”Voimaantuminen on myös tällä uudella levyllä vahvasti teemana” – haastattelussa Egokills
Tamperelaisen Egokillsin tuore albumi ”Brainbanger” ilmestyi lokakuun alussa, tarjoten yhtyeen faneille entistä raaempaa sekä aidompaa meininkiä. Vuoden 2024 alussa nelimiehiseksi tiivistynyt orkesteri sai uuden vaihteen toimintaansa, kun vokalisti Janne Selo tarttui laulun lisäksi myös kitaraan. Mikä tähän johti ja millainen prosessi tämän pitkäsoiton tekeminen oli? Ajatuksiaan Kaaoszinelle jakoivat Selo, sekä yhtyeen rumpali Vilho Rajala.
Onpas mukavaa saada teidät juttusille! Uusi levy ”Brainbanger” on ilmestynyt, millaiset fiilikset nyt?
Janne: Hyvät fiilikset! Vaikka kitaristi Pasi tässä jokin aika sitten päätti jättää bändin ja oli huolena, että kuinka Egokillsin käy, niin silti päätettiin lähteä jatkamaan albumin teon merkeissä. Nopsaan saatiin tämä levy kasaan ja siinä ei ylimääräisiä mietitty.
Vilho: Nyt on tosi hyvä fiilis. Käänteen tekevä hetki oli se, kun Janne päätti laulun lisäksi tarttua myös kitaraan. Siitä tuli oikein uusi inspiraation hyökyaalto! Biisejä rupesi tulemaan kauheaa tahtia ja oli tosi vapautunut meininki.
Siinä sitten tajuttiin, että tässähän voidaan lähteä tekemään albumiakin nopealla aikataululla. Toki siinä hieman kesti, kun tuli erinäisiä takaiskuja – ei niinkään levynteossa vaan jäsenten henkilökohtaisessa elämässä. Se aiheutti hieman sessioiden siirtämistä eteenpäin, mutta lopputuloksesta tuli todella hyvä.
Ja totean tässä vaiheessa, että tuottajalle eli Nevalan Juhalle tosi iso kiitos! Hän teki aivan järjettömän ison työn ja piti pitkällä aikajänteellä langat tiukasti käsissään. Jii tiesi mitä tekee ja lopputulos on erinomainen.
Kitara kutsui jälleen
Janne, mikä johti siihen, että otit kitaran käteen myös tässä bändissä?
Janne: Siinä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, vaan se oli pakko. Vaikka olihan me neljällä jäsenellä vedetty Lordin lämppäysrundi ja tiedettiin että niinkin voidaan jatkaa, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Vedettiin sitten yhdet treenit ja sehän toimi hyvin. Siinä tuli samalla itselle sellaista nuoruuden intoa ja fiilis, että näin sen olisi aina pitänyt ollakin.
Vilho: Se vuoden 2018 Lordi-rundi tehtiin yhden kitaristin mallilla, Janne lauloi ja Niko soitti ainoana kitaraa. Sitä mietittiin nytkin, mutta kyllä se oli helkatin hyvä, että Janne päätti ottaa kitaran kaulaan. Menemättä sen enempää tangentille, niin tässä on myös pala historiaa: meillä oli jo kouluaikoina bändi, jossa Janne soitti kitaraa sekä lauloi. Tiesin siis oikein hyvin, että Janne kyllä pystyy siihen! Se oli vaan hänen oma päätös, että tällä mallilla on hyvä jatkaa.
Janne: Siinä sitä huomasi itsekin niin sanotusti nuortuvansa! Tuli taas yläasteajat mieleen, kun Vilhon kanssa painettiin kaksin kellarissa heviä. Ja jos nyt sattuisi, että sävellettäisiin sellainen riffi, joka ei jostain syystä itseltä taipuisi, niin sitten jätän sen Nikolle.
Vilho: Niko on myös tottunut soittamaan noita biisejä ainoana kitaristina, niin kyllä se häneltä tarpeen vaatiessa käy. Mutta ainakaan vielä ei ole tarvinnut siihen mennä!
Uniklubiltahan ilmestyi myös tänä syksynä levy – menikö näiden valmistelut paljon päällekkäin?
Janne: Samaan aikaan näitä levyjä valmisteltiin, mutta eivät ne millään lailla menneet päällekkäin. Tein eri päivinä eri juttuja, eli Uniklubin studiot oli bookattu eri päiville kuin Egokillsilla. Ja Egokillsin hienous on se, että treenataan viikoittain. Siinä pysyy koko ajan sellainen luominen ja tekeminen yllä. Vaikka studiossa olisi pieni tauko, niin siinä ei ehdi unohtaa biisejä. Uniklubilla treenaaminen on hieman vähäisempää, eli joutuu tekemään hieman enemmän pohjatyötä kun studioon astuu.
Vilho: Se vaatii vain kalenterointia. Studiosessioiden varaaminen on pitkälti minun tehtäväni, joten sovittelen yhteen aikatauluja niin bändin jäsenten, kuin tuottajankin osalta. Jos näyttää sille, että sopivaa yhteistä aikaa ei lähitulevaisuudessa löydy, niin sille ei voi mitään ja lykätään studiota hieman eteenpäin. Mutta hyvin sujuvasti menivät nämä kahden bändin aikataulut, eli päällekkäisyys ei ollut missään vaiheessa ongelma.
Studio jätti jälkensä
Jäikö levyntekoprosessista jotain muistoa, joka tulee varmasti pysymään mielessä?
Janne: Itselleni tämä levynteko ja tuottaja Juha Nevalan kanssa työskentely oli alusta loppuun erittäin mukavaa. Lammaskallion Audio oli aivan mahtava mesta työskennellä ja siellä pystyi uppoutumaan aivan täysin levyn tekemiseen. Ei ollut mitään ulkopuolisia häiriötekijöitä, vaan sai keskittyä täysillä tekemään mahdollisimman hyvää musiikkia.
Vilho: Lammaskallion Audio sijaitsee Tuusulassa vanhalla maatilalla ja esimerkiksi studio on tehty vanhaan hevostalliin. Sieltä löytyy myös mökkimajoitus, rantasauna ja niin edelleen. Ympäristö on todella kiva ja soittohuone on aivan maailmanluokan tasoa tekniikkoineen. Oltiin siellä muutamaan otteeseen ja ne sessiot jäivät mieleen.
Rumpusessioilla luonnollisesti aloitettiin ja niiden äänittämisessä meni se muutama päivä. Kun ne saatiin purkkiin, niin itselleni tuli todella kova väsymys ja kerta kaikkiaan voimat lähti. Siitä tiesin, että olin kaikkeni antanut eikä mitään paukkuja jäänyt jäljelle! Olisin halunnut mennä tarkkaamoon kuuntelemaan muiden nauhoituksia ja mitä niissä tapahtuu, mutta jaksoin maata vaan sohvalla.
Nouseeko levyn biiseistä joku raita ylitse muiden omaksi suosikiksi?
Janne: Itselläni ne hieman vaihtelevat päivästä tai jopa viikosta toiseen. Välillä joku biisi kuulostaa parhaalta ikinä ja seuraavana päivänä sitä jo miettii, että olisinko voinut tuonkin vähän paremmin vetää! Ehkä sitä on vielä vähän liian lähellä tätä prosessia, kun löytää vaan omia virheitään.. Mutta jos sieltä jotain täytyy nostaa, niin tällä hetkellä ne omat lempibiisit ovat ”Rat King” ja ”Light So Pale”.
Vilho: Molemmat on hyviä. Itselleni eräs lemmikkibiisi on ollut ”Shine & Glow”. Sitä on hauska soittaa: siinä on hidas tempo, iso soundi, iso meininki ja kertosäe. Lisäksi se vain kasvaa kasvamistaan. Se on jotenkin mahtipontinen kappale ja koska se ei ole teknisesti mikään maailman vaativin, niin voin vain keskittyä soitosta nauttimiseen, lyödä lujaa ja antaa palaa.
Musiikki maalaa maiseman
Jos ajatellaan, että tämä uusi albumi olisi postikortti, niin millaisen maiseman siihen maalaisitte?
Janne: Kyllä minä tekisin pimeän tunnelin, jonka päästä hohtaa erittäin kirkas valo. Tuonnepäin kun jatkat vaan, niin hyvä tulee!
Vilho: Minulle tuli mieleen majakka, ja sehän on ”Shine & Glow” -raidalla mainittukin. Vähän sellainen synkkä ja myrskyinen yö, mutta pimeässä hohtaa majakka. Siellä sitten luovitaan pienellä purrella turvasatamaa kohti.
Teillä tuli hienosti molemmilla juuri valo esille?
Vilho: Egokillsilla on ollut aina ajatuksena, että tämä ei ole mitään maailman synkintä meininkiä tai toivotonta voivottelua. Vaikka välillä on vaikeaa, niin kyllä tästä selvitään. Sellainen tietty voimaantuminen on tällä uudellakin levyllä vahvasti teemana, eli kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu.
Janne: Ja sanoitukset toimivat muistutuksena vähän itsellekin. Jaksat vaan painaa bändin kanssa, niin hyvä tulee vielä jossain vaiheessa!
Vilho: Viittasinkin jo aiemmin siitä, että levynteon aikana oli hieman synkkiä juttuja, läheisten kuolemia ihan lähipiirissä ja niin edelleen. Nekin ovat sellaisia juttuja, että vaikka ne pysäyttävät, niin aina on vaan jotenkin luovittava eteenpäin. Siinä varmasti tämä bänditouhu ja musiikin tekeminen yhdessä on varmasti auttanut meitä kaikkia. Näitä synkempiä juttuja on päässyt käsittelemään porukalla ja niistä on päässyt eteenpäin.
Egokills sanoiksi puettuna
Vakiokysymykseni bändeille on, että kuvailkaa bändiä kolmella sanalla. Teitä on nyt kaksi paikalla, joten löytyisikö molemmille omat sanat ja yksi yhteinen?
Janne: Luomu.
Vilho: Luomu on todella hyvä. Olkoon minun sana sitten vaikka raaka. Mutta mikähän voisi olla kolmas..
Janne: Tämä oli liian paha kysymys! Muuntautuva, monitahoinen.
Vilho: Olkoon se vaikka tuo muuntautuva – sehän on ihan hyvä sana.
Janne: Tai potentiaalinen!
Lopuksi klassinen viimeinen kysymys: olisiko teillä terveisiä lukijoille?
Janne: Käykää kuuntelemassa Egokillsia ja uutta albumia. Suositelkaa kavereille, perheelle ja kaikille muillekin. Tulkaa keikoille ja olkaa mahtavia!
Vilho: Kaikki tuen osoitus tulee kyllä ihan suodattamattomana suoraan meille. Meillä ei ole tässä mitään kansainvälisiä tai muitakaan taustavoimia, vaan omin voimin on tämä 15 vuotta painettu. Jokainen ostettu levy, paita, keikkalippu tai striimi on meille kotia päin. Jos tykkäätte, niin olemme iloisia, jos näytätte sen!
Egokills on:
Janne Selo – laulu, kitara
Niko Viita-aho – kitara
Mika Pusa – basso
Vilho Rajala – rummut
Tutustu lisää näistä linkeistä: viralliset sivut, Facebook, Instagram, Spotify
”Brainbangerin” fyysisen version tai muita fanituotteita löydät virallisesta verkkokaupasta.