”Vuoden kotimainen kaahauskimara” – arviossa Dartin ”Speed Days”
Oulun vesijohtovesi aiheuttaa jälleen positiivista väreilyä. Speed thrashin, death n’ rollin, hardcoren ja crustin keitokseen luottava Dart tykittää vajaa 20-minuuttisella ”Speed Days” -nimisellä debyyttialbumillaan sellaiset lukemat tauluun, että ensikuuntelun jälkeen täytyy istahtaa alas perseelleen, vetää henkeä ja rauhoittua. Ja yritykseksihän se jää. Levyn välittämä energinen pulssi on nimittäin jäänyt lähtemättömästi kolkuttelemaan takaraivoon ja hetken kuluttua huomaa lykkäävänsä levyä uudelleen pyörimään, ja neula palaa jälleen A-puolen alkuun.
Dart on tuoreemman polven punk-metallisteista koostuva ryhmä, jonka taustalta löytyy kuitenkin kokemusta muun muassa yhtyeistä kuten Terveet Kädet, Lapin Helvetti, Bonehunter, Häpeä, Death By Snoo Snoo, Riviera, Steriili tila ja Trypanon. Yhtyeen otteista paistaa mieltymys 80-90-lukujen metallisen hardcore-ilmaisun naittaminen Bay Arean melodisemman laidan thrash metaliin. Vokalisti Empun suorasukainen huutovokalisointi tuo mukaan vanhan liiton death metalin ja crustin rapeutta.
Dart osaa rakentaa ytimekkäitten kappaleiden kliimaksikohdat uljautta huokuviksi. Kelluvatallaisten vibrakampien harmoniassa ujeltavat licksit johdattavat biisin toisensa jälkeen tiukasti paahdettuun mutta hyvällä kontrollilla ja sopivalla likaisuudella varustettuun turpasaunaan ja sahaukseen. Yhtye ei alistu jäämään yhden tempun poniksi, vaan esimerkiksi A-puolen päättävän ”Bloodin” taidokkaasti eläväisen rytmipohjan varaan rakennetuista ja komein harmonioin kuorrutetuista NWOBHM-henkisistä kitaramelodiaratkaisuista voisi tämän vuosituhannen puolella alati luomiskriisin keskellä kamppaillut Metallicakin olla aidosti ylpeä. Myös ”Sick Gamen” Uriah Heep -tyyppinen hammond-sovitus kertoo paljon Dartin luovan rohkeasta kyvystä tehdä genressään mukavan epäkonventionaalisia sovitusratkaisuja.
”Speed Daysin” B-puolen loppua kohti tultaessa ”Highway Thunder” ja ”Thin Ice” eivät kuitenkaan yllä samalle tasolle albumin muiden ankarien mutta erittäin tasapainoisten ja hienosti rullaavien biisien kanssa. Ehkä biisien tempojen vaihtelu ja laajempi variointi olisi tuonut uutta, freesiä koukkua mukaan hieman sävyttömimmistä riffirakenteista koostuviin biiseihin. Kehitysosa-alueistaan huolimatta Dartin nuoli osuu jo ensi heitolla häränsilmän reunamille.