Volbeat – Seal The Deal & Let’s Boogie

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 28.5.2016

Tanskan rockabilly-rockin kuningas Volbeat julkaisee 3. kesäkuuta odotetun kuudennen pitkäsoittonsa. Uusimman albumin nimi ”Seal The Deal & Let’s Boogie” on yhtyeelle tyypillisesti useampiosainen. Uuden levyn äänimaailma on tuttua rockia, vaikka kevyempään suuntaan on menty ja rockabilly-henkisyyttä on karsittu. ”Seal The Deal & Let’s Boogie” on taattua Volbeatia, mutta yhtye on tuonut musiikkiinsa jälleen jotain uutta.

Yhtye on vuosien varrella uudistanut soundiaan ja jatkaa samalla linjalla edelleen. Puuduttavaahan se olisi, jos jokainen albumi olisi samanlainen. Jos edellinen albumi ”Outlaw Gentlemen And Shady Ladies” tuntui vievän Volbeatin musiikkia kevyempään suuntaan, niin saman voi todeta myös uusimman levyn kohdalla. Toki levyltä löytyy myös raskaampia ja rockimpia kappaleita, mutta luonteeltaan se on kevyempi kuin ”Guitar Gangsters & Cadillac Blood” sekä ”Beyound Hell/Above Heaven”. Itselleni tämä on ainakin hienoinen pettymys, sillä toivoin jonkinlaista juurille paluuta. No, ehkä ensi kerralla sitten.

Albumi lähtee liikkeelle jo singlenäkin julkaistulla ”Devil’s Bleeding Crownilla”, joka on väkevä aloitus. Michael Poulsen laulu kuulostaa kappaleen alussa jopa hiukan ärjynnältä mutta osoittautuu kappaleen edetessä Poulsenille tutuksi puhtaaksi lauluksi. ”Devil’s Bleeding Crown” on kaikin puolin kova rockralli, joka on varmasti toimiva livenä. Tähän viittaa myös sanoituksessa oleva ”raise your hands” -kohta, joka saa varmasti yleisön mukaan keikoilla. ”Marie Laveau” alkaa vokalistin laululla, johon rouheat kitarariffit ja rumpukompit yhtyvät. Kertosäkeessä kappale ei täysin räjähdä, vaikka vauhtiin pääseekin. ”Marie Laveau” viittaa ilmeisesti 1800-luvulla eläneeseen Marie Catharine Laveauhun, joka tunnetaan neworleansilaisena ”voodoo-papittarena”. Laveau oli harras katolinen mutta päätyi yhdistelemään voodoota uskontoonsa. Kappaleeseen on saatu mielenkiintoinen tarina.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”For Evigt” on yksi albumin hienoimpia teoksia. Kappale julkaistiin toisena singlenä yhdessä englanninkielisen version ”The Bliss” kanssa. ”For Evigtissä” Poulsenin ja Johan Olsenin (Magtens Korridorer) lauluosuudet on sovitettu hienosti yhteen. Olsen on työskennellyt Volbeatin kanssa aiemminkin, mm. kappaleessa ”The Garden’s Tale” albumilla ”Rock the Rebel/Metal the Devil”. ”For Evigtissä” hän laulaa kertosäkeiden tanskankieliset osuudet, joista välittyy intensiivinen ja henkeäsalpaava tunnelma. Kertosäkeiden voi todeta olevan kappaleen kohokohta. Englanninkielinen ”The Bliss”, joka löytyy vain albumin deluxe-versiolta, kuulostaa omaan korvaani hiukan vaisulta, kun Olsenin ääneen on jo ehtinyt tottua. Tästä johtuen ”The Blissiä” ei edes jää kaipaamaan perusalbumilla.

”The Gates Of Babylon” ja ”Let It Burn” tuntuvat hiukan välisoitoilta, vaikka ne ovatkin perushyviä kappaleita. Ne ovat kevyempiä kuin aloitusraita, mutta eivät kuitenkaan liian popahtavia. Silti ne eivät saa tunnelmaa täysin nousemaan kattoon. ”Black Rosessa” päästään taas nauttimaan vierailevan solistin laulusta, tällä kertaa Danko Jonesin kitaristi-vokalisti Danko Jonesin voimin. Jonesin lauluosuudet antavat kappaleelle omanlaistaan särmää, ja hänen lauluaan olisi mielellään kuullut lisääkin. Muuten kappale on tyypillistä Volbeatia ilman sen suurempia ihmeitä.

”Rebound” jatkaa vauhdikkaampaa linjaa; kappaleessa on hiukan uhitteleva vaikutelma ja kitarariffit ovat kovia. Myös Jon Larsenin taidokkaasta rumpujen soitosta päästään nauttimaan. ”Mary Jane Kelly” alkaa Poulsenin puhtaalla laululla ja Roberto Caggianon rouheilla kitarariffeillä, joiden ansiosta kappale on takuuvarman tarttuva. Lyriikoissa viitataan ilmeisesti Mary Jane Kellyyn, Viiltäjä-Jackin viimeiseen uhriin. Kappaleen sanoituksiin kannattaakin kiinnittää huomiota, jotta tarinasta saa enemmän irti. ”Mary Jane Kelly” on kaunis ja menevä kappale ja tuo yhtyeen toimivaa, kevyempää puolta esille. Tähänkin kappaleeseen on kuitenkin mahdutettu hieno kitarariffi, joka antaa sille lisäarvoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Goodbye Forever” jatkaa kevyemmällä linjalla, vaikka onkin vauhdikas rock-kappale. Lyriikat kannustavat elämään hetkessä ja jatkamaan elämää pää pystyssä vastoinkäymisistä huolimatta. Kappale on äänimaailmaltaan jammaava, ja siihen on helppo samaistua. Kappaleen loppupuolella vokalistin lauluun yhtyy naiskuoro, joka aluksi särähti pahasti korvaan. Tästä huolimatta kappale ei ole hullumpi. ”Seal The Deal” on albumin kolmas singlejulkaisu ja kääntää uuden luvun levyllä. Taas tarjoillaan rockimpaa ja menevämpää Volbeatia, jota on ilo kuunnella. ”Seal The Dealin” alussa on kuultavista kasarimainen kitarariffi, joka on mielenkiintoinen lisä. Itse kappale kuitenkin räjähtää kertosäkeessä ja saa niskalihakset jumppaamaan.

”Battleship Chains” aloittaa jykevillä kitarariffeillä, ja viimeistään kertosäkeessä huomaa, että kappale on ehdoton korvamato. ”Battleship Chainsin” sanoitukset ovat hauskat, hiukan romantiikkaan kallellaan, ja ne helppo oppia. Tämän kappaleen voi hyvin kuvitella kuulevan ensi kesänä Ilosaarirockissa yhtyeen ainoalla Suomen keikalla. ”You Will Know” on hengähdystauko tiukkojen rockrallien jälkeen. Vaikka se on selkeästi kevyempää ainesta, saa se jalan polkemaan lattiaa. ”You Will Know” on hyväntuulinen rock-kappale, joka saa tunnelman pidettyä korkealla. Makealle kitarasoololle on tehty tilaa, ja se antaa mukavasti vauhtia kappaleelle.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja albumin päätösraitana toimii ”The Loa’s Crossroad”. Lopetusraita alkaa väkevillä kitarariffeillä ja rumpukompeilla, ja kappale tuntuu menevän heti jalan alle. Poulsenin laulu on vahvaa, ja sitä on mukava kuunnella tiukkojen riffien säestämänä. Volbeatilla on vielä yksi ässä hihassa: kappaleessa kuullaan kitarasoolon ohessa säkkipilliosuus, joka on toimiva! ”The Loa’s Crossroad” pitää tiukassa otteessa albumin loppuun saakka, ja ennen kuin huomaakaan, tämä 13-raitainen ja lähes tunnin mittainen albumi on koluttu läpi.

”Seal The Deal & Let’s Boogie” on ehtaa Volbeatia alusta loppuun. Albumin alkupuoli tuntuu suhteessa kevyemmältä kuin loppupää, tarjolla on siis kevyempää ja raskaampaa musiikkia fanien makuun. Albumille on otettu mielenkiintoisia elementtejä kuten säkkipilliosuus sekä Olsenin ja Jonesin vierailut. Albumi ei kuitenkaan ole niin vahva kokonaisuus kuin muutamat yhtyeen aiemmista. Tätä albumia kuunnellessa tuntui, että sille oli eksynyt muutama täytekappale liikaa. Yhtyeen kevyempi musiikillinen linja toimii, sitä ei voi kiistää, mutta itse jäin kaipaamaan albumilta enemmän ”Seal The Dealin” ja ”The Loa’s Crossroadin” kaltaista rockimpaa ja raskaampaa puolta. ”Seal The Deal & Let’s Boogie” on turvallinen ostos, siitä löytyy musiikkia moneen makuun, mutta se ei edusta Volbeatin parhaimmistoa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen