Wake The Nations ei herätä tuoreimmalla albumillaan tunteiden paloa – arviossa ”Heartageddon”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.11.2024

Wake The Nations on siitä erityinen kokoonpano, että sen jäsenistö on pysynyt lähes muuttumattoman koko yhtyeen olemassaolon ajan. Kokoonpanon siemen kylvettiin vuonna 2009, kun Tuominen, Granfors, Stenbom ja Pelli perustivat Villa Suckan. Meni kuitenkin vielä useampi vuosi ennen kuin Wake The Nations muotoutui ja julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2015.

Esikoisalbumin myötä iso pyörä alkoi pyöriä, ja Wake The Nations pääsi esiintymään esimerkiksi Sunrise Avenuen ja Dynatzyn kanssa. Hyvässä kiidossa ollut yhtye julkaisi AOR Heavenin suojissa vielä toisen pitkäsoiton, jonka tuottajana toimi Eclipsen Erik Mårtensson. Kolmas albumi, ”Heartageddon”, julkaistiin sen sijaan tunnetun kotimaisen levy-yhtiön Inverse Recordsin voimin.

Sattumaa tai ei, ”Heartageddon” on musiikillisesti melodista rockia kuten Eclipse sillä erotuksella, että Stenbomin ulosanti on melankolisempaa eikä yhtyeen meno ole aivan yhtä sähäkkää. Wake The Nationsin tuoreimmalta albumilta voi kuitenkin löytää myös AOR-vivahteita, mikä saakin korvat kääntymään Brother Firetriben suuntaan. Ja kun on kyse melodisesta rockista, ei viittauksilta Bon Jovinkaan suuntaan voi täysin välttyä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Heartageddon” on tehty suurella sydämellä ja vahvalla pieteetillä, minkä kuulee välittömästi. Kappaleilla on hyvä meininki, ja Wake The Nationsilla on määrätietoinen ote. Kolmentoista kappaleen kokonaisuus on kuitenkin aivan liian pitkäkestoinen kappalearsenaali, joka ei sisällä suurta variointia. Etenkin pitkäsoiton alkupuoli hujahtaa ohi herättämättä suurempaa mielenkiintoa, mikä vaarantaa loppupuoliskon kuuntelemisen. Vaikka eipä albumin viimeisistäkään kappaleista löydy sen suurempia yllätyksiä…

Ottaen huomioon Wake The Nationsin tapahtumarikkaan historian, on ”Heartageddon” harmillisen mitäänsanomaton kokonaisuus. Yhtyeellä on kaikki edellytykset ja potentiaali luoda endorfiiniryöppyjä synnyttävää rokkia, mutta se ei valitettavasti toteutunut ”Heartageddonin” kohdalla. Kokonaisuus jää harmillisen vaisuksi.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen