Warped Tour UK, Osa 2/2

Kirjoittanut Vilma Ala-Koukkari - 24.11.2013

A Day To Remember Warped Tour UKSunnuntain oli tarkoitus meidän osaltamme alkaa hieman lauantaita myöhemmin, sillä odotettuja esiintyjiä oli buukattu tälle päivälle huomattavasti vähemmän. Pienempien bändien höysteenä tarjoiltiin sunnuntain menun mukana niin Enter Shikaria, While She Sleepsia, sekä jo eilen koettuja Rise Againstia että Billy Talentia. Ryntäsimme suunnitelmista huolimatta puolijuoksua paikan päälle jo pian porttien auettua, sillä sosiaalisen median kutsu veti meitä puoleensa kuin magneetti.

A Day To Remember

Kunnon vuorikiipeilyksi rinnastettavan kapuamisen jälkeen meitä odottaisi paikan päällä Enter Shikarin tapaaminen. Twitteristä oli kyseisen tiedon haalinut käsiinsä kuitenkin noin kolmesataa muutakin, joten totesimme harmiksemme hävinneemme tämän pelin. Lohdutuspalkinto iski silmillemme kuitenkin harvinaisen hyvänlaatuisena, ja oli salaa ollut myös jo etukäteen arvattavissa; A Day To Remember tulisi esittämään lyhyen, akustisen yllätyssetin jo muutaman tunnin kuluttua. Järjestäisipä yhtye vielä nimmarinjakotilaisuudenkin, joten muuten toistaiseksi toimettomana päätimme luoda uutta ja pystyttää Shikariin jonottavien silmäparien vierelle seuraavan jonon.

A Day To Remember Warped Tour UK (2)Maassa istuskellessamme saimme tahdostamme riippumatta seurata päälavalla esiintyneen Watskyn performanssia. Lopulta melkoisen kohun aiheuttanut esiintyminen päättyi suhteellisen tragikoomiseen tilanteeseen, kun herra päätti viimeisen räppinsä aikana taikoa itselleen tikapuut taivaisiin, ja kiipesi yleisön kauhunsekaisten katseiden seuratessa lavan päällä keikkuneen ristikkopalkin päälle. Tuon 12-metrisen pudotuksen sai ensimmäisenä tuta äijän lippis, ja perään loikkasi tietenkin myös itse mies. Sinne niin, surutta keskelle eturiviä. Saliin laskeutuneen hiljaisuuden rikkoi lopulta jonkintasoinen hurraus, mutta Watsky singottiin lopulta kohti sairaalaa, ainakin yksi alastulossa kätensä murtanut fanityttö mukanaan.

Iloisemman meiningin puolesta puhuva A Day To Remember avasi yleisön äänihuulet neljän biisin heitolla, johon sisältyivät ”City of Ocala”, ”Right Back At It Again”, ”All Signs Point To Lauderdale” sekä ”All I Want”. Setin lyhyydestä huolimatta yleisö kiitteli syvästi, ja yksi rauhallisempi veto oli kaiken härdellin keskellä muutenkin hyvin tervetullut.

Hempeilyn vastapainoksi painelimme suoraa tietä ovien takana jo pauhanneen While She Sleepsin kimppuun. Sunnuntain mukaansatempaavimman esityksen tittelin myöntäisin ehdottomasti tälle viisikolle, eikä biisilistastakaan löytynyt valitukselle aihetta. Itselleni hyvin epätavanomaisesti löysin heti kättelyssä sieluni jopa circle pitistä makaamasta ravaamasta, joten energian on täytynyt tästäkin päätellen olla keikalla huipussaan. Kiitos WSS, nähdään helmikuussa.

Warped Tour UK OhjelmaBilly Talentit ja Rise Againstit jo etukäteen taputelleena tyydyimme lepuuttamaan kinttuja mahdollisimman kaukana lavasta. ”Saviorin” pärähtäessä viimeisenä tärykalvoille sinkosin kuitenkin itseni ohjuksen voimin kohti kattoa, ja kiljuin nostalgiapärinöissäni ääneni käheäksi. Enää yksi keikka jäljellä ja kaikki olisi tämän vuoden osalta ohi. Päivän viimeistä esiintyjää oli saapunut tsekkailemaan väkeä ilmeisen laajalta ikäskaalalta. Tästä kieli vastaan kävellyt, kirkkaasti kuudenviiden rajapyykin ylittänyt rouvashenkilö, jonka keskivartaloa koristi uutuuttaan kiiltelevä Enter Shikarin bändipaita.

Enter Shikarin esiinastumista odoteltaessa selkää pitkin kiirivät suorastaan hyytävänkylmät väreet. Valomies on todennäköisesti saanut sormet solmussa rakennella näin pysäyttävää show’ta, jonka mahtavuutta on vaikea pelkin sanoin kuvailla. Jätin eturivipaikkani sitä hamuilleelle emotytölle ja siirryin väljemmille vesille nautiskelemaan silmänruuasta. Mitä pidemmälle setissä päästiin, sitä raskaammin lopunkin kauempana seisseen yleisön leukapielet loksahtelivat alaspäin. Valotykkien ulosanti nuoleskeli hallitusti takaseiniä ja meno muistutti pimeässä hallissa lähinnä maailman parasta yökerhoa.

Festareiden jälkeinen masennus alkoi nostella päätään jo siinä vaiheessa, kun lavan tyhjentyessä jäi hallia koristamaan enää roskainen lattia sekä porukkaa poisajava henkilökunta. Narikan lähestyessä kattoa koristi enää norsunkokoisista kirjaimista muodostettu teksti, ”See you next year!”.

Totta.

Teksti ja kuvat: Vilma Ala-Koukkari