Sieltä se tuli. mm. Kumikamelin uran alkuvaiheiden ja Kantri-Antero & Rahtareiden periksiantamaton kaksikko Toppo Koponen ja Jukka Hyrkäs suoltavat uutta säveltaidetta tai -taiteettomuutta, taukoamatta. Tällä kertaa ruoppauksen kohteena ovat yhdelle kokoelmalle ympätyt, kullekin ihanalle vuodenajalle omistetut yhtyeen mennen vuoden aikana julkaistut omakustanne-EP:t. Loppuvuoden pimeimpinä päivinä 2019 päivänvalon nähnyt ”Höst”, ja kuluvan vuoden satoa olevat ”Tavli”, Kvät” ja kokoelman raikkain tuulahdus ”Que? Sä!”. EP:t ovat kukin kymmenkunta kappaletta sisältäviä, spontaanisti tehtyjä kokonaisuuksia.

42 kappaleen ja 80 minuutin mittainen nerokkaan älyvapaa minimalismi, musiikillinen tilannekomiikka ja kotikutoisen avantgarden rajoilla sattumanvaraisesti kelluva pimpluttelu toimivat parhaimmillaan erinomaisena vitutuksen poistajana ja rasittavimmillaan täysin sietämättömänä jämävitsien kierrätysämpärinä. Kokonaisuuden onnistumiskerroin on kuitenkin tällä kertaa selkeästi plussan puolella. Maestrot tulkitsevat vuoron perään omatekemiään, useimmiten rumpukoneen, säröbasson, midi-urun tai jonkun perinteisemmän soittimen tahdittamia ralleja. Hyrkkään erinomainen ”Kesä keulien” avaa kokonaisuuden rouheasti jättäen kuulijan täysin haavi auki. Levyn pari ensimmäistä kierrosta kappaleet soljuvat korvasta sisään absurdina äänimattona, ennen kuin niistä alkaa saada kunnollista otetta. ”Kesävieraslajin” riskinottoperiaatteet fiktiivisen räppäri Eetu Rauhasen featteineen, albumin hienoimpien joukkoon kuuluva ”Auringonpalvojat”, ”Vanhan kesäketun” haaveet vielä kertaa kunnolla joraamaan pääsystä, The Gardigansista muistuttavalla, muhkealla groovella etenevä, ”Que? Sä!” sekä ”Ahdin ja Pekan” epäonninen kohtaaminen ulapalla ovatkin kukin eri tavoin huimaa lentoa. Albumin hillittömintä satoa ovat Koposen puhua pälpättämä ”Kesäiset säkeet”, aidosti jylhän askeettinen ”Inkkarikesä” ja nokkahuilulla tahditettu ”Hirvikäpänen” (ilman ärrää). Kokoelman loppupäästä, ”Tavli” ja ”Kvät”-EP:n kohdalla biisien keskimääräinen vetovoima pääsee hiipumaan, vaikka mukana on ”Pakkasukon”, Älä Tee Mitään”, ”Karkauspäivän ja ”Äitikielen” kaltaisia neronleimauksia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mukana Tekramütischissa on sopiva ripaus kylähulluutta, kieroutunutta viihdettä, punkia, spontaania huru-ukkoilua, jokamiesluokan pöljäilyä ja kontekstiinsa nähden häpeilemättömyyttä ja tarkoitushakuisesti arveluttavia vastakkainasetteluja. Tiivistämistä tämä paketti tosin kaipaisi, mutta kaikkinensa ”Parasta Ennen TM11/2020” onnistuu olemaan viihdyttävä, ällistyttävä, nauruun tikahduttava ja terapeuttinenkin levykokonaisuus. Laadullisesti se osoittautuu olevan vahvaa keskitasoa duon valtaisaan ja monenkirjavaan tuotantoon verrattuna. Yhtyeen musiikkia ei voi vaan ottaa neutraalisti. Tekramütischin musiikin vietäväksi on joka tapauksessa antauduttava. Sen sekaan on hypättävä rohkeasti pommilla, tai sitten vaan täytyy jättää järkäle suosiolla kuuntelematta.

8-/10

Kappalelista:

1. Kesä keulien
2. Rantaleijonat
3. Kesävieraslaji
4. Auringonpalvojat
5. Vanha kesäkettu
6. Ahti ja Pekka
7. Que? Sä!
8. Haukka ja lokki
9. Hys hys, hyttynen
10. Kesäiset säkeet
11. Räntäpää
12. Syyssyöksy
13. Inkkarikesä
14. Mehuasema Cobra
15. Kuraenkeli
16. Huurukko
17. Savinen poika
18. Syyssukat
19. Höst
20. Hirvikäpänen
21. Vuoden pimein päivä
22. Hangen alla
23. Talvihammas
24. Lumiukko
25. Talvilaatua
26. Pakkasukko
27. Älä tee mitään
28. Tavli
29. Lumijumi
30. Jäässä
31. Karkauspäivä
32. Kiima
33. Kina
34. Kevät
35. Wot the kvät?!
36. Lätäkkö
37. Ryytimaalainen
38. Pikku kukka
39. Pari muuttujaa
40. Pesät
41. Tilanne päällä
42. Äitikieli

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy