Walking Dead on Broadway – Aeshma

Mikähän ihmeen zombibändi tämä on? eli lyhykäisyydessään WDOB on saksalainen deathcore-bändi Leipzigista. Uusi kokopitkä “Aeshma” julkaistaan 28. marraskuuta Impericon Recordsin kautta. Vaikka WDOB:sta tuli ensikuulemalta mieleen maanmiehensä Caliban tai lähinnä sen alkupään tuotanto, kutsutaan tätä orkesteria myös mm. Whitechapelin ja Suicide Silencen lapsukaiseksi. Eli jos juuri sinä pidät juuri noiden bändien tuotannosta, pidät mitä mahdollisimmin myös Walking Dead on Broadwaysta.

Onneksi tällä ei ole sen enempää tekemistä minkään zombihommien kanssa, vaikka kansikuva haluaakin jonkin verran visualisoida. Eivät nämä kuitenkaan mitään Lordin maskihömpötyksiä baittaa. Ne joille Iranin mytologia on tuttua juttua, varmasti tietävät ”Aeshman” olevan demoni, joka edustaa vihaa, ahneutta, myrkytystä ja murhaa. Tuosta jo päätelkäämme, mistä tässä kymmenraitaisessa, hieman jopa saksalaiselta löyhkäävässä levyssä oikein on kyse.

Pakko kai bändin nimen teemastakin on pidettävä kiinni, sillä albumin intro on kuin suoraan jonkin paskan zombileffan alusta. Aloituskappaleen alku vähän kärsii, koska mielikuva ei välttämättä lähde aivan heti pois, mutta tämä ”Illusions”-kappale on alkuun silti loistava valinta. Valinta, joka sisältää myös albumille tärkeää melodisuutta, saattaa kuuntelijan hyvin depressiivis-aggressiiviseen tyyliin, mutta ikävä kyllä myös siellä vessanpöntön pohjalla käydään örisemässä. Tässä on saatettu ajatella jotain ”annetaan mennä täysillä, sillä zombit eivät anna periksi”, mutta lähinnä ”Path of Exilen” murhaavaan breakdowniin saakka kaikki kuulostaa hyvin tasapaksulta.

Meininki onnistuu kuitenkin muuttumaan ja hyvin positiivisesti. Leffaan tulee juonen käänteitä ja aivan jotain uutta ja jännittävää. Screamoja, melodisuutta, tilutuksia ja raskaita yksinkertaisuudessaan lilluvia breakdowneja kuunnellessaan tätä bändiä sanoo jo mielellään hyväksi!

”Dark Passengerin” jälkeen huomion kiinnitys nimikkokappaleeseen! ”Aeshma” on täysin instrumentaalinen, ja tässä äijät näyttävät, mistä heissä on parhaillaan kyse. Ehkä tämä kuulostaa loistavalta myös sen vuoksi, että elokuvassa ”Requeim for a dream” – joka ei muuten ole mikään zombipätkä – on aivan samanlainen pianoriffi. Tätä kappaletta jaksaa kuunnella repeatilla, vaikka vähän ajan päästä tekee mieli mennä jo seuraavaan tietäen, mitä tuleman pitää. ”Aeshma” ei pelkästään kuulosta itsessään hyvältä vaan antaa loistavan pohjan ehkä albumin toiseksi onnistuneimmalle tuotokselle ”Sleeping Titans”.

Tunnelma vain paranee, vaikka blast beateja ei varmaan kovin tunnelmallisiksi voi kutsua. ”We can make it through this mess, we just have to change our minds” on albumin ainoa, ”Last Existencellä” kuuluva lausahdus, josta saa varmuudella selvää, mutta mörinän ollessa näinkin tasokasta screamojen ohella, ei tämä juuri haittaa. Vaikka ehkä joku syvällinen mietelmä zombien voimakkuudesta jää pimeyteen, teknisyyttä löytyy muualtakin kuin vokaalien puolelta: kitaristien täbit eivät näytä joka kappaleessa pelkästään sitä ylintä kieltä, ja lopetuskappaleessa jopa basisti on kuultavissa tarkemmin.

Muutamista tasapaksuista ralleista huolimatta yksinkertainen ja brutaali toimii albumilla suorastaan mahtavasti. Paikoin tarjoillaan synkähköä deathcorea,josta ei saa mitään selvää, mutta sanoma on silti kristallinkirkas. Vähän ehkä tuo zombihomma häiritsee, mutta ehkä sen voi antaa anteeksi jollain periksi antamattomuuden näyttämisellä. ”Illusions”, nimikkokappale ja sitä seuraava ”Sleeping Titans” ovat parhaat esimerkit siitä, kuinka tämän albumin kappaleet saavat kaiken paitsi lähtemään käsistä, myös kädet lähtemään fiilistellessä. Tietyillä kappaleilla on heti pieni täytteen maine, mutta jos tämä albumi olisi soundtrackina vaikka sitten jossain elokuvassa, jossa elävät kuolleet tallustelevat, katsoisin sen hyvin mielelläni.

8½/10

Kappalelista:

1. Intro
2. Illusions
3. Firstborn Privilege
4. Dearana
5. Path of Exile
6. Dark Passenger
7. Aeshma
8. Sleeping Titans
9. Last Existence
10. Eracidation

Walking Dead on Broadway Facebookissa

Arvostelu: Ville Raitio

Kommentoi julkaisua