussionisteilla ryyditetty ”Twilight Cabaret”. Illan ehdottomiin kohokohtiin lukeutui myös fanien keskuudessa jo klassikon asemaan noussut ”No More Hollywood Endings”.

Yhteisöllisyyden ylistys

Yhtye oli läpi keikan hyvässä vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Paikallaolijoita puhuttelivat vuorotellen basisti Eero Sipilä ja laulaja Noora Louhimo. Bassotaiteilijan puheenvuorot koostuivat rennon vapaamuotoisesta ja tilannetajuisesta jutustelusta, kun taas Louhimo keskittyi spiikeissään vahvasti itsensä hyväksymisen ja unelmien vaalimisen teemoihin. Tämä toikin iltaan omanlaistaan mukavaa vaihtelua, vaikka vuolas unelmapuhe selvästi varttuneen yleisön edessä tuntuikin välillä hieman siirappiselta. 

Battle Beastin keikka Nokia Arenalla oli alaikäisiltä kielletty tapahtuma, mikä vaikutti vähän erikoiselta ratkaisulta. Varmastihan bändillä on alle kahdeksantoistavuotiaita faneja, joille idolinsa näkeminen esiintymässä suurella lavalla ja puhumassa unelmista olisi ollut erityisen vaikuttava elämys. Vähääkään isommilla keikoilla yleistynyt käytäntö, jossa etupermanto rajataan omaksi ja tietysti kalliimmaksi ”golden circle” -alueeksi oli käytössä myös Battle Beastin konsertissa. Mahtaako tällaisella järjestelyllä olla muuta käytännön tarkoitusta kuin lippuhintojen keinotekoinen nostaminen?

Tällaisesta pienestä eriarvoistamisesta huolimatta tunnelma keikalla oli oikein kotoisa ja lämminhenkinen. Kokemusrikkaat vuodet ovat kasvattaneet Battle Beast -jäsenistöstä varmoja ammattilaisia, jotka tietävät mitä tekevät ja suoriutuvat tekemisistään hauskaa pitäen ja hymyssä suin. Orkesterin ilo oli tarttuvaa sorttia, ja yleisö komppasi riemuiten kaikkia bändin tekemisiä ja sanomisia. Varsinaisen setin päättäneen ”Eden”-kappaleen lopuksi areena pimeni ja valokeila loisti hetken yksistään Noora Louhimoon, joka paikoitellen olikin illan suurin tähti näyttävine asusteineen ja voimakkaine tulkintoineen. Mikään yhden naisen show ei perjantainen Battle Beast -spektaakkeli tietenkään ollut, vaan onnistumisesta on kiittäminen aivan jokaista asianosaista niin lavalla, sen kulisseissa kuin yleisössäkin.

Kuvat: OutoKuva