”Vuoden 2020 Blue Öyster Cult on erittäin yhtenäinen ja vahva yhtye” – Haastattelussa kitaristi Donald ”Buck Dharma” Roeser
Yhdysvaltalaisen klassisen rockin kiistaton legenda Blue Öyster Cult on pitkästä aikaa täällä taas. Yhtyeen 19 vuotta kestänyt levytystauko päättyy lokakuun 9. julkaistavan 14. studioalbuminsa ”The Symbol Remainsin” myötä. Maanantaina 14.9. Tavoitimme yhtyeen taiteellisen vastuuhenkilön, 73 vuoden ikään ehtineen perustajajäsenen, Donald ”Buck Dharma” Roeserin puhelimitse kotikonnuiltaan Yhdysvalloista.
Hyvää iltaa Buck, Donald, ja lämpimästi tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun. Alkuun esitän pahoitteluni haastattelua edeltäneestä, meistä riippumattomasta aikataulujen säädöstä, mutta oli todella hieno juttu, että saimme tämän haastattelun lopulta toteutumaan alunperin suunnitellulla aikataululla.
Mainos päättyy
Buck Dharma: Kiitos. Kyllä, vaikka onkin jo hieman myöhäinen ajankohta, niin tehdään tämä haastattelu vaan.
Joka puolella kuluva vuosi on ollut kummallinen ja pelottavakin koronan takia, mutta kuinka Blue Öyster Cult on selvinnyt vuodesta 2020, ja millainen se on osaltanne ollut?
Buck Dharma: Vuosihan on ollut täydellisen sekopäinen, mutta yhdessä taistelemalla tästä on selvitty… (pitkän hiljaisuuden jälkeen naurahtaa)… en tiedä oikein mitä tästä kaikesta sanoa. Me vain olemme tehneet kaiken voitavamme. Niin, ja lockdownin alla, keväällä viimeistelimme uuden levymme. Se kaikki onnistui lopulta hyvin.
Mainos päättyy
Äänitittekö siis uuden albuminne ”The Symbol Remainsin” kokonaisuudessaan tämän vuoden puolella, vai aloititteko äänitykset kenties jo aiemmin?
Buck Dharma: Albumin pohjaraidat äänittimme jo vuoden 2019 lopulla. Onnistuimme onneksi aloittamaan äänitykset ennen lockdownin aikaa.
On ylipäätään hienoa, että saitte levyn tehdyksi näissä vaikeissa olosuhteissa. Mutta entä millaiseksi luonnehtisit yhtyeenne nykyistä, uudella albumillanne ensimmäistä kertaa Blue Öyster Cultin riveissä studio-olosuhteissa kuultavaa kokoonpanoanne: Ritchie Castellano (kitara), Danny Miranda (basso) ja Jules Radino (rummut)? Ritchie ja Juleshan ovat olleet yhtyeessänne jo viitisentoista vuotta, joten ihan tuoreesta kokoonpanosta ei ole kyse.
Buck Dharma: Aivan. Vuoden 2020 Blue Öyster Cult on erittäin yhtenäinen, erittäin vahva yhtye. Ja yksi merkittävä syy siihen, minkä vuoksi teimme uuden albumimme, oli saada uudemmat jäsenemme mukaan myös Blue Öyster Cultin studioalbumille.
Olen kuunnellut uuden levynne pari kertaa, ja vaihtelevuutensa lisäksi sillä on myös todella tymäköitä biisejä. Milloin teistä alkoi yhtyeenä tuntua siltä, että nyt olisi oikea aika tehdä ja julkaista pitkästä aikaa uusi Blue Öyster Cult -albumi?
Buck Dharma: Uuden albumin idea alkoi hahmottua vuosien 2016 ja 2017 aikana. Alkuun meiltä kesti jonkin aikaa saada neuvoteltua haluamamme kaltainen levytyssopimus. Lopulta Frontiers Music tuntui erittäin hyvältä valinnalta meille. He tarjosivat sopimusta uudesta levystämme, konserttimyynnistä ja videotuotannoista. Sitten kun saimme sopimusasiat kuntoon, muutkin asiat alkoivat rullaamaan eteenpäin omalla painollaan. Aloimme heti sopimuksen allekirjoitettuamme työskentelemään uuden materiaalimme työstämiseksi levytyskuntoon. Kirjoitimme suurimman osan albumimme kappaleista vuoden 2019 aikana. Jotkut albumin kappaleista ovat hieman vanhempaa tuotantoa. Varsinkin omakirjoittamani materiaali, josta jotkut kappaleet ovat syntyneet jo vuosia ennen albumin varsinaista tekoprosessia.
Entä kuinka luontevasti uuden albuminne kirjoittaminen, äänitys ja tuotantoprosessi lopulta sujui teiltä sinun omasta mielestäsi noinkin pitkän tauon jälkeen?
Buck Dharma: Ensi alkuun koneessamme oli hieman karstaa, ja homma oli hieman kohmeessa. Se vaati kokonaisvaltaisesti tiettyä herättelyä, koska emme olleet tehneet albumia pitkään aikaan. Olimme ikään kuin Rohanin kuningas ”Taru Sormusten Herrasta” -kirjassa. Kun hän heräsi syvästä unesta, hän oli täynnä energiaa ja intoa. Sillä tavalla mekin heräsimme.
Mainos päättyy
Sehän on täysin ymmärrettävää. Mutta se, että saitte koneenne taas täydellä teholla käyntiin, on kerrassaan hieno juttu.
Entä mikä oli syynä Blue Öyster Cultin pitkään studiohiljaisuuteen? Miksi edellisestä levystänne ehti kulua niinkin pitkä aika kuin 19 vuotta?
Buck Dharma: Siihen ei ole oikeastaan olemassa mitään sen erityisempää syytä. Meillä ei vaan ollut levytyssopimusta, ja nautimme vuosikausia pelkästä kiertämistä toimintamme prioriteettinä. Emme kaivanneet siinä kohtaa sen enempää. Meillä on laaja valikoima biisejä uramme varrelta, joita pystyimme noina aikoina soittamaan sopivasti varioiden konserteissamme. Emme olleet myöskään hirveän innostuneita tekemään uutta levyä ilman, että meillä olisi ollut tarpeeksi tahtotilaa ja kunnolliset edellytykset tehdä uusi albumi täysipainoisesti. Olimme pitkään tyytyväisiä ihan vaan kiertämiseen ja live-keikkojen soittamiseen.
Mainos päättyy
Entä millainen tuntuma sinulle itsellesi jäi ”The Symbol Remains” -albumista sen valmistuttua? Tuliko siitä lopulta sellainen kuin halusitte, ja yllättikö sen lopputulos teitä tavalla tai toisella?
Buck Dharma: Lähtökohta levynteolle oli, että siitä täytyi tulla vahva albumikokonaisuus. Kun albumimme lopulta valmistui, olin oikein ilahtunut, kuinka hyvä siitä lopulta tuli.
Teitä on pidetty eräänä yhdysvaltalaisen klassisen rockin tärkeimmistä kulttibändeistä ja olette saaneet myös laajasti huomiota, kunnianosoituksia, tribuutteja ja suosiota ympäri maailman noin 50 vuoden olemassaolonne aikana. Esimerkiksi suomalainen HIM ja Metallica ovat coveroineet teitä levyillään vuosien varrella. Myös muutama vuotta takaperin tullut Will Ferrellin tähdittämä, hillittömän hauska, mutta hyväntahtoinen sketsi ”More Cowbell” Saturday Night Live -viihdeohjelmasta, on nostanut Blue Öyster Cultin nimeä parrasvaloihin viimeisten vuosien aikana jopa maailmanlaajuisesti. Kun itse olet ollut yhtyeen perustajajäseniä aivan alusta saakka, 1960-luvun lopulta, yhtyeenne esiasteista lähtien, niin miltä Blue Öyster Cultin osakseen saama suosio ja maine sinusta itsestäsi tuntuu kaikkien näiden vuosien jälkeen?
Buck Dharma: Heh. Sehän tuntuu hyvältä. En tokikaan ajattele sitä niinkään paljon, mutta tokikin on todella ilahduttavaa, että maineemme yhtyeenä on hyvä ja menneet vuosikymmenet ovat kohdelleet meitä suotuisasti. On ylipäätään hienoa, että kaikki tuo kertoo siitä, että elämällämme ja olemassaolollamme on ollut merkitystä, ja se on hienoa se.
Tiedoksesi täytyy myös tähän teille osoitettujen kunnianosoitusten yhteyteen mainita yksi lisää, josta et ehkä aiemmin ole kuullut. Yksi mielenkiintoisimmista teille osoitetuista tribuuteista ehkä koskaan on suomalaisen avantgarde-rockin kulttiyhtye Mustelman 1990-luvun taitteessa suomeksi kirjoittama kappale ”4”, jonka sanoitus perustuu tositapahtumiin; yhtyeen rumpali-laulaja Kimmon noina aikoina yhtyeestänne näkemään uneen. Biisin tekstissä yhtyeen miehistö pesee likaista betoniseinää, ja yhtäkkiä seinän sisältä ilmestyy laulajanne Eric (Bloom). Ilmestyttyään, Eric laittaa soimaan ennenjulkaisemattoman Blue Öyster Cult -vinyylin paikalla olevaan levysoittimeen. Levyn päätyttyä Eric nappaa vinyyliin mukaansa, tokaisee ”minun on mentävä!” ja katoaa uudelleen seinän uumeniin. Miltä tuntuu, että kaukana Suomessa fanienne toimesta päädytään tekemään teistä tällainen kappale?
Buck Dharma: Vau! Olen ällikällä lyöty! Onpa hienoa kuulla! (naurua). Olen todella otettu, että he näkivät unta meistä (naurua). Haluaisin kyllä kuulla kyseisen kappaleen alkuperäisen version, vaikka en ymmärräkään suomea. (naurua)
Entä onko sinulla ja viidellä vuosikymmenellä vaikuttaneella veteraaniyhtyeellänne vielä jäljellä joitakin toistaiseksi saavuttamattomia, musiikkiin liittyviä ambitioita ja unelmia, jotka tuntuvat teistä itsestänne vielä havittelemisen arvoisilta?
Buck Dharma: ”The Symbol Remainsin” teko oli yksi unelmistamme, mutta nyt kun se on saatu toteutettua, toivoakseni voimme vielä keikkailla ainakin seuraavan vuoden verran tai pari. Tässä vaiheessa uraamme olen onnellinen siitä, että voimme edelleen olla kokonaisvaltaisesti hyvä ja laadukas bändi. Toivottavasti Covid-virus vaan häipyy tiehensä, että pääsemme taas tien päälle. Kaikki tälle vuodelle kaavaillut keikkamme kun siirrettiin tulevalle vuodelle (2021). Vuonna 2022 on sitten varsinainen 50-vuotisjuhlamme, jolle meidän tulisi keksiä jotain erityistä. Tässä vaiheessa en tosin tiedä vielä, mitä se tulee olemaan, mutta katsotaan.
Entä onko teillä tarkempia kiertuesuunnitelmia seuraavan parin vuoden suhteen? Onko mahdollista, että tulette soittamaan Suomeen seuraavalla maailmankiertueellanne?
Buck Dharma: Kyllä, meidänhän olikin tarkoitus tulla Sweden Rockiin tänä kesänä, mutta sehän peruutettiin. Toivottavasti meitä onnistaa sen suhteen ensi vuonna. Mutta siihen en henkilökohtaisesti pysty vastaamaan mitään varmaa. Se kaikki on lähinnä kiinni promoottoristamme ja managementistamme, joten katsotaan.
Mitkä ovat itsellesi tärkeimpiä ja rakkaimpia hetkiä, joita olet Blue Öyster Cultin kanssa kokenut ja saanut elää?
Buck Dharma: Hitsi vie, siihen on hankalaa sanoa. Koko uramme jatkumona on ollut minulle tärkeää. Klassisella aikakaudellamme 1975-1985 ”Don’t Fear The Reaperista” ”Burnin’ For You” -singlejen aikoihin ja hieman siitä edespäinkin. Sen jälkeen urallemme tuli jonkinlainen suvantovaihe, eivätkä levymme myyneet kaupaksi kovinkaan hyvin. Olemme kuitenkin aina olleet hyvä livebändi, ja levyjemme menekkikin on ollut verrattaen hyvää. Kokonaisuudessaan uramme on ollut melko kitkaton taival. Monellahan meistä on nykyään jo perheemme ja jo aikuisiksi kasvaneet lapset. Tietysti, nyt kun teimme vielä uuden albumin, oli se hieno seuraava piste tälle jatkumolle.
Ja uudella albumillannehan te tunnutte olevan kovassa iskussa, ja monessa kohtaa tulee fiilis, että olette saaneet ammennettua levyllenne elementtejä koko pitkän uranne varrelta
Buck Dharma: Kiitos, kiitos. Ja olisin kovin kiitollinen, jos voisitte levittää sanaa uudesta albumistamme siellä Suomessa päin.
Ilman muuta sen teemme. Toimittajakolleegani itseasiassa tekee näinä päivinä ”The Symbol Remainsista” julkaisuumme levyarvostelun, joten tulemme noteeraamaan uuden albuminne sitäkin kautta.
Buck Dharma: Hieno juttu. Kiitos!
Entä jos saisit mahdollisuuden muuttaa Blue Öyster Cultin historiasta jonkin asian toisin, mikä se olisi? – Vai muuttaisitko siitä ylipäätään mitään?
Buck Dharma: Yksi asia, joka juolahtaa oitis mieleeni on se, että meillä oli ”Mirrors” -albumin teon aikoihin (1979-1980) suunnitelmissa tehdä levy tuottaja Robert ”Mutt” Langen (mm. AC/DC:n ”Back In Blackin” ja Def Leppardin ”Hysterian” tuottaja) kanssa. Luulen, että jos olisimme saaneet mahdollisuuden tehdä levy hänen kanssaan, meistä olisi tullut kuuluisampia. Niin Lange kuin mekin olisimme kovasti halunneet tuolloin tehdä albumin yhdessä, mutta koska aikataulumme eivät sopineet keskenään yhteen, yhteistyömme ei koskaan toteutunut. Olisin kuitenkin kovasti halunnut työskennellä hänen kanssaan. Vast’ikäänhän menetimme myös tuon aikaisen tuottajamme Martin Birchin (mm. ”Cultosaurus Erectus”, 1980 ja ”Fire Of Unknown Origin” 1981). Olen surullinen hänen poismenonsa johdosta. Hänen musiikkinsa kuitenkin elää. Hän teki monia todella upeita albumeja.
Kyllä, osanottoni. Se oli surullinen menetys koko rock-maailmalle. Voi kai luonnehtia, että Martin Birchin tuotannot muokkasivat hard rockin ja heavy metalin ilmeen, luonteen ja tulevaisuuden kokonaisvaltaisesti?
Buck Dharma: Kyllä, näinhän se on.
Mikä on mielestäsi Blue Öyster Cultin pitkän uran mahdollistanut tekijä ja staminanne salaisuus? Te kun jaksatte vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen olla inspiroituneita uuden musiikin tekemiseen ja tehdä keikkoja ympäri maailman.
Buck Dharma: Se, että saimme viettää ”tarpeeksi lomaa” edellisen levymme jälkeen. Tuo levytystauko tosiaan inspiroi meitä. Sitten tietysti sekin, että vaikka tapanamme onkin työskennellä kovasti, emme ole uuvuttaneet itseämme liiallisella ja jatkuvalla raatamisella. Viime vuodet olemme tehneet seitsemisenkymmentä keikkaa per vuosi. Se on juuri sellainen sopiva tahti ja keikkamäärä kuin mitä haluammekin tehdä. Se on myös mielestäni mahdollistanut osaltaan uramme jatkuvuuden.
Entä mikä on sinulle itsellesi tärkein tekemänne albumi?
Buck Dharma: En osaa suoraan sanoa mitään suosikkia. Varhaiset albumimme (”Blue Öyster Cult” 1973, ”Tyranny And Mutation” 1974, ”Secret Treaties” 1975 ja ”Agents Of Fortune” 1976 ja ”Spectres” 1977) ovat toki merkittäviä albumeja. Ne kun määrittivät Blue Öyster Cultin soundin ja olemuksen suuressa mittakaavassa. Kaksi Martin Birchin tuottamaa albumiamme seisovat myös omillaan omina hienoina teoksina historiassamme. Olen ehkä väärä henkilö, keneltä kysyä mielestään parasta Blue Öyster Cult -albumia, koska omalla tavallaan ne kaikki ovat merkittäviä. Enkä kuuntele niitä itsekään kovinkaan paljoa.
Entä millaista musiikkia kuuntelet nykyään vapaa-aikanasi, jos ylipäätään musiikkia kuuntelet?
Buck Dharma: Pidän paljon historiallisesta musiikista. Minulla on taipumus kuunnella ylipäätään vanhaa musiikkia. Syvennyn suosikkiartistieni tuotantoon laajalla skaalalla. Pidän monenlaisesta musiikista. En tosin niinkään kuuntele rockia enkä heviä. Pidän naislaulajien tulkinnoista kuin myös klassisesta musiikista. Pidän ylipäätään musiikista joka tempaisee mukaansa tavalla tai toisella. Yritän myös kuunnella uudempaa musiikkia. Nykyään en tosin juurikaan kuuntele (modernia) pop-musiikkia.
Laajan musiikkimakunne voi aistia myös Blue Öyster Cultin uuden albumin kappaleista. Niistä löytyy laaja kirjo mausteita yli monien genrerajojen, vaikkakin ne ovat pääosin tiukasti soitettuja rock-kappaleita. Erityisesti ”Tainted Blood” jäi mieleeni hienona, pehmeän puolenne paljastavana kappaleena. Se on mielestäni aivan yhtä erinomainen biisi kuin useat 70- ja 80-luvun suuret menestyskappaleenne.
Buck Dharma: Niin! Se on Ericin kappale. Biisi kertoo menetetystä rakkaudesta vampyyreita kohtaan.
Aivan! Niinpä! Siinä on todella kauniit melodialinjat.
Buck Dharma: Luulenpa, että siitä julkaisemme albumin seuraavan singlen.
Erinomaista! Jos fanina saa esittää toiveen, niin tehkää se ihmeessä! Siinä biisissä on nimittäin todellista hittipotentiaalia!
Buck Dharma: Sinä sen ensin sanoit! (naurua)
”Edge Of The World” on myös todella hieno biisi.
Buck Dharma: Kyllä, se on tarttuva rakkauslaulu.
Mutta mukana on myös pari todella kovaa iskevää, tyylillisesti miltei thrash metalia lähellä olevaa biisiä. Esimerkiksi videosinglenä julkaistu ”That Was Me” ja suorastaan Metallican kaltaisella avausriffillä käynnistyvä ”Stand And Fight”.
Buck Dharma: Kyllä. Alunperin Eric halusi tuollaisen raskaamman biisin sisällytettävän uudelle levyllemme. Sellaisen (viittaus ”Stand And Fightiin”) me sitten hänelle teimme, ja sellaisen hän sai.
Haastatteluaikamme alkaa hiljalleen lähestyä loppuaan. Mitä haluaisit sanoa haaastattelun viimeisiksi sanoiksi suomalaisille Blue Öyster Cult -faneille ja Kaaoszinen lukijoille?
Buck Dharma: Terveiset kaikille suomalaisille! Olimme joku vuosi takaperin siellä. Piipahdimme Tukholmasta pitäen soittamassa Itämerellä toteutetulla laivaristeilyllä. Piipahdimme tuolloin myös siellä Helsingissä! Siellä oli mahtavaa, haluaisin kovasti palata sinne uudestaan.
Niin, te tosiaan kävitte soittamassa kyseisellä risteilykeikalla. Muistankin lukeneeni kyseisen Tukholman risteilyn toteutumisesta. Lämpimästi tervetuloa taas Suomeenkin asti soittamaan, milloin ikinä pääsettekin tulemaan. Kiitos niin omasta kuin Kaaoszinenkin puolesta ajastasi haastatteluun, Buck Dharma. Oikein hyvää syksyä koko Blue Öyster Cult -miehistölle. Pysykää terveinä. Toivon mukaan näemme teitä pian täällä keikalla.
Buck Dharma: Kiitos Mikko!
Blue Öyster Cultin 14. albumi ”The Symbol Remains” ilmestyy 9.10. Frontiers Recordsin kautta.