Warbringer – Woe to the Vanquished
Kevät saapuu ja ensimmäiset thrash metalin kukat alkavat kukkia. Nimittäin yhdysvaltalainen nopeaa thrashia soittava orkesteri Warbringer runnoo näytille uuden kokopitkän ”Woe to the Vanquished”. Yhtye on ollut omalla soittolistallani hieman tuntematon käsite, vaikka siitä olenkin ohimennen kuullut. Väliäkös tuolla, sillä uuden studiolätyn kautta voin tutustua kunnolla kyseiseen yhtyeeseen ja sen thrash metaliin.
”Woe to the Vanquished” on bändin viides tuotos. Levy lupailee nopeatempoista ja turpiin iskevää thrashia kahdeksan uuden kappaleen voimin. No, nopeaa ja energistä tavaraa kyllä löytyy, sillä levyn starttikipale ”Silhouettes” ei todellakaan läpsi kuuntelijoita naamalle vaan lyö rautanyrkillään päin kasvoja. Tässä on mainio alku näin ensikertalaiselle ja nostaa hymyn suupieleen. Samaa ronskia tuotosta tarjoavat myös ”Shellfire” ja ”Spectral Asylum”, joihin pääsee helposti sisälle, mikäli himoaa takuuvarmaa thrashia.
Vaikka julkaisu ei petä thrash metalin ystäviä nopeatempoisella tykinkuulalla, Warbringer on säveltänyt hieman omalle tyylilleen poikkeavan teoksen. ”When the Guns Fell Silent” venyy yli yhdentoista minuutin mittaiseksi sävellykseksi laskien samalla levyn tempoa, joten vaihtelevuuttakin löytyy. Tämän kappaleen suhteen Warbringer onnistuu loistavasti, sillä vaikka itse epäilin kappaleen olevan jonkin sortin täytekamaa, monipuolinen teos onnistuu viihdyttämään alusta loppuun, eikä yksitoista minuuttia kappaleen parissa mene hukkaan.
Mainos päättyy
Sitten täytyy valitettavasti tuoda esille ne huonot puolet. Warbringer ei ole koko uransa aikana keksinyt uutta ja mullistavaa omassa skenessään, eikä ”Woe to the Vanquished” -levy tee tässä suhteessa tapahdu poikkeusta. Valehtelematta voin sanoa, että kiekko on energistä ja nopeaa thrashia, mutta tällaista musiikkia on jo ennestään kuultu ja koettu paljon. Multihuipennuksia levyltä on turha odottaa. Kaiken lisäksi en oikein lämmennyt täysin John Kevillin laulutyöskentelylle. Odotin vokalistilta ehkä räkäisempää suoritusta, kuin se on tällä levyllä.
Jottei aleta sen neuroottisemmaksi, myönnetään ”Woe to the Vanquishedin” olevan menevää thrashia, josta monet vannoutuneet genren ystävät saavat varmasti iloa irti. Ei mitenkään erityinen tuotos, muttei kuitenkaan huono. Muotoillaan tämä myös niin, että ”Woe to the Vanuished” -albumia on helppo lähestyä, jos yhtye on hyvin outo ja tuntematon ilmiö.
7½/10
Kappalelista:
Mainos päättyy
01. Silhouettes
02. Woe to the Vanquished
03. Remain Violent
04. Shellfire
05. Descending Blade
06. Spectral Asylum
07. Divinity of Flesh
08. When the Guns Fell Silent
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Sami Elamaa
