”We Are Chaos” on vakavien syytösten kohteena olevan Marilyn Mansonin yritys pohtia elämää ja minuuttaan

on artisti, joka ei ole koskaan pelännyt muutosta. Saavutettuaan läpimurtonsa vuoden 1996 raskaalla ja painajaismaisella albumilla ”Antichrist Superstar” Manson olisi voinut pelata varman päälle ja kopioida tuon albumin menestysreseptin seuraavalle levylleen. Sen sijaan vuonna 1998 ilmestynyt ”Mechanical Animals” olikin synkän industrial-hevin sijaan David Bowien Ziggy Stardust -persoonalle kunniaa tekevä glam rock -levy. Tämä sama kokeilunhaluisuus on säilynyt Mansonilla tähän päivään asti, mistä kertoo esimerkiksi vuoden 2015 mainion ”The Pale Emperor” -albumin yllättävät blues-vivahteet sekä nyt kantrimuusikko Shooter Jenningsin kanssa tehty uusi albumi ”We Are Chaos”.

Vaikka Manson julkaisi vuosi sitten coverin muun muassa Johnny Cashin ennen nauhoittamasta kappaleesta ”God’s Gonna Cut You Down”, ei miehen uusimmalla tuotoksella kuullakaan goottikantria. Levyn singlenä julkaistu nimikkobiisi lupaili tästä huolimatta hiukan uutta suuntaa Mansonin musiikille. Aggression ja räyhäämisen sijaan ”We Are Chaos” -kappale tarjoaakin melko rauhallisesti etenevän rallatuksen. Omiin korviini biisi ei kylläkään kuulostanut kovin kummoiselta ja itse asiassa muistutti jämäkappaletta Mansonin ”The High End of Low” -albumilta. Yhden singlen perusteella voi harvoin kuitenkaan muodostaa kattavaa kokonaiskuvaa albumista. Vaikka jokainen ”We Are Chaosin” kappaleista ei tosiaankaan kuulosta samalta kuin sen nimikkobiisi, antaa se silti itse asiassa melko hyvin osviittaa siitä, millaisesta materiaalista levy pääosin koostuu.

Vaikka Marilyn Manson on ennenkin julkaissut levyjä, jotka eivät ole pelkästään raskaita riffejä täynnä, on ”We Are Chaos” silti Mansonin mittapuulla yllättävänkin melodinen tuotos. Vaikka räyhäämistä kyllä löytyy esimerkiksi kappaleista ”Red Black and Blue” ja ”Infinite Darkness”, kun taas ”Perfume” henkii hiukan ”The Golden Age of Grotesque” -albumia, koostuu merkittävä osa levystä tunteellisista balladeista ja synkeistä pop-sävellyksistä. Esimerkiksi levyn energisimpiin vetoihin lukeutuva ”Keep My Head Together” henkii goottirockin sijaan enemmänkin sellaisia orkestereita kuin Oasis ja Genesis. Ottaen huomioon albumin nimen olevan ”We Are Chaos”, on Mansonilla tällä kertaa räyhäävän myrksyn sijaan tarjottavana kaaosta yllättävän maltillisesti. Kokonaisuutena levy ei myöskään ole läheskään yhtä vahva tuotos kuin sitä edeltäneet pari levyä.

Albumin ylivoimaisesti paras kappale on kuitenkin synkkää popheviä edustava ”Don’t Chase the Dead”. Vajaat pari viikkoa sitten jouduin hyvästelemään isäni, joka menehtyi nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana. Surutyön keskellä tämän kappaleen kertosäe tuntui kuvaavan läpikäymiäni tunteita pelottavan osuvasti.

”Don’t chase the dead / Or they’ll end up chasing you / If tonight lasts forever / It won’t matter if there’s no tomorrow”

Mansonin oma isä siirtyi ajasta iäisyyteen muutama vuosi sitten, joten en voi olla pohtimatta, oliko tämä sama menetys hänen mielessään hänen kirjoittaessaan kappaleen sanoituksia. Mies, joka on rakentanut itselleen imagon pelottavana ja uhkaavana provokaattorina, on muutenkin viime vuosina ollut etenevissä määrin avoimempi ja haavoittuvampi sanoituksissaan. ”We Are Chaosin” Marilyn Manson näyttäytyy henkilönä, joka kertoo elämän ylä- ja alamäistä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Hän on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä elämällä on tarjottavanaan, minkä seurauksena hän on oppinut selkiyttämään itselleen, mitä hän elämältä haluaa ja kuka hän todella haluaa olla. Tämä tarkoittaa myös itsensä hyväksymistä kaikkine vikoineen. Esimerkiksi levyn tunteellisessa päätöskappaleessa ”Broken Needle” Manson myöntää ettei ole aina kunnossa: ”Are you alright? ’Cause I’m not ok”. Jotta nämä sanat olisivat sydäntäsärkevät ja surulliset, vaatisi tämä kuitenkin sen, että Marilyn Mansonia kohtaan tuntisi sääliä ja sympatiaa. Viime aikoina tästä on kuitenkin tullut koko ajan vaikeampaa.

”We Are Chaosin” julkaisun kynnyksellä vakavat syytökset henkisestä ja fyysisestä parisuhdeväkivallasta ovat alkaneet pyöriä Marilyn Mansonin ympärillä ja levitä yhä kiihtyvällä vauhdilla. Sana alkoi kiertämään erityisesti useamman Mansonin entisen naisystävän todistettua oikeudessa kokemastaan parisuhdeväkivallasta osana liikettä uhrien oikeuksien turvaamiseksi paremmalla lainsäädännöllä. Pahoinpitelijää ei koskaan nimetty paitsi todistajia rajoittavien lakiseikkojen vuoksi, mutta myös heidän pelostaan vaarantaa oma ja perheenjäseniensä turvallisuus. Siksi en halua tämän arvostelun merkeissä yhdistää näiden äärimmäisen rohkeiden naisien nimiä Marilyn Mansoniin. Koska he eivät ole julkisesti nimenneet pahoinpitelijäänsä, en tiedä, onko oikein nimetä häntä heidän puolestaan. Pahimmassa tilanteessa tämä voisi vaarantaa paitsi heidän turvallisuutensa, mutta myös pahoinpitelijän nykyisen kumppanin, jos nurkkaan ahdistettu pahoinpitelijä haluaa purkaa epätoivoaan johonkuhun.

En usko kenenkään tuomitsemiseen ilman todisteita pelkkien syytöksien pohjalta. Kun Marilyn Mansonin entisten naisystävien kuvauksia kokemastaan parisuhdeväkivallasta ja niiden aikajanasta kuitenkin peilaa Mansonin haastatteluihin, joissa hän myöntää juuri syytetynlaisen käytöksen, on selkeää, ettei pahoinpitelijä voi olla kukaan muu. Ja sanon tämän suurena Marilyn Manson -fanina, jolle mies jätti hyviä muistoja tavatessani hänet kasvotusten jokunen vuosi sitten. Ehkä joskus tulen katumaan kaikkea nyt kirjoittamaani. Saatan toivoa olleeni kärkkäämpi kritiikissäni tai ehkä käänteisesti toivoa jättäneeni kaiken tämän kokonaan kirjoittamatta. Juuri tällä hetkellä en kuitenkaan voi olla sanomatta asiasta jotain.

”We Are Chaos” -albumin nimikkobiisissä Marilyn Manson julistaa meidän kaikkien olevan sairaita ja monimutkaisia ihmisiä, joita ei voi parantaa. Kappaleessa ”Solve Coagula” hän taas toteaa olevansa rikkinäinen ihminen, joka ei halua tulla korjatuksi. Tämä kertoo hänen olevan tietoinen omista vioistaan ja muille ihmisille aiheuttamastaan vahingosta. Samaan aikaan hän kuitenkin pyrkii pakenemaan vastuuta omista teoistaan. Jos hän on loukannut jotakuta, hänen ei tarvitse pyytää anteeksi, koska hän on sairas. Koska kukaan muukaan ei ole täydellinen, ei hänen tarvitse yrittääkään kasvaa ihmisenä tai kokea syyllisyyttä. Masennus ja mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan ole tekosyy purkaa omaa pahaa oloaan muihin ihmisiin ja näin levittää pahan olon kierrettä. Ajatus siitä, että päänsä sisäisten demonien kanssa kamppaileva ihminen on kyvytön itsehillintään, on monella tapaa loukkaava niitä ihmisiä kohtaan, joille henkiset ongelmat eivät ole tekosyy empatiakyvyttömyydelle.

Ihmiset ovat monimutkaisia. Näin todetaan ”We Are Chaos” -kappaleessa, ja tämä on kylläkin totta. Kukaan meistä ei ole täydellinen pyhimys eikä läpipaha hirviö. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei meidän tulisi tarkastella käytöstämme ja pyrkiä kasvamaan ihmisinä. Marilyn Manson on äärimmäisen älykäs, karismaattinen ja lahjakas ihminen, joka on taiteellaan koskettanut lukemattomia ihmisiä vaikeina aikoina – minut mukaan lukien. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi myös olla epävarmuuttaan väkivaltaisesti valikoimiinsa uhreihin purkava selkärangaton huumeaddikti. Ansiokkaiden teosten arvoa ei artistin käytös voi ryövätä, mutta näiden teosten arvo ei myöskään oikeuta niiden tekijälle koskemattomuutta. Niin kauan kuin maailmassa on kaksinaismoralistisia, äärikonservatiivisia siveyden vartijoita, me tarvitsemme Marilyn Mansonin kaltaisia provosoivia ja status quon kyseenalaistavia artisteja. Emme kuitenkaan tarvitse tällaisten brändien ja imagojen taakse kätkeytyviä ihmisiä, kuten Marilyn Manson -naamionsa taakse piiloutuvaa Brian Warneria.

7+/10

Kappalelista:

1. Red Black and Blue
2. We Are Chaos
3. Don’t Chase the Dead
4. Paint You with My Love
5. Half-Way & One Step Forward
6. Infinite Darkness
7. Perfume
8. Keep My Head Together
9. Solve Coagula
10. Broken Needle

Kirjoittanut: Markus Mickels

Kommentoi julkaisua