Vuosikymmenen tauko on ohi – arviossa Depressed Moden ”Decade of Silence”
Otto Salosen luotsaama porilaisyhtye Depressed Mode on palannut vuosikymmenen mittaiseksi venyneeltä tauoltaan. Käsillä on bändin kolmas, osuvasti nimetty ”Decade of Silence” -albumi. Kiekko pitää sisällään sinfonista kaunodoomia kera matalien murinoin ynnä puhtain mies- ja naislauluin. Lähimmäksi vertailukohdaksi allekirjoittanut nostaa niin ikään kotimaisen Swallow the Sunin Depressed Moden musiikin ollessa kuitenkin astetta sinfonisempaa sorttia.
Parhaimmillaan ”Decade of Silence” on kaunista ja epätoivoista goottilaista death doomia kuten ”Endless November”, ”Dissociation of the Extinguished Mind” ja ”As the Light Dims” osoittavat. Huonoimmillaan levy on taas silloin, kun meininki lipsuu turhan aggressiiviseksi jyristelyksi ”Parasites of Mindin” tyyliin. Väliin mahtuu sinänsä ihan hyvää mutta toisaalta melko yhdentekevää materiaalia, minkä vuoksi kokonaisuus jää epätasaiseksi. Plussan puolelle mennään onneksi heittämällä kaikissa vokaaleissa; matalat murinat ovat todellakin sitä mitä luvataan, puhtaat mieslaulut toimivat, ja vierailevan naissolisti Veronica Bordacchinin laulut ovat kaunista kuultavaa.
Allekirjoittaneen kohdalla ongelmaksi muodostuvat myös orkestraatiot, jotka ovat omaan makuuni turhan suureellisia. Myös kitarasoundiin toivoisi huomattavan paljon enemmän syvyyttä, sillä nyt tuotanto on kauttaaltaan kuin suoraan lätyn teemasta – depression mukanaan tuoman lääkeusvan kaltaista loskan seassa kahlaamista. Depressed Mode onnistuu välillä kuitenkin loihtimaan allekirjoittaneen makuhermoja kutkuttavaa kaunista ja melankolista musiikkia, joten huonoksi lättyä ei voi haukkua. ”Decade of Silence” on loppujen lopuksi kuitenkin nimenomaan sitä pelättyä ihan ok -tasoa.
Mainos päättyy