Volbeatin Michael Poulsen: ”En halua koskaan päästä vuoren huipulle sillä sen jälkeen ura on pelkkää alamäkeä”
Tanskalainen rockabillya metalliin sekoittava Volbeat on julkaisemassa 3. kesäkuuta kuudetta levyään, joka tottelee nimeä ”Seal the Deal & Let’s Boogie”. Kaaoszine tavoitti bändin laulaja–kitaristi Michael Poulsenin ja jutteli hänen kanssaan uudesta levystä, levyn teemasta sekä hänen omista tavoitteistaan muusikkona.
Kuinkas vuosi on sinulla ja bändillä kokonaisuutena mennyt?
Michael Poulsen: Noh, olemme aina kiireisinä tien päällä jatkuvan kiertämisen ja keikkailun takia, ja kun levy on tuloillaan, on aina paljon promootiotyötä tehtävänä, eli olemme aina varsin työllistettyjä. Se on kuitenkin hyvä, sillä kaikki tämä auttaa nostamaan Volbeatin suosiota maailmalla, joten enpä voi valittaa.
Kuten mainitsit, bändiltänne on tulossa juuri uusi levy ”Seal the Deal & Let’s Boogie”. Voisitko kertoa hieman levyn tekoprosessista, sujuiko se sulavasti?
Michael Poulsen: En oikein kutsuisi sävellys- tai äänitysprosessia sulavaksi, sillä mukana on aina haasteita, paljon työtä ja tunteita, ja koko homma vie paljon aikaa. Pidimme jälleen tuottaja Jacob Hansenin kanssa työskentelemisestä, sillä hän on ollut mukana alusta asti. Kappaleiden säveltäminen kestää myös aina kauan: itse lukkiudun kotiini puoleksi vuodeksi saadakseni kappaleet hiottua, minkä jälkeen käymme treenikämpällämme, jossa esitän ideani muille jäsenille. Tällä kertaa saimme muistaakseni kasaan 25 kappaletta, joista sitten karsimme levylle parhaat.
Eli kirjoitat siis enemmän kappaleita kuin levylle tulee?
Michael Poulsen: Niin se käytännössä aina menee. Minä ja Jon emme pidä studiossa liian kauan olemisesta emmekä halua mennä sinne ilman täyttä kuvaa siitä, miltä kappaleiden tulee kuulostaa. Emme ole ihmisiä, jotka ottavat 60 eri ottoa yhdelle kitararaidalle tai 50 ottoa laululinjalle, joten käytännössä haluamme saada homman nopeasti pakettiin ja painua ulos sieltä. Rob taas tykkää soittaa viitisen tuhatta kitaraottoa! Itse asiassa, tällä kertaa otimme käyttöön toisen studion, jossa hän sai työstää viittä tuhatta raitaansa rauhassa. Siinä vaiheessa kun me muut olimme valmiita levyn kanssa, Rob soitti vasta ensimmäistä kitarasooloa! Minulle taas tärkeintä ei ole ottojen täydellisyys vaan niiden henki ja sielu.
Olinkin aikeissa kysyä tästä uusimman levyn ollessa ensimmäinen täysin uusi julkaisu Robin kanssa: Millainen hänen panoksensa tällä levyllä oli, sävelsikö hän kappaleita vai hoiditko itse kaiken?
Michael Poulsen: Hän lisäsi kappaleisiin mukaan omaa sieluaan, ja osan levyn teemoista sävelsin juuri Robin livenä soitettavaksi. Muistaakseni mukana on kolme kappaletta, jolla minä, hän ja Jon työskentelimme yhdessä. Esimerkiksi ”The Loa’s Crossroads” on pääasiassa Robin kappale. Myös kappaleissa ”You Will Know” sekä ”The Gates of Babylon” Rob on pääroolissa.
Voisitko kertoa hieman levyn lyyrisestä sisällöstä: millaisia teemoja tällä kertaa käsitellään?
Mainos päättyy
Michael Poulsen: Sanoisin tämän olevan hyvin henkinen levy. Mukana on paljon vahvoja hahmoja, kuten Marie Laveaun ja Baron Samedin kaltaisia henkisiä ihmisiä. Kappaleiden lyriikat ovat oma näkemykseni peloistamme, tunteistamme ja elämistämme. Täytyy pitää itsestään ja ympärillä olevista huolta eikä pitää kaikkea itsestäänselvänä. Löydä balanssi elämässäsi ja saa siitä kaikki irti. Ole itseesi henkisesti yhteydessä. Sanoisin levyn olevan siis hyvin hengellinen.
Basistinne Anders lähti bändistä viime vuoden puolella, joten kuka hoiti tämän levyn bassottelut?
Michael Poulsen: Joskus soitin bassoraitoja itsekin vanhemmilla levyillä, mutta vain tietyissä kappaleissa. Tällä kertaa menimme studioon ilman basistia, joten Rob hoiti levyn bassoäänitykset ja teki oikein hyvää työtä, sillä hän sattuu myös olemaan hyvä basisti.
Mainos päättyy
Oletteko löytäneet uutta basistia, vai tuleeko seuraavilla keikoilla olemaan mukana sessiomuusikko?
Michael Poulsen: Se on työn alla. Kävimme juuri Yhdysvalloissa, jonne otimme mukaan yhden tyypin. Hän on soitellut täälläpäin muutamassa bändissä ja on myös ollut lämppäämässä meitä Euroopan-kiertueellamme. Hän on hyvä ystävämme ja mahtava basisti ja teki oikein mahtavan työn Yhdysvalloissa. Harkitsemme vielä hänen ottamistaan virallisesti mukaan bändiin, mutta on vielä asioita, joita täytyy katsella ennen tien päälle menoa.
Uusi levynne on järjestyksessään bändin kuudes, ja aiemmat levynne ovat aina vain ylittäneet edellisen. Paljonko teillä on ylimääräistä painetta, sillä viime levyänne mahtaa olla vaikea ylittää?
Michael Poulsen: Olen tottunut paineeseen, sillä se tulee suosion mukana – vaikka toisaalta emme ole bändi, joka jahtaa suosiota. Keskitymme siihen, mitä teemme, ja käytän itse paljon aikaa uusien kappaleiden säveltämiseen. En koskaan menisi studioon tietämättä, että tuleva levy on paras, mitä voimme julkaista. Paine tulee aina olemaan hyvä asia, sillä homma on kuin urheilijalla: urheilija tietää, millaisessa kunnossa hänen täytyy olla saadakseen oikean tuloksen. Katson musiikkia samalla tavalla. Täytyy olla keskittynyt, omistautunut ja inspiroitunut tehdäkseen parhaan mahdollisen levyn. Sanoisin tämän pätevän nytkin ja uuden levyn olevan meidän tähänastisista paras.
Sanoisitko tämän levyn luonnollinen edistysaskel ”Outlaw Gentlemen & Shady Ladies” -levylle vai askel eri suuntaan, mitä faninne eivät välttämättä odottaisi?
Michael Poulsen: En ole varma, sillä en tiedä, mitä fanimme aivan tarkalleen haluavat!
Teillä on tällä levyllä mukana muutama vieraileva muusikko, kuten aiemmillakin levyillä. Kuinka tämä toimii? Miten teette päätöksiä vierailevista muusikoista?
Michael Poulsen: Se tapahtuu hyvin luonnollisesti. Sinulla voi aina olla tietynlaisia haaveita vierailevista laulajista, mutta jos sinulla ei ole sopivaa kappaletta, ei vierailijan ottamiseen ole mitään pointtia. Eli homma menee aina niin, että työstän kappaletta ja totean sen voivan toimia vaikkapa Danko Jonesin kanssa, sillä kappale kuulostaa juuri sellaiselta, mitä hän voisi tehdä. Tai sitten kappale tarvitsee gospelkuoroa tai vaikkapa säkkipilliä! Prosessi siis lähtee liikkeelle aina sävellysprosessin aikana eikä koskaan sitä ennen.
Sanoit hiljattain haastattelussa tämän levyn tuntuvan kokonaisuutena entisiä paremmalta Volbeat-levyltä. Mitä tarkoitit tällä?
Michael Poulsen: En toki yritä mollata aiempia levyjä, sillä olen hyvin ylpeä jokaisesta tähänastisesta levystämme. Jokainen niistä on ollut inspiraationa uudemmalle levylle. Mutta jos tarkastelee vanhempia levyjä, voi huomata, mitä tarkoitin tuolla. Näillä levyillä on mukana hyvin laaja sekoitus rockabillyä, countrya, punkia, poprockia ja metallia, kun taas tämä levy on kiinteä rockalbumi eikä sekoitus eri tyylejä. Tällä kertaa levy ei ole isku kasvoille vaan kokoelma jättimäisiä melodioita ja koukkuja.
Oliko sinulla säveltämisen alkaessa visio levystä, halusitko sen olevan tämä kiinteä rockalbumi vai muotoutuiko se sellaiseksi itsestään?
Michael Poulsen: Se tapahtui itsestään, sillä en pidä asioiden väkisin vääntämisestä. Sen täytyy olla rehellistä ja suoraan sydämestä tulevaa. En kuitenkaan halunnut tehdä kakkososaa ”Outlaw Gentlemen” -levylle ja käyttää sen länkkäriteemaa uudestaan. Levy oli suuri menestys, ja haluan antaa sen olla omana itsenään enkä haluaisi siis heti palata takaisin siihen teemaan. On hieman inspiroivampaa ja samalla haastavampaa säveltää täysin uusi levy, ja näin päädyimme tekemään.
Olet muusikkona hyvin menestynyt, sillä olet voittanut vaikka mitä palkintoja. Onko sinulla vielä muusikkona joitain tavoitteita, joita haluaisit vielä jonain päivänä saavuttaa?
Michael Poulsen: Toki! Jäädä eläkkeelle! Vitsi vitsinä, toki meillä tulee aina olemaan tavoitteita. Tavoitteena ei kuitenkaan ole kiivetä vuoren huipulle, sillä en usko semmoiseen ja pidän sitä (pahoittelen kielenkäyttöäni) helvetin tylsänä, sillä mitä teet kun olet päässyt sinne? Kaikkihan on silkkaa alamäkeä siitä eteenpäin. Joten itse toivon, että jatkamme löytäen jatkuvasti uusia tavoitteita. Sen täytyy myös olla hauskaa. Tätä Lemmy aina sanoi minulle, kun hänen kanssaan juttelin, ja hän oli täysin oikeassa: sen täytyy olla hauskaa. Toki se on samalla myös työtä, mutta sen vain täytyy olla hauskaa. Joten kunhan meillä on hauskaa, saamme keikkailla ja julkaista levyjä, hommat ovat hyvin. Kun tätä paloa ei enää ole, taitaa sitten olla aika jäädä eläkkeelle.
Tunnetko siis, ettette koskaan saavuta tuota huippua, vai toivotko, ettet koskaan siihen tilanteeseen päädy?
Michael Poulsen: Suoraan sanottuna en ajattele sitä yhtään. Ainoa asia, mitä ajattelen, on se, että meillä menee hyvin, saamme fanit iloiseksi, pidämme hauskaa ja teemme hommamme hyvin.
Olemme nyt haastattelun lopussa, joten toivotanpa sinulle onnea tulevaisuuteen! Onko sinulla mitään, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa faneillenne, jotka ovat teitä tulossa kesällä Ilosaarirockiin katsomaan?
Michael Poulsen: Olemme hyvin innoissamme takaisin tien päälle pääsemisestä ja faneillemme soittamisesta. Toivon mukaan he nappaavat käsiinsä levymme, kuuntelevat vanhempia ja odottavat seuraavaa! Toivon mukaan he löytävät levyltä kappaleita, joista he pitävät. Olemme hyvin ylpeitä faneistamme, joten pysykää linjoilla uudesta Volbeatista!
Haastattelun voit kuunnella kokonaisuudessaan englanniksi tästä:
https://www.facebook.com/volbeat/
Haastattelu: Arto Mäenpää
