Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista lienee se, kun lupaavalta vaikuttava albumi osoittautuu lopulta täysin keskinkertaiseksi. Laitat albumin soimaan ja ensimmäiset kappaleet ovat niin loistavia, että mielessä risteilee jo ajatuksia siitä, että käsillä on vuoden paras metallialbumi. Muutaman erinomaisen vedon jälkeen kaikki paukut on kuitenkin käytetty, minkä jälkeen loppulevy on vain keskinkertaista pauhua vailla sen suurempaa hurmiota.

Tällaisia ajatuskuvioita aktivoi yhdysvaltalainen thrash metal -yhtye Warbringer kuudennella studioalbumillaan “Weapons of Tomorrow”. Kymmenen kappaletta käsittävä ja 50 minuuttia kellottava kiekko on rässialbumi täynnä ylä- ja alamäkiä, jotka kuljettavat kuulijan aina mielihyvästä totaaliseen turhautumiseen. Sinällään yhtyeen monenlaisia tunnelmia tarjoava, vanhan koulukunnan fiilistä henkivä ja teknisesti taitava thrash metal on taidokkaasti toteutettua, mutta albumikokonaisuuden mittaiseen metallitulitukseen eivät rahkeet tällä kertaa riitä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Weapons of Tomorrow” käynnistyy erittäin lupaavasti. Kiekon vauhtiin polkaiseva biisikaksikko “Firepower Kills” sekä “The Black Hand Reaches Out” ovat kumpikin erinomaisia metallikappaleita, jotka samalla tarjoavat erilaisia näkökulmia rässitykittelyyn: ensimmäinen veto on nopeatempoinen ja kimurantti kappale täynnä vauhtia sekä vaarallisia tilanteita jälkimmäisen luottaessa hitaammin takovaan ilmaisuun. Tämän jälkeen albumin laatu notkahtaa pahemman kerran, eikä loppulevyltä löydy montaakaan hetkeä, joista jäisi mitään mieleen.

Vaikka Warbringer julistaa rässimetallin ilosanomaa hyvällä sykkeellä, ei lopputulokseen saada puristettua mitään ikimuistoista.  Tästä syystä moni kappale jää kädenlämpöiseksi. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on kiekon nelosraita “Defiance of Fate”: pitkä, yli seitsemänminuuttinen kappale pyrkii kasvattamaan uhkaavaa tunnelmaa koko kestonsa ajan, muttei missään vaiheessa saavuta kunnollista, selkäytimeen uppoavaa kliimaksia. Sama ongelma varjostaa valtaosaa albumista: tarjolla on periaatteessa toimivaa rässimetallia, joka ei kuitenkaan onnistu sykähdyttämään kuin muutamassa kohdassa.

Warbringerin uutukaisesta haluaisi pitää enemmän kuin se antaa mahdollisuuksia, sillä parhaimmillaan kiekolta löytyy erinomaista thrash metal -pauketta. Albumin kohtaloksi koituu lopulta sen turhankin vahva startti. Lupaavien ensikappaleiden jälkeen loppualbumilla kuultavat perushyvät vedot eivät tunnu miltään, minkä myötä kiekko alkaa nopeasti tuntua suurelta pettymykseltä. On sääli, ettei “Weapons of Tomorrow” nouse huippuhetkiensä tasolle, sillä Warbringer selkeästi taitaa toimivan rässimetallin sorvaamisen, kun tälle päälle sattuu.

3/10

Kappalelista:
1. Firepower Kills
2. The Black Hand Reaches Out
3. Crushed Beneath the Tracks
4. Defiance of Fate
5. Unraveling
6. Heart of Darkness
7. Power Unsurpassed
8. Outer Reaches
9. Notre Dame (King of Fools)
10. Glorious End