W.E.T. välittää jälleen kerran hyväntuulista energiaa – arviossa ”Apex”-albumi
Jeff Scott Soton, Erik Mårtenssonin ja Robert Sällin sivuprojekti W.E.T. julkaisee tänään 28.3. jo viidennen studioalbuminsa. Vuonna 2008 perustettu yhtye on selvästi kolmikolle tärkeä, kun se on kulkenut muusikoiden mukana kaikki nämä vuodet. Yhtyeen edellisestä julkaisusta on ehtinyt vierähtää melkein neljä vuotta, mutta aika ei ole tylsistyttänyt W.E.T.:in melodista kynää, vaan purevuutta löytyy edelleen.
Soton, Mårtenssonin ja Sällin yhtyeiden nimien ensimmäisistä kirjaimista muodostetun W.E.T.:in (Work For Artist, Eclipse ja Talisman) juuret ovat vankasti rockin maaperässä. Yhtyeen ulosannissa on samanlaista hyväntuulista energisyyttä kuin Eclipsellä, mutta W.E.T. ei ole lähtenyt ammentamaan liiaksi vaikutteita ruotsalaisyhtyeestä. Merkittävimmän eron ulosantiin tuo tietysti se, että Mårtenssonin lisäksi äänessä on Soto, jonka tunnistettava karismaattinen ääni tuo oman syvyytensä yhtyeen ilmaisuun.
Yhdysvaltalaissolisti ei kuitenkaan kannattele kaikkien lauluosuuksien taakkaa yksin harteillaan, vaikka selvästi dominoikin äänialaa tällä albumilla. Molemmat solistit ovat yhdessä äänessä useammalla kappaleella, mikä antaakin niihin erilaista dynamiikkaa kuin yksin lauletuissa kappaleissa. Kertosäkeistöt on luonnollisesti rakennettu tarttuviksi ja lyriikoissa on samaistumisen pintaa, mikä sekin osaltaan edesauttaa kappaleiden mieleen painumista.
Mainos päättyy
W.E.T. ei ollut keksinyt uutta eikä mullistavaa edellisellä ”Retransmission”-pitkäsoitollaan, ja saman voi todeta myös ”Apex”-albumista. Tästä huolimatta pitkäsoitto ei kuitenkaan kuulosta väsyneeltä tusinatuotteelta, vaan innostusta herättävältä ja energiseltä. Vaikka sanoituksissa hieman synkistelläänkin, menevät kappaleet kirjaimellisesti jalan alle ja saavat hyvälle tuulelle.
