”Devoid of life” on suomalaisen industrial/death metal -pumppu Vortechin kahdeksas julkaisu. Murkkuikään kerennyt yhtye luettelee saatekirjeessä seuraavia meriittejä: co-headlinerina Okkult Tupos Attack -festivaaleilla, esiintyminen kolmessa eri lehdessä (Miasma, Inferno & paikallislehti) ja jopa kolme kappaletta yhtyeen uralta radiossa. Hivenen naurattaa jo.

Levy alkaa ”The Black Rite” –nimisellä kappaleella, joka luo hyvin suuntaviivoja koko levylle. Soundimaailma on hivenen tunkkainen, mutta suhteellisen toimiva. Kappaleen folk-tyylinen, duurivoittoinen(!) kitaramelodia kalskahtaa hivenen oudolta muuten runnovan ja rajun äänimaailman keskellä. Juurikin tuon kitaramelodian takia mieleen tulee paikka paikoin jopa Ensiferum, mutta käsitystä siitä, onko se hyvä vai huono asia, ei saa muodostettua.  Seuraava, radiosoittoakin saanut ”Neurovirus” kertoo yhtyeestä jo vähän enemmän. Paikka paikoin kuljetaan melodisen death metallin maastossa, ja kaikki toimii yllättävän hyvin, mutta mukaan sotketut kosketinmölyämiset tappavat tunnelman useaan kertaan. ”Shattered Cities” tuo puolestaan mieleen jonkinnäköisen paniikkihäiriöisen, kieron disco-dj:n tuotoksen.

”Demon In The Circiutry” puolestaan jyrää panssarivaunun lailla koko levyn parhaimmaksi kappaleeksi. Tuotos on silkkaa täysosumaa koko neljän minuutin kestonsa ajan. Pisteet erittäin vakuuttavasti takovalle rumpalille. Viides veisu ”Frozen Machine” taas kuulostaa hyvin tuotetulta ug-black metallilta. Tässä kappaleessa on kenties koko levyn toimivimmat sanoitukset, mutta koko kestonsa ajan se toistaa samaa kymmenen sekunnin kaavaa.

Sitten alkaa jo puuduttaa. Pari seuraavaa kipaletta (”Lost” & ”Unveiling The Future”) menevät joka kuuntelukerralla tyystin ohi. Samat kaavat toistuvat, eikä pilkahduksiakaan erilaisuudesta muihin tuotoksiin nähden ole havaittavissa. ”The Apocalypse” palauttaa sen menetetyn toivon pilkahduksen. Ultrahidas kappale on ehdottomasti mielenkiintoisin kappale tällä muuten yksitoikkoisella kokonaisuudella. Se tuo mieleen paikoin niin Dimmu Borgirin kuin Cradle Of Filthinkin. Kappale on myös levyn pisin ja oikeasti tunnepitoisin tuotos, joka tällä albumilla on tarjota. Viimeinen kappale, instrumentaalinen ”Grains Of Reality” palauttaa taas sen hetkeksi kadonneen vitutuksen. Täysin turha, kuuden minuutin mittaan venytetty kosketinhäröily lopettaa varsinaisen albumin ja jättää huonolle tuulelle. Levylle on sisällytetty myös muutama live- ja demobiisi, jotka ovat käytännössä turhia levytilan viejiä.

Industrial-elementtejä sisältyy jokaiseen levyn biisiin enemmän tai vähemmän, mutta ne jättävät silti kuulijan kylmäksi. Ukoilla on sinänsä hyvät palikat käsillä, joten he saisivat varmasti pienellä rukkauksella ja kenties ulkopuolisen tuottajan avulla tehtyä jotain uniikimpaa ja erilaisempaa materiaalia. Tältä(kään) levyltä ei tarvitse kuunnella kuin yksi biisi ja tietää jo, mitä loputkin ovat. Se on huono merkki se.

5/10

Kappalelista:
1. The Black Rite
2. Neurovirus
3. Shattered Cities
4. Demon In the Circuitry
5. Frozen Machine
6. Lost
7. Unveiling the Future
8. The Apocalypse
9. Grains of Reality

Kirjoittanut: Eeli Helin