Vuoden kohutuin ja odotetuin albumi on pian täällä – ruodinnassa Rammsteinin seitsemäs studioalbumi
Kun on kyse Rammsteinin kaltaisesta menestyneestä ja suuruudenhullusta yhtyeestä, ovat odotukset uutta albumia kohtaan pilvissä. Ennakko-odotuksia ei myöskään ole päässyt vähentämään usean vuoden odotus, joka lähentelee kymmentä vuotta (joka ei toki vedä vertoja Toolin fanien odotuksella). Moni varmasti odottaa uudelta albumilta Rammsteinille tuttua raskautta, tarttuvuutta ja persoonallisuutta. Näitä uudella levyllä onkin tarjota, mutta myös uutta soundia.
Moni lukijoista onkin varmasti ehtinyt tutustua ”Deutschland”- ja ”Radio” -kappaleisiin. Ensimmäinen mainituista aloittaa albumin Rammsteinin tyylille uskollisesti mahtipontisena ja jopa juhlavana. Uuden albumin aloituksessa on samankaltaista juhlavuutta kuin albumissa ”Liebe Is Für Alle Da”, vaikka ”Deutschland” onkin täysin toisen tyyppinen kuin ”Rammlied”. Toisena tuleva ”Radio” on huomattavasti korvamatomaisempi ja tuo esille Rammsteinin tuttuja murhaavia riffejä.
Mainos päättyy
”Zeig Dich” nostaa albumin uusiin sfääreihin gregoriaanisen naiskuoron avulla, joka saa aikaan lopun aikojen tuntua. Kertosäkeistöistä löytyy runsaasti potkua, joka saa kuulijankin liikkeelle. Omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni noussut ”Ausländer” tuo esille enemmän elektronisia piirteitä, mutta kappale on muuten perinteistä Rammsteiniä. Kuten monessa muussakin tämän albumin kappaleessa, kertosäkeistöt ovat mainiot.
Kappaleena ”Sex” on huomattavasti kesymmän oloinen kuin nimestä olisi voinut päätellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kappale olisi tylsä. ”Sex” on turboahdettu groovilla, joka saa väkisin liikkumaan. ”Puppe”-kappaleella päästään nauttimaan Rammsteinin mielipuolisuudesta, jonka Lindemann tuo loistavasti esiin raivokkaalla ja tuskaisella huutolaulullaan. Itseäni jää jälleen kerran harmittamaan se, etten taida juurikaan saksan kieltä, sillä tälläkin kappaleella olisi taatusti mielenkiintoinen tarinansa. Pitääpä odottaa, että joku fani kääntää sanat englanniksi.
”Puppen” jälkeen albumilla siirrytään kevyempään ulosantiin. ”Was Ich Lieben” etenee rauhallisesti lukuun ottamatta kertosäkeistöjä, joissa kappale pääsee loistoonsa. ”Diamant” alkaa rauhallisella akustisen kitaran säestyksellä ja Lindemannin keveällä tulkinnalla. Kertosäkeistöissä ei tällä kertaa kasvateta tunnelmaa loistoonsa, vaan pikemminkin päinvastoin – niissä siirrytään synkimpiin vesiin puhallinsoittimien ja jousisoittimien saattelemana. ”Diamant” on tunnelmaltaan intiimi, kaunis ja karu. Kappaletta olisi voinut kuunnella pidempäänkin, niin vangitseva se on.
”Weit Weg” jatkaa kevyemmällä linjalla mutta tuo kuvioihin mukaan jälleen elektroniset elementit sekä tarttuvuuden. Kappale soljuu pehmeästi eteenpäin ja on jälleen hieno taidenäyte Rammsteinilta. ”Tattoon” myötä levyllä tehdään kurssinkäännös raskaampaan ulosantiin, ja pian kuulija saattaakin huomaavansa hytkyä jälleen rautaisten riffien käskyttämänä. Kertosäkeistöissä kuullaan jälleen upean naiskuoron laulua Lindemannin ohessa, mutta jostain syystä tämä kappale ei juuri hetkauta suuntaan eikä toiseen. Se ei toisaalta haittaa, kun niin moni muu kappale albumilla saa haukkomaan henkeä ja kun päätöskappale ”Hallomann” päättää levyn hienosti. Päätöskappaleella päästään kuulemaan niin aavemaista kuin atmosfääristäkin tunnelmaa sekä psykedeeliakin.
Vaikka Rammsteinin uuden albumin olisi kuunnellut useamman kerrankin, on olo kuuntelun jälkeen aina hieman hölmistynyt – ainakin minulla. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että levyllä on niin paljon sisäistettävää. Levy kun on huomattavasti monipuolisempi kuin miltä se parin ensikuunteleman jälkeen vaikuttaa. Aika näyttää, millaisen aseman Rammsteinin seitsemäs pitkäsoitto vakiinnuttaa, mutta olen melko varma, että tämä albumi tulee olemaan merkittävä osa yhtyeen diskografiaa.
Rammsteinin uusin albumi on kaikkea sitä, mitä siltä voi odottaakin: se on raskas, koukuttava, mahtipontinen ja viihdyttävä. Vaikka saksalaisyhtye hyödyntääkin albumilla monia tuttuja piirteitä, on levy myös monessa suhteessa erilainen kuin esimerkiksi ”Mutter” tai ”Rosenrot”. Tämä on tietenkin hyvä, sillä en haluaisi kuulla mitään edellisten albumien kopiota. Eikä ”Rammstein”-albumi sitä olekaan. Saksalaisyhtyeen uusi albumi on kolossaalinen ja oivallisesti luotu kokonaisuus, joka vain korostaa sitä, miksi Rammstein on oman alansa valtias.
9/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
- Deutschland
- Radio
- Zeig Dich
- Ausländer
- Sex
- Puppe
- Was Ich Liebe
- Diamant
- Weit Weg
- Tattoo
- Hallomann
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen