Demon kantta xeroxmaisella mustavalkoisella olemuksellaan muistuttava kansi on harvoin houkutteleva. Tarkempi silmäily kannattaa, sillä kyseessä ei olekaan suttuinen töhry-demo, vaan useamman vuoden jo toimineen norjalaisen Wellfear-orkesterin toinen täyspitkä albumi. Saatekirje hehkuttaa bändin musiikin seikkailevan Bullet For My Valentinen kaltaisen melodisen musiikin maastossa kera Slipknotilta tutun aggressiivisuuden. Metsään menevät molemmat vertaukset täysin.

Melodista Wellfearin musisointi toki on, mutta tyylillisesti soudetaan kaksituhattaluvun thrash metallin viitoittamaa tietä. Mukaan on heitetty jonkin verran myös vanhoja mausteita, mutta vertauksena Bullet For My Valentine ja Slipknot ovat yhtä kaukana toisistaan kuin talvi ja kesä Suomessa. Lisäksi bändin virallisilla Facebook-sivuilla on jo lähes 295 000 tykkäystä, joka kyllä ihmetyttää suuresti, sillä eihän tämä mitenkään erityisen poikkeavaa tai erikoista kamaa lopulta ole.

Musiikillisesti mennään melkeinpä siitä mistä helpoiten pääsee. Kappalemateriaali on kauttaaltaan todella tasaista, ilman suurempia ylä- tai alamäkiä, mutkatkin vedetään suoriksi. Levyn yhdeksän kipaletta on saatu onnekseen mahdutettua 33 minuuttiin, joka on ehdottomasti positiivinen asia näin yllätysköyhälle materiaalille. Levyn jaksaa siis kuunnella läpi helposti, mutta siihen ei tee mieli palata ihan heti uudestaan. Levy paranee kyllä aivan sen loppupäässä, mutta siinä vaiheessa pelastautuminen on jo liian myöhäistä.

”Illusions Unveiled” omaa asiallisen tuotannon ja on hyvän soundinen albumi. Soittokin kulkee makoisasti. Laulu sen sijaan on jätetty turhan taka-alalle, mutta siihen kiinnittäessä enemmän huomiota syynkin kyllä voi arvata. Nimittäin kitaroiva vokalisti Sultan ei omaa kovinkaan persoonallista, taikka vahvaa tulkintatapaa. Toki laulun korostaminen saattaisi muuttaa tilannetta parempaan; tässä on päädytty tällaiseen ratkaisuun.

Okei, soittotaitoa löytyy ja muutama kiva juttu siellä täällä, mutta rehellisesti sanottuna se ei riitä luomaan bändistä riittävän positiivista vaikutelmaa tai muuta sitä tosiasiaa, että biisit ovat suoraviivaisuudessaan tylsiä. Nyt ei irtoa – ei sitten millään mittarilla luettuna. Mihin ihmeeseen bändin vetovoima kotimaassaan perustuu, en voi ymmärtää.

5 / 10

Kappalelista:

1. Knight And Day
2. Rush
3. Making The Game
4. Fountain Of Justice
5. Cosmic Princess
6. Sky Is Falling
7. Invisible Kin
8. Sluggerfest
9. Monster Of Eden

http://www.wellfear.com

Kirjoittanut: Petri Klemetti