Pink Floyd, Rammstein ja Meshuggah. Mitä näillä bändeillä on yhteistä? Tämä ajatus päässäni lähdin tutkiskelemaan tanskalaisen Vola-yhtyeen debyyttijulkaisua, sillä näiden bändien yhdistelmäksi bändin soundia kuvaillaan. Allekirjoittaneelle mainituista ensimmäinen on jäänyt ”legenda, jota arvostan, mutten silti kuuntele” -kasaan, kun taas saksalaisteollisuushevistely ei ole juuri koskaan purrut. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, sillä Vola ei onneksi ole vain tuon kuvailun outouden aallonharjalla ratsastava yhtye vaan yllättävänkin tuoreen soundin omaava kvartetti. ”Inmazes” on bändin alunperin viime vuoden puolella digitaalisesti julkaistu ensipitkäsoitto, mutta levyn uudelleenjulkaisun myötä on hyvä ottaa tämä lätty arvosteltavaksi.

Mahtipontinen, bombastinen, melodiallinen ja koukeroiva progeilu on siis homman nimi. Heti ”The Same War” –kappaleen lähtöhetkistä lähtien ”Inmazes” onnistuu koukuttamaan järkyttävän hyvin. Bändin soundin kuvailu ei mistään puun takaa riuhtaistua ole – edellä mainittu kolmen bändin rykelmä kuvastaa soundia yllättävän perusteellisesti. Osittain bändin suuri soundi onnistuu myös muistuttamaan itse maestro Devin Townsendin tuotantoa massiivisine ääniseinämineen. Koukeroiset riffit ja kauniit melodiat on yhdistetty saumattomasti semi-industriaalisen äänimaailman kanssa. Yhdistelmä on hyvin erilainen, tuore ja – vaikka kuinka paljon kartankin tämän sanan käyttöä – omaperäinen. Ainoa hetki, jolloin bändi tuntuu suoraan matkivan esikuviaan tulee levyn päättävän ”Inmazes”-kappaleen alussa, jolloin kitarointi muistuttaa häiritsevän paljon Meshuggahin ”Dancers To A Discordant System” -kappaleen pääriffiä.

Vaihtelua on runsaasti, mistä suuri plussa. Levyllä on sekä hieman reippaampaa koukerointia että hitaampaa ja melodisempaa tunnelmointia. Kokonaisuutena ”Inmazes” tuntuu myös toimivan oivasti, sillä viitisenkymmentä minuuttia sen parissa kuluu varsin nopeasti. Tarttuvat melodiat ja mukavan koukeroiset riffit onnistuvat pitämään kuulijan kiinni levyssä alkumetreiltä loppuun asti, ja levyn parhaimmistoon nousevat muun muassa massiivinen ”Starburn” ja astetta vauhdikkaampi ”Your Mind Is A Helpless Dreamer”. Osa kappaleista tuntuu tosin noudattavan hieman liiankin samanlaista kaavaa. On koukeroivaa riffittelyä, melodinen kertsi ja instrumentaalista himmailua. Tässä mielessä lisävaihtelua luo puolivälin tienoilla ”Emily”- ja ”Gutter Moon” -kaksikko, joista ensimmäinen on silkkaa hiljaista tunnelmointia ja toinen taas perusrakenteesta ja -rutiinista hieman poikkeava hitaammin kasvava teos.

Siinä missä Volan soundi ja suurimmilta osin sävellyksetkin ovat positiivisesta päästä, sen kompastuskivi on lyyrinen anti. Jotenkin bändin lyriikat tuntuvat nojaavan hieman liikaa tulkittavuuden varaan, ikään kuin paperille olisi ollut pakko saada jotakin outoa ja kryptistä. Tosin tämä kuitenkin jollakin tasolla toimii, sillä se täydentää bändin musiikkia. Kenties levyllä on oma suunniteltu konseptinsa, jota en ole lukuisten kuuntelukertojeni aikana onnistunut poimimaan. Vaikka levy ei lyyrisesti säväytä, se kuitenkin vaikuttaa musiikilliselta puoleltaan vahvasti. On häkellyttävää, miten näin nuori bändi on onnistunut luomaan näin tuoreelta kuulostavaa musiikkia.

Bändin voi myös nähdä pian Suomen kamaralla liveolosuhteissa, sillä bändi saapuu marraskuun alussa Agent Frescon mukana lämppäämään Katatoniaa.

9-/10

Kappalelista:

1. The Same War
2. Stray The Skies
3. Starburn
4. Owls
5. Your Mind Is A Helpless Dreamer
6. Emily
7. Gutter Moon
8. A Stare Without Eyes
9. Feed The Creatures
10. Inmazes

Vola Facebookissa