We Came As Romans – We Came As Romans

Amerikkalainen, melodista metalcorea aikaisemmilla julkaisuillaan paukutellut julkaisee 24. heinäkuuta uuden albuminsa ”We Came As Romansin” Spinefarm Recordsin kautta. Pyritäänkö nimikkoalbumilla viestimään uudesta alusta vai mistä on kyse? Siitä lähdetään ottamaan selvää.

Ensimmäisen biisin lähtiessä soimaan on todettava, että huumorisävytteinen tulkintani albumin nimestä saattaakin olla lähempänä totuutta kuin osasin arvatakaan. Singlenäkin julkaistu ”Regenerate” potkii varsin mukavasti tarjoillessaan hieman erilaista meininkiä kuin bändiltä on aiemmin totuttu kuulemaan. ”Who Will Pray?” rauhoittaa tilanteen alun kovan polkaisun jälkeen kevyemmillä soundeilla, mutta huonoa sanottavaa en tästäkään kappaleesta keksi. Päinvastoin. Melodisempi kappale vahvistaa sen, mitä jo ensimmäisen raidan kohdalla olin huomaavinani; Kyle Pavonen puhtaat eivät kuulosta enää läheskään yhtä ärsyttäviltä kuin esimerkiksi ”Understanding What We’ve Grown To Bellä”, vaan itse asiassa erittäin miellyttäviltä. Sama linja jatkuu suuren suosion saavuttaneen toisen singlelohkaisun ”The World I Used To Known” kohdalla. David Stephensin ja Kyle Pavonen äänet soivat hyvin yhteen, ja kappaletta kuunnellessa hiipivät väkisinkin mieleen lapsuuden kesäillat ja niiden huolettomuus, vapaus, ja se kuinka kaikki oli ennen paremmin ja… Joo se siitä. Biisi toimii hyvin.

Kun alun rykäisyn jälkeen soimaan lähtee jo kolmas raita vailla minkäänlaista rajumpaa otetta ja kappaleen nimikin on ”Memories”, herään toiseen faktaan Pavonen kehittyneen lauluäänen ohella. We Came As Romans on selvästi luistanut soundissaan kohti alternative rockia. Viitteitä tästä on toki ollut havaittavissa jo edellisellä albumilla, mutta nyt totuus lyö kylmästi vasten kasvoja.

Kun pirusta puhuu niin sarvet näkyy. Seuraava kappale iskee kehiin samantien lisää särmää kuin pyynnöstä. ”Tear It Down” edustaakin albumin raskainta osastoa vahvasti läpihuokuvilla nu-metal-elementeillään. Ainoan miinuksensa biisi saa laiskan kuuloisesta kertosäkeistöstään. ”Blur” on välimuoto vanhaa ja uutta We Came As Romansia; karjunnallekin on suotu tilaa, mutta pääpaino on puhtaalla laululla ja melodisilla rokkisoundeilla. ”Savior Of The Weekin” puolestaan voisin hyvin kuvitella soittoon YleX:n listoille. Jos joku soitattaisi minulle tämän kappaleen ensimmäistä kertaa niin, etten tietäisi esittäjää, en sitä myöskään osaisi nimetä. Takuuvarmaa on kuitenkin, etten sanoisi sen olevan We Came As Romans. Tällaisten tekijöiden varjolla musiikin tuomitseminen on kuitenkin tyhmää, joten en voi kieltää ettenkö pitäisi kappaleesta.

”Flatlinen” alkuun sijoitettu lyhyt piano-osuus tuo päällimmäisenä mieleen jonkin romanttisen draamakomedialeffan alun. Missä on mun nenäliinat ja iso pönttö Ben & Jerry’siä? Kappale itsessään jättää melko kylmäksi, vaikka sama tasaisen vahva linja tässäkin biisissä jatkuu. Ehkä juuri linjan jatkuminen hieman liiankin tasapaksuna on ongelman ydin. ”Defiance” osuu onneksi juuri sopivaan väliin balansoimaan albumin voimasuhteita muutaman kevyemmän esityksen jälkeen, lunastaen samalla paikkansa meikäläisen suosikkikappaleena. Nimikkoalbumin viimeisen biisin ”12:30” olisi mielestäni voinut typistää huoletta pois, sillä siitä ei jää käteen mitään. Vaikka olen kuunnellut kappaleen kuinka monta kertaa, en silti muista miten se menee.

Kokonaisuutena We Came As Romansin uutukainen tarjoilee kolme kappaletta etäisesti aiempaa tuotantoa muistuttavaa settiä ja seitsemän kappaletta puhtaasti kevyempään suuntaan vietyä vaihtoehtorockia. Mielestäni ”We Came As Romans” on kuitenkin yhtenäinen ja ajatuksella toteutettu kokonaisuus, jonka jaksaa kuunnella läpi useammankin kerran, ellei genren muuttuminen ole liian suuri kynnyskysymys. Jään odottamaan mielenkiinnolla, millaisia reaktioita muuttunut soundi herättää bändin uskollisessa kuulijakunnassa.

7-/10

Kappalelista:
1. Regenerate
2. Who Will Pray?
3. The World I Used To Know
4. Memories
5. Tear It Down
6. Blur
7. Savior Of The Week
8. Flatline
9. Defiance
10. 12:30


We Came As Romans Facebookissa

Kirjoittanut: Jouni Lepistö

Kommentoi julkaisua