Voimakkaan naisen tarina – Tarja Turusen omaelämäkerta ”Laulun virta veressäni”

Tarja Turunen on musiikin saralta tunnetuimpia suomalaisia maailmalla ja hänen elämäkertansa maalaa kuvan Kiteeltä lähteneestä kosmopoliitista, jonka tarina matkustaa sujuvasti Suomesta Etelä-Amerikkaan ja sieltä ympäri koko maailman. Kirjan perusteella syntyy kuva ihmisestä, joka on lähes kuin kotonaan maailman joka kolkassa, tai ainakin hän yrittää löytää jokaisesta paikasta jotain positiivista. Sama positiivisuuden, elämän ainutlaatuisuuden, onnellisuuden ja siitä nauttimisen henki kaikkien mahdollisten vaikeuksienkin keskellä huokuu kirjasta ja jättää lukijalle puhdistautuneen ja kirkkaan olon. Kirjan olemus on siitä jännä, että tavallaan jokainen voi samaistua Turusen elämään jollain tasolla, vaikka ei olisi eläessään laulanut nuottiakaan tai matkustanut naapurikuntaa pidemmälle. Tekstissä yhdistyy naapurintytön ja jonkin kaukaisen sekä kenties saavuttamattoman oloinen elämä.

Tarina alkaa Turusen lapsuudesta Puhokselta Kiteen kupeesta ja musikaaliseen perheeseen syntynyt Turunen kertoo olleensa innokas esiintyjä jo lapsena ja teini-ikäisenä päättäneensä urastaan ammattilaulajana. Veljiltään hän sai raskaan rockin aakkoset haltuun ja ala-asteella koulukiusaamista kokeneena hän kasvatti luontoaan. Maggie Reillya, Bonnie Tyleria ja Whitney Houstonia diggaillut Turunen aloitti määrätietoisen työskentelyn unelmansa eteen jo varhaisella iällä lauluopettajien johdolla hanttihommia samalla tehden. Huolimatta isän kanssa käydyistä kiistoista itsenäiseksi kasvamisesta tie johti perheen tuella Savonlinnan taidelukioon. Turunen kuvailee hyvin sitä vapautumisen ja tekemisen henkeä millä taidelukiolaiset elivät ja hengittivät unelmaansa. Noina aikoina musiikkimaku laajeni ja Turunen pääsi tekemään ensimmäisen Euroopan kiertueensa ja työskentelemään Savonlinnan Oopperajuhlilla, sekä oopperan kuoron nuorimmaksi laulajaksi saaden ensimmäisenä oppilaana laulukokeista arvosanaksi ”erinomainen”.

Ihan koko Turusen elämän kattava kirja ei ole, sillä kuitenkin suhteellisen isossa roolissa hänen elämässään olleet Nightwish-vuodet jäävät kuriositeetiksi ja suurin piirtein maininnoiksi sivulauseissa. Ymmärrettävää toki, että kyseessä on ollut varmaan hänen elämänsä suurimpia kriisejä, mutta toisaalta hän kertoo myös avoimesti muistakin elämässä kohdatuista vaikeuksista. Hän kertoo tulleensa valheiden kera ristiinnaulituksi mediassa ja kyllähän tuo varmasti on ollut kaikkinensa erittäin rankkaa aikaa. Ulkopuolisen silmin ei vain osaa väheksyä yhtyeen roolia hänen uralleen ja kyllä hän myöntääkin maailman avautuneen hänelle yhtyeen perustamisen jälkeen. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla hänen näkemyksiään tuosta ajasta näin pidemmän ajan jälkeen, mutta on toki Turusen oikeus kertoa kirjassaan niistä asioista kuin hän haluaa.

Näin ollen opiskelusta siirrytään luontevasti joulun kautta hänen soolouraansa ja elämäänsä siitä eteenpäin, joskin pienillä vilkaisuilla taaksepäin. Kirjassa on muutenkin jännä tapa edetä tavallaan kronologisesti, mutta välillä palaten ikään kuin muistojen omaisesti taaksepäin. Die hard -diggareille ja knoppitietouden ystäville tämä kirja on silkkaa unelmaa, sillä Turunen käy hyvin tarkkaan läpi eri biisien, albumien sekä videoiden vaikuttumia, tunnelmia, teemoja, tekovaiheita ja niiden vaikutuksia sekä häneen itseensä että yleisöön. Välillä jopa niin tarkkaan, että huomaan lukijana keskittymiseni herpaantuvan, kun en niin tuttu ole kaiken hänen materiaalinsa kanssa. Fanien ylistäminen ei jää sanahelinäksi, vaan kirjasta välittyy aidosti oikea välittämisen tunnelma. Hauskoja anekdootteja on muun muassa hiusten väristä sekä joululevyjen äänittämisestä kesähelteellä. Laajemmalti katsoen kirjaa voidaan pitää myös oppaana laulamisesta haaveileville käsitellen muun muassa äänenhuoltoa.

Turusen kirja välittää oikeastaan tunnelmia aika laajalta skaalalta siitä mitä sooloartistin ura on ja millaisessa vastuussa hän on kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Hän kuvailee millaista vääntöä voi olla levy-yhtiön kanssa, miten ennakkoluulot elävät musiikkimaailmassa, millaista on olla kiertueella ja yhdistää myös perhe sekä äitiys koko kuvioon. Hänellä tietysti helpottavana tekijänä on se, että managerina on oma mies, joka ymmärtää artistiutta. ”Hän on kallioni, tukipilarini ja paras kumppani, jonka voin kuvitella” Turunen sanoo miehestään ja se on kauniisti sanottu vielä yli kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Sinällään tuosta kiertue-elämästä voi hauskana vertailukohtana pitää Turusen kiertuepäivän aikataulun erilaisuutta esimerkiksi siihen miten Tommy Lee kuvaa ”The Dirt”-kirjassa hänen kiertuepäivän aikataulua.

Turunen on tehnyt yhteistyötä lukemattomien ihmisten kanssa ja hänellä on projekteja ollut hurja määrä, niin klassisen musiikin kuin kevyen musiikin puolella ja hän kuvaileekin molempien tyylien elävän hänessä. Monet yhteistyökumppanit saavat niin maininnan kuin puheenvuoronkin. Välillä tuntuu, että Turunen on itsekin hämmentynyt siitä kaikesta mitä on tullut tehtyä. Hän haluaa näyttäytyä voimakkaana naisena, taistelijana ja sellainen hän ihan varmasti onkin. Hänellä tuntuu olevan myös loputon jano kehittää itseään ihmisenä sekä taiteilijana.

Kirja on tulvillaan upeita kuvia niin videoista, levyistä kuin arjestakin. Itse asiassa kirjan kuvien sekä Turusen kertomusten perusteella osasin vasta hahmottaa kaiken visuaalisuuden, joka hänen ympärillään kaikessa tekemisessä on.

Kirja on alun perin tehty englanniksi ja jo ensimmäinen lause kertoo, että ”tarinani alkaa Suomesta”. Siitä eteenpäin on tavallaan hauska asettua ikään kuin ulkopuolisen asemaan lukemaan suomalaisuudesta ja kuinka Turunen kuvaa esimerkiksi joulun merkitystä Suomessa.

Kirjan päättävä epilogissa Turunen summaa toiveikkaana tämän hetkisen tilanteen ja tunnelman: ”Olen kuluneen vuoden aikana tuntenut olevani kuin ansaan jäänyt perhonen. Olen ikävöinyt konsertteja ja kaikkien fanieni tapaamista; matkani on ollut tähän mennessä hämmästyttävä ja luvassa olisi vielä niin paljon. Olen löytänyt jälleen muusani, ja minulla on paljon ideoita tulevaisuuden varalle. Elämämme saattavat tuntua olevan jumissa kuin lavavaatetuksessani pyörivä pöly, mutta en koskaan lakkaa haaveilemasta ja aion taistella niin kovaa kuin pystyn jakaakseni unelmani kanssanne”.

Turunen on vielä nuori, mutta siitä huolimatta elänyt värikkään elämän, joten tämä on oiva välitilinpäätös soolourasta ja henkilöstä nimeltä Tarja Turunen.