Vuosi, jolloin kahden täysipitkän julkaisu vuoden sisällä ei ollut juuri mitään: Nämä albumit juhlivat tänä vuonna 50-vuotispäiviään

On taas hetki pysähtyä ja kauhistella, kuinka nopeasti aika on kulunut. Vuonna 1974 julkaistiin jälleen liuta suurien yhtyeiden debyyttejä, ja samana vuonna myös Suomessakin herättiin rokin hienouteen. Nämä albumit täyttävät tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta:

1. Aerosmith – Get Your Wings:

Aerosmithin edellisenä vuonna julkaistu debyyttialbumi “Aerosmith” ei juurikaan saanut huomiota, mikä ärsytti yhtyettä toden teolla. Tuottajankaan kanssa ei homma oikein pelittänyt, joten kun Aerosmith alkoi työstämään toista albumiaan “Get Your Wingsiä”, tuottaja vaihtui Jack Douglasiksi. Douglas onnistuu tällä albumilla tuomaan debyyttiä paremmin koko Aerosmithin raakaa rock ‘n’ roll -olemusta esiin. Aerosmithin ja Douglasin yhteistyö jatkuikin kolmen seuraavan albumin ajan. 

2. Deep Purple – Burn:

Aika pian edellisen albumin “Who Do We Think We Are” julkaisun jälkeen Ian Gillan ja Roger Glover lähtivät Deep Purplesta ja tilalle napattiin vielä silloin tuntematon David Coverdale ja basisti Glenn Hughes. Tällä kokoonpanolla tehtiin “Burn”, joka on yhtyeen kahdeksas albumi. Tällä albumilla rumpali Ian Paice on täydessä vedossa, ja Coverdalen ja Hughesin yhteislauluosuudet ovat hunajaa korville. Albumin nimikkokappale on ehdottomasti yksi Deep Purplen klassikoista. 

3. KISS – KISS:

Vuosi 1974 toi mukanaan myös yhden legendaarisimman rock-yhtyeen debyyttialbumin. Nykyään tutut ja varsin kaupallistetut – kiitos Gene Simmonsin ja Paul Stanleyn –  kasvomaalit nähtiin ensimmäistä kertaa albumin kannessa, kun KISS julkaisi yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbumin. Vaikka “KISS” sisältääkin liudan yhtyeen klassikoita, kuten “Strutter”, “Deuce” ja “Gold Gin”, vasta vuonna 1975 julkaistulla “Alive!”-livealbumilla ne pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. 

4. Hurriganes – Roadrunner:

“Roadrunner” on kotimaisen rock-legenda Hurriganesin toinen albumi. Kukapa ei tunnistaisi ah niin ihanaa “I Will Staytä” tai rajua “Get Onia”, jotka molemmat muuten löytyvät tältä albumilta. “Roadrunner” on ehkä Hurriganesin täydellisin albumi ja suomirokin ehdoton kulmakivi. 

5. Queen – Queen II:

Queenia verrattiin yhtyeen alkuaikoina jatkuvasti Led Zeppeliniin, ja Led Zeppelinin lailla myös Queenin toinen albumi nimettiin II-päätteellä. Debyyttialbumi “Queen” ei ollut tuonut yhtyeelle heidän toivomaansa huomiota, joten “Queen II:n” sisällön ja kansikuvan piti olla jotain dramaattista. Kehiin saapui Mick Rock, joka Marlene Dietrichin Shanghai Expressin aikana otetusta kuvasta inspiroituneena loi legendaarisen kansikuvan. “Queen II” -albumin julkaisun jälkeen myös yhtyeen debyytti alkoi myymään paremmin. 

6. Judas Priest – Rocka Rolla:

Pyöreitä vuosia täyttää myös Judas Priestin debyyttialbumi “Rocka Rolla”, jonka tuotti Black Sabbathin kolme ensimmäistä albumia tuottanut Rodger Bain. “Rocka Rolla” sisältää kevyempää 70-luvun soundille uskollista hard rockin löyhkäistä Judas Priestiä, mutta jo tällä albumilla voi kuulla tuttuja Priestimäisiä elementtejä. Aerosmithin lailla myöskään Judas Priest ei ollut tyytyväinen debyyttialbumiinsa, sillä “Rocka Rolla” ei kuulostanut siltä, miltä sen piti kuulostaa. “Rocka Rollan” ensimmäinen painos on jokaisen levykeräilijän märkä päiväuni, sillä takakannen krediitteihin on painettu “Thanks for the words Al!”, millä viitataan yhtyeen alkuperäiseen laulajaan Al Atkinsiin, jonka Rod Halford korvasi. Myöhemmistä painoksista tämä teksti on otettu pois. 

7. Rush – Rush:

Kanadan proge-lahja maailmalle Rush julkaisi vuonna 1974 debyyttialbumin, joka ajan hengen mukaisesti kantaa yhtyeen nimeä. Näin myöhemmin yhtyeen basisti-laulaja Geddy Lee on sanonut “Rush”-albumin olevan se albumi, jolla Rush haki omaa soundiaan. Tämä varsin hard rock -pitoinen albumi eroaakin yhtyeen muista progressiivisen rockin klassikoista kuten “Moving Picturesista” tai “2112” suoraviivaisuudellan. “Rush” on myös ainoa Rushin albumi, jossa rummuissa vaikuttaa John Rutsey. Rutsey korvattiin pian legendaarisella Neil Peartilla, kun Geddy Lee ja Alex Lifeson suuntasivat Rushia kohti progressiivisempaa materiaalia, kun taas Rutsey olisi halunnut jatkaa hard rockmaisella suunnalla. 

8. Bad Company – Bad Company:

Musiikissa hyvät ideat usein saavat alkunsa jamittelusessioista – ja niin sai myös Bad Company. Led Zeppelinin omistamalle Swan Songille sopimuksen saanut yhtye julkaisi omaa nimeä kantavan debyyttialbuminsa 40 vuotta sitten. “Bad Company” oli myös samalla levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu. Tältä albumilta jäi elämään avausraita “I Can’t Get Enough”, “Movin’ On” sekä nimikkokappale “Bad Company”, josta Five Finger Death Punch on tehnyt cover-version. 

9. Eric Clapton – 461 Ocean Boulevard:

Kuten varmasti arvata saattaa, “461 Ocean Boulevardin” nimi viittaa äänitysten aikoihin vietettyyn osoitteeseen. Musiikillisesti “461 Ocean Boulevard” jatkoi siitä, mihin Derek & The Dominosin “Layla And Other Assorted Love Songs”-albumi jäi. Vaikka albumi sisältääkin letkeää blues-meininkiä, kirsikkana kakun päällä cover-versio Bob Marleyn “I Shot The Sheriffistä”, valitettavasti “461 Ocean Boulevard” jää edellä mainitun klassikkoalbumin varjoon.

10. Nazareth – Rampant:

“Rampant” on Nazarethin viides albumi, joka jäi viimeiseksi Roger Gloverin tuottamaksi Nazareth-albumiksi. Vierailevana tähtenä “Shanghai’d in Shanghai” ja “Glad When You’re Gone” -kappaleissa kuullaan Deep Purplen kosketinsoittaja Jon Lordia, jonka syntetisaattoritaiteilut tuovat pehmeyttä kyseisiin kappaleisiin. Albumi sisältää myös cover-version The Yardbirdsin “Shapes Of Things” -kappaleesta. 

11. Scorpions – Fly To The Rainbow:

Debyyttialbumin julkaisun jälkeen Scorpions oli melkoisessa myllerryksessä, kun UFO (se bändi, ei lentävä lautanen) nappasi kitaristi Michael Schenkerin omiin riveihinsä ja Scorpparit hajosi. Yhtye kuitenkin palasi pian takaisin yhteen, ja Schenkerin tilalle pestattiin lahjakas kitaratiluttaja Uli Jon Roth. Scorpions rupesi melkein heti työstämään toista albumiaan ja piakkoin päivänvalon näki “Fly To The Rainbow”. Edelliseen albumiin verrattuna “Fly To The Rainbow” sisälsi selkeästi enemmän hard rock -tyylistä Scorpions-soundia, jota olemme tottuneet kuulemaan.

12. The Rolling Stones – It’s Only Rock ‘n’ Roll:

Vuonna 1974 The Rolling Stones julkaisi “It’s Only Rock ‘N’ Roll” -albumin, joka oli yhtyeen 12. Englannissa ja 14, Jenkeissä julkaistu albumi. “It’s Only Rock ‘N’ Roll” on myös yhtyeen viimeinen albumi, jolla oli mukana kitaristi Mick Taylor, jonka lopulta korvasi Ronnie Wood. Ron Woodilla on kuitenkin jo tällä Rollari-albumilla näppinsä pelissä, sillä Wood oli mukana säveltämässä ja nauhoittamassa nimikkokappaletta “It’s Only Rock ‘N’ Roll (And I Like It)”. Luontevasti albumin nimikappale on jäänyt tältä albumilta elämään Rollari-klassikkona, mutta albumilta julkaistiin singlenä myös The Temptationsin “Ain’t Too Proud To Beg” -kappaleesta väsätty cover-versio.

13. Lynyrd Skynyrd – Second Helping:

Vuosi sitten julkaistu Lynyrd Skynyrdin ensimmäinen pitkäsoitto “Pronounced ‘Leh-’nerd ‘Skin-’nerd” oli menestys sisältäen yhden yhtyeen kuuluisimmista kappaleista “Free Birdin”. Yhtye ei kuitenkaan jäänyt paistattelemaan debyyttialbumin tuomaan suosioon, vaan jatkoi heti toisen albumin työstämistä. Keväällä vuonna 1974 päivänvalon näki yhtyeen toinen albumi “Second Help”. Ensimmäiseen albumiin verrattuna, “Second Help” ei menestynyt kovinkaan hyvin, mutta se kuitenkin sisältää yhden yhtyeen suurimmista hiteistä “Sweet Home Alabaman”, jonka kitaraintron varmasti jokainen tunnistaa. 

14. David Bowie – Diamond Dogs:

Vaikka jo kesällä vuonna 1973 Ziggy Stardust haudattiin ja Spiders From The Mars -poppoolle näytettiin ovea, “Diamond Dog” oli virallisesti viimeinen piste Bowien Ziggy Stardust -ajalle. Ja koska kyse on kuitenkin David Bowiesta, teatraalisen kohun aiheutti myös Rolling Stonesin “It’s Only Rock ‘N’ Rollin” kansikuvan luoneen Guy Peellaertin luoma kansikuva, jonka kannessa Bowie poseeraa ja takakannessa näkyy koiran alaosa genitaaleineen. Mikä lopetus Ziggy Stardustille! 

15. New York Dolls – Too Much Too Soon:

“Too Much Too Soon” julkaistiin vuosi yhtyeen nimeä kantaneen debyytin julkaisun jälkeen. Näitä kahta albumia pidetään New York Dollsin parhaimpina, vaikkakin “Too Much Too Soon” ei yltänytkään samalle tasolle esikoisen kanssa. Seuraavaa New York Dollsien albumia saatiinkin sitten odottaa reipas 30 vuotta…

16. Rauli “Badding” Somerjoki – Näin käy Rock & roll:

Myös täällä Pohjolassa alettiin todenteolla heräilemään rokin ilosanomaan. Somerolta ponnistanut Rauli Badding Somerjoki oli edellisenä vuonna julkaissut yhden suurimmista hiteistään, “Fiilaten ja Hyöläten”, joka kasvatti Somerjoen suosiota roimasti. Luonnollisesti myös Somerjoen toinen albumi “Näin Käy Rock & Roll” oli menestys. Sisältäähän se “Paratiisi”-kappaleen, jota mm. Ville Valo on yhdessä Agentsin kanssa soitellut viime aikoina.  

17. Uriah Heep – Wonderworld:

Uriah Heep jatkoi raskasta työntekoa ja julkaisi neljän vuoden aikana seitsemän albumia – mikä on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus. Vuonna 1974 julkaistu “Wonderworld” on yhtyeen seitsemäs albumi, ja se toimi vahvana jatkumona edelliselle “Sweet Freedomille”. “Wonderworld” on myös viimeinen Uriah Heepin albumi, jolla soittaa basisti Gary Thain. Thain sai potkut yhtyeestä vuonna 1975 ja loppuvuodesta liittyi 27-klubiin menehtyessään  heroiinin yliannostukseen. 

18. Queen – Sheer Heart Attack:

Alkuvuonna 1974 Queen julkaisi toisen albuminsa “Queen II”, joka näytti, että tämä yhtye on tullut jäädäkseen. Loppuvuodesta päivänvalon näki “Sheer Heart Attack”, joka puolestaan näyttää, miten tiukka hard rock -yhtye Queen osaa olla. “Stone Cold Crazyn” tiukat riffit ja “Killer Queenin” laineileva svengi ovat ehdottomasti tämän albumin parasta antia! 

19. Deep Purple – Stormbringer:

Alkuvuodesta 1974 Deep Purple julkaisi menestyksekkään “Burn” albumin ja loppuvuodesta päivänvalon näki “Strombringer”. Albumin nimikin viittaa siihen, että jälleen oli Purplen riveissä erimielisyyksiä ja albumin julkaisun jälkeen Ritchie Blackmore sanoikin soronoo ja lähti Ronnie James Dion kanssa perustamaan Rainbow’ta. “Stormbringerin” kannessa näkyy myös ensimmäinen pilkahdus tutusta Deep Purple -logosta.

20. KISS – Hotter Than Hell:

Loppuvuodesta 1974 KISS julkaisi toisen albuminsa nimeltään “Hotter Than Hell”. Albumin nimeksi piti ensin tulla sen työnimi “The Harder They Come”. Vulgaarisesta nimestä kuitenkin luovuttiin ja tilalle valittiin albumin nykyinen nimi. “Hotter Than Hell” ei menestynyt yhtä hyvin kuin alkuvuonna julkaistu debyytti. Tältä albumilta kuitenkin löytyy myöhemmin Anthraxin coveroima “Parasite” ja “Strange Ways”, josta puolestaan Megadeth on tehnyt oman versionsa.