Vuola tarjoilee ensimmäisellä soololevyllään musiikillisen retriitin

Jussi Vuola on tullut tunnetuksi musiikin monipuolisena ottelijana, jonka repertuaariin ovat kuuluneet niin muusikkona kuin studiovelhona työskentely. Monille hän on varmaan parhaiten tunnettu muun muassa The Grammersin ja Mystonsin rumpupatteriston takaa, mutta ensimmäisellä soololevyllään hän hoitaa suvereenisti koko kavalkadin musiikin, sanojen, instrumenttien, laulun kuin tuotannon osalta.

Täytyy sanoa, että Vuolan levy iski ja lujaa. Tiedossani oli, että hänen musiikillinen linja ei tule seuraamaan hänen muita bändejään, mutta yllätys oli silti kaikin tavoin positiivinen. Minulla meni tovi ennen kuin pääsin levyn äärelle, mutta kokemus olisi sitäkin kokonaisvaltaisempi. Levyn kuuntelun aikoihin koin vielä läheisen ihmisen menehtymisen ja levystä muodostui lopulta hyvin lohdullinen paikka paeta, mutta myös käsitellä omia tunteitaan. Silloin puhutaan jo aika järkäleestä.

Avausraita ”Vapaa Uljas Onnen Lapsi Aamun” aloittaa patarumpujen kuuloisella soundilla musiikillisen matkan, joka soi akustisena, usvaisen kaukaisena ja jossa mahtipontisuus kohtaa intiimin sekä shamanistisen nuotiotanssin.

Tässä vaiheessa käy jo selville, että biisejä on oikeastaan turha yrittää analysoida millään perinteisillä kaavoilla, vaan on parempi heittäytyä hypnoottisen virran vietäväksi ja ahmia aistit auki mahdollisimman paljon itseensä, sillä musiikin monimuotoisuus ei tässäkään tapauksessa ole mitään pikaruokaa.

”Under Above Orion Venus Love” – teoksen alku soi haikean kauniina ja hauraana, mutta samaan aikaan vahvana. Sydäntä särkevä kitaran soidessa kappale on sellainen, että varmasti esimerkiksi Anatheman diggarit voivat löytää sydämeensä uuden kohteen.

”Omana Omala Ogana Odati Ojodoa” tarjoaa gregoriaanisen alun jälkeen täysin kiireettömän kasvun kappaleelle. Huolimatta siitä, että vaikka tekstissä on havaittavissa apokalyptisen kaunista maailmanlopun meininkiä, niin laulun alkaessa teos muotoutuu hyvällä tavalla poppimaiseksi kaikessa koukuttavuudessaan. Jouset ja särökitara saattavat kappaletta, joka loputtuaan jättää taakseen savuavat rauniot kaikessa viettelevässä ja mystisessä hurmaavuudessaan.

”Laugh Vivid Odten Adore Unity” antaa kiitosta ja kunniaa Led Zeppelinin sekä Bostonin suuntaan ja kyllähän nuo monumentaalisen rockin airueiden vaikutteet ovat ilmassa. Akustisen kitaran heleydessä biisin jopa hippimäisyys, pehmeys sekä rytmimuutokset ottavat syleilyynsä ja antavat kuulijalle ikään kuin peilin, josta heijastella oman sielun syvintä olemusta.

”Astra Lucia Omnia Ultra Verum” on kappale suomeksi ja oikeastaan tässä vaiheessa vasta tulee havahdus levyn laulullisesta kaksikielisyydestä. Kokonaisuus on vain niin eheä ja uniikki, että asiaan ei tullut aikaisemmin kiinnitettyä huomiota. Tämän upean biisin ohessa tarjoutuu upea näköala Vuolan laulun muuntautumiskykyyn, sillä minusta hän onnistuu jokaisessa biisissä kuulostamaan hieman erilaiselta.

Tuntuu latteudelta kuvailla levyn otetta sanalla progressiivinen, mutta kyllä sen henkinen raikkaus musiikissa soi. Ajan hengessä oleva retromainen askel aikaan ja paikkaan, jossa nykyajalle tyypillinen kiireellisyys ja kaaosmaisuus loistavat poissaolollaan. Albumi ikään kuin pakottaa pysähtymään ja tekemään tutkimusmatkan oman sydämen ja tietoisuuden rajamaille. Musiikki on niin täynnä elementtejä ja eri kerroksia, että sitä on kuunneltava uudestaan ja uudestaan sen ollessa joka kerta yhtä tyhjentävä kokemus. Tyhjentävä, mutta samalla loputon lähde, joka jatkaa antamistaan. Ihannoitavaa on ylpeys, jolla nämä biisit ilman rajoja kantavat itsensä luoden lähes kosmisen ja sitä kautta varsin uniikin kokemuksen. Toivottavasti tämä musiikki tavoittaa mahdollisimman paljon ihmisiä pysähtymään, heittämään kuulokkeet päähän ja vaikka kaatamaan vaikka lasillisen itselleen työviikon päätteeksi.

Levyn kansiteksteissä Vuola kannustaa ja toivoo tämän levyn rohkaisevan ihmisiä oman taiteen luomiseen ja harmonian löytämiseen itsensä sekä ympäristön kanssa. Tämän levyn musiikki kyllä tekee hyvinkin edistyksellistä työtä sen suhteen.