Watching from a Distance – Warning toi surun ja ikävän Blowupiin
Viime kesänä vuosien tauon jälkeen keikkalavoille palanneen Warningin musiikkia surullisempia asioita ei ole kovin paljon. Varsinkin ”Watching from a Distance” -albumi, joka tälläkin keikalla Blowup Vol. 3 -tapahtumassa soitettiin kokonaan, kirpaisee todella syvällä asti. Se on kiistaton doom metalin moderni mestariteos, jolla on täysin oma maailmansa. Maailma, jossa surussa, haikeudessa, pettymyksessä ja loputtomassa kaipuussa voidaan nähdä jotain kaunistakin, tai ainakin ne voivat olla muistoja jostain kauniista, yhtään väheksymättä näiden tunnetilojen musertavaa painoa.
Lavalla ei tapahtunut suuria asioita, mutta tällainen musiikki puhuu puolestaan, vaikka sitä esitettäisiin miten. ”Watching from a Distancen” valtavan suuret tunnemaisemat puskivat päälle ja ottivat omakseen niin kokonaisvaltaisesti, ettei lavan tapahtumiin olisi voinut kovin tarkasti keskittyäkään. Sillä hetkellä ajatuksissa ei ollut tilaa paljon muulle kuin musiikille itselleen. ”Watching from a Distance” seisoi elävänä edessä ja pisti kipeämmin samaan aikaan syleillen hellemmin kuin koskaan levyltä kuunnellessa, vaikka liikuttumista on silloinkin ollut mahdotonta välttää.
Mainos päättyy
Patric Walker voivotteli kieli poskessa yli vuosikymmenen vanhojen kappaleiden laulamisen vaikeutta, mutta ainakaan yleisön puolelle ei kuulunut minkäänlaisia ongelmia. Päinvastoin, laulu kuulosti voimakkaalta ja samalla tunteikkaalta, hyvällä tavalla hauraalta ja haavoittuvaiselta. Voi uskoa kappaleiden sanojen olevan laulajalleen edelleen tärkeitä.
Doom metalin raskaus säväyttää harvoin yhtä kylmästi kuin Warningin musiikissa. Hitaat riffit, haikea melodia niin kitarassa kuin laulussakin, sekä niiden molempien surullinen soundi ovat sydäntäsärkevä kokonaisuus jo ilman kappaleiden sanojakin. Sydänveri virtaa kivuliaasti, kun tuohon kokonaisuuteen lisätään vielä tarina. ”Watching from a Distancen” sanoista löytyy surun ja kaiken siihen liittyvän pahan olon ydin taidokkaasti runolliseen muotoon puettuna. Kauniit asiat ovat muuttuneet rintaa puristavaksi paineeksi, mihin liittyvien erilaisten ajatusten ja tunnetilojen pukeminen musiikiksi on yksi tärkeä tekijä tämän yhtyeen ja tämän albumin suosiossa. Kuin joku muu pukisi sanoiksi omat ajatukset, ja sitä kautta auttaisi käsittelemään niitä. Toisaalta sattuu kuulla sanoja, jotka haluaisi sanoa jollekin, joka ei ole halukas kuuntelemaan. Niiden läpikäyminen saattaa pitkällä matkalla kuitenkin auttaa unohtamaan ne.
Yksi suuren taiteen merkki on sen herättämien ajatusten ja tunteiden paljous ja voimakkuus. Warningin musiikki saa molemmat käymään ylikierroksilla. ”Watching from a Distancen” hienoutta ei voi mitenkään ylikorostaa, sillä sen jättämä jälki on aivan erilainen, kuin minkään muun albumin. Oli hienoa kokea se viimein myös elävänä. Odotukset olivat korkealla, mutta silti ne ylittyivät.
Tunteet kulkivat vuoristoradassa, kohdatessa pakahduttavan kauniin musiikin, joka on ollut apuna ja tukena henkiin heränneiden painajaisten kohtaamisessa, mutta toisaalta myös ne painajaiset, jotka ovat aiheuttaneen sen avun ja tuen tarpeen. Joitain lukkoja aukesi, jotkut lukkiutuivat entistä tiukemmin, ja joistain katosi avain kokonaan, mutta lopputuloksena kaikki yhteen ynnättynä, leuka nousee nykyään piirun verran korkeammalle.
”Sometimes when I watch you, you seem like the same person that I once knew and watched from a distance, but never able to do more than I ever would.
Looking at you, I feel again I am starving in your mystery; so far away; and some kind of helplessness; and then I remember – I know you love me, I know you do.
Sometimes when I listen to your fearless voice it’s the voice I once heard. I want to know you and understand you more than I think I do;
to keep the wonder the moment you seem like a stranger to my heart and me.
And all at once in an instant I see you perfected again, though you never changed. Please remember when you ever think of me.”
Mainos päättyy
Kuvat: Antti-Juhani Johansson
