Ruotsalaisen Abandonin laulaja-kitaristi Ufuk Demirin sekä Monachuksen rumpali Davidin yhteinen projekti Walk Through Fire on ollut aktiivisena jo vuodesta 2008, julkaissut ainoastaan yhden demon ja kriitikoiden keskuudessa kohtalaistasoisen debyytin ”Furthest From Heavenin” (2011). Nyt hitaista rumpukompeista sekä raskaista ja pörinämäisistä kitarariffeistä muodostunut toinen kokopitkä ”Hope is Misery” on saapunut kuultavaksi maaliskuussa 2014.

Sludge on ollut itselleni hieman ristiriitainen genreluokka. Sitä ei voi hirveän monelle kuuntelijalle suositella, koska sludge on itsestään sellaista tavaraa, josta yksinkertaisesti voi pitää tai sitten inhota. Nyt tutustuttuani Walk Through Fireen ja ”Hope is Miseryyn” yritin etsiä oikeanlaista mielentilaa, jonka avulla voin huoletta lähestyä tätä kiekkoa.

Levy koostuu kahdeksasta kappaleesta, joista puolet on instrumentaalisia. Jo levyn starttaava intromainen kappale ”Sustained In Grief” on vain mitään sanomaton ja turhan pitkä avaus seuraavalle ”Hope is Misery” -kappaleelle. Etanantahtiin käyvä, liki 15-minuuttinen kappale tarjoaa raivoa ja raskaita komppeja, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei tähän jaksa paljoa keskittyä, ja voi vain ensimmäisenä ajatella, että siirrytään suosiolla seuraavaan kappaleeseen. Eipä seuraava instrumentaalikappale ”Grow Stronger in Isolation” tarjoa yhtään mitään kuulijoille, mutta levyn avautuvin ja mukaansa vievä ”Harden in Despair” on se helposti lähestyttävin biisi, johon jaksaa keskittyä. Kuitenkin, sekin tuntuu vain väliaikaiselta.

”Walking Horror” –biisin kohdalla tuntuu, kuin se olisi jatkoa pitkähkölle ”Harden in Despairille”, jolloin halut ja mielenkiinnot kohdistuvat johonkin muuhun kuin Walk Through Firen toiseen kokopitkään. Onneksi levyn pisimmän kappaleen ”Another Dream Turned Nightamerin” aloittava introkappale ”Next to Nothing” tarjoaa pörinän ja muun raskaan soundin sijasta akustista tavaraa, jossa kuulija voi puuduttaa omat korvansa, kunnes meno jatkuu siitä, mihin jäätiin. Levyn viimeinen ralli ”Laid in Earth” kuulostaa siltä, kuin joku olisi jättänyt vahingossa nauhoituslaitteen päälle, minkä aikana joku toinen on käynyt soittamassa pianolla, mitä ikinä on tykännyt. Eli lyhyesti sanottuna aika turha lopetuskappale.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mitähän tästä pitäisi loppujen lopuksi kertoa? Mieleen jäi ainoastaan tyhjä kokonaisuus ja yli tunnin verran hukattua aikaa. Tai no, jos siinä samalla, kun ”Hope is Misery” on soinnut taustalla, on tehnyt jotakin muuta, niin se on sitten ihan eri asia. Plussaa voisin kuitenkin antaa levyn soundeista, koska ne ovat mielestäni puhtaat ja selkeät tämäntapaiselle bändille ja genrelle. Mutta jotenkin tämä levy ei itselleni napannut, vaikka kuinka yritin keskittyä ja kuunnella. Tuntuu, kuin tämäntapaisia bändejä olisi jo kuultu ja Walk Through Fire on vain yksi muiden joukosta. Voitte kaikki doomin ja sludgen ystävät omalla vastuullanne kuunnella ”Hope in Miserya”, mutta maailmasta löytyy muun muassa Eyehategod ja Crowbar, jotka ovat kuuntelemisen arvoisia bändejä.

4/10

Kappalelista:

1. Sustained in Grief
2. Hope is Misery
3. Grow Stronger in Isolation
4. Harden in Despair
5. Walking Horror
6. Next to Nothing
7. Another Dream Turned Nightmare
8. Laid in Earth

www.walkthroughfire.se

Kirjoittanut: Sami Elamaa