Vuoden paras comeback-albumi – Arviossa Coronerin ”Dissonance Theory”
Vaikka sveitsiläinen Coroner onkin keikkaillut viime vuosina jonkin verran, uutta albumia moni tuskin osasi odottaa. Edellisestä ehtikin vierähtää jo 32 vuotta. 1980-90 lukujen taitteessa levynsä tehnyt Coroner muuntautui viiden albumin aikana primitiivisestä deaththrashista teknisen thrash metallin kautta groovailevaan ”Griniin”, ennen vaipumistaan syväjäähän vuonna 1996.
”Dissonance Theory” rullaa käyntiin mallikkaasti. Tuotantoa voi luonnehtia jopa erinomaiseksi ja riffikynä on pysynyt terävänä pöytälaatikossa kaikki nämä vuodet. Äkkiseltään materiaalia voisi verrata ehkä siihen ”Mental Vortexin” aikaiseen tuotantoon. Tempovaihdoksia riittää ja tahtilajikin vaihtelee, mutta langat pysyvät käsissä. Levyn edetessä tulee ajateltua toistuvasti, että riffittely on todella kovalla tasolla, eikä vain comeback-levyn kontekstissa, vaan ihan ylipäätään.
Vertailua yhtyeen aiempiin julkaisuihin tuskin voi välttää levystä puhuttaessa, mutta ”Dissonance Theory” tarjoaa myös jotain uutta – ainakin Coronerin viitekehyksessä. Soundipuoli on ihan luonnollisesta teknologian kehittymisestä johtuen hiotumpi ja tiukempi, ja kitaristi Tommy T. Baron on lirutellut mukaan sopivasti riitasointuisampia kuvioita. Myös vokaaleissa on aiempaa enemmän raspia, tuoden mieleen hieman sakemannijättien edesottamuksia viime vuosilta. 47 minuuttiin on leivottu intron päälle 9 erinomaista biisiä ja lopusta löytyvä melko odottamaton proge-urkusoolo pitämään kuulijan varpaillaan. Teknisen thrash metallin pioneeribändi näyttää tällä julkaisulla edelleen muille eteen, ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Mainos päättyy
Comeback-levyjä tulee ja menee, mutta Coroner onnistui yli kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen palaamaan julkaisukantaan yhdellä vuoden parhaista levyistä. Se on kova temppu ja toivoa sopii, että seuraava levy ei anna odottaa itseään yli kolmea vuosikymmentä. Tervetuloa takaisin Coroner!
