What Awaits Us
Hämeenlinnalainen melodista metalcorea soittava What Awaits Us julkaisi vuoden 2014 lopussa uuden ”Awake” nimisen debyyttialbuminsa. Kaaoszine päätti ottaa yhtyeeseen yhteyttä sähköpostin kautta ja kysellä bändiltä hieman sen historiasta sekä suunnitelmista tulevaisuuden suhteen. Voit katsoa Kaaoszinen demohaastiksen bändin kanssa tästä:
Missä ja milloin yhtyeenne on perustettu?
Mikäpä olisikaan parempi aika perustaa bändi kuin naula päässä festareilla! Ajatustasolla homma lähti käyntiin 2006 Ämyrokissa Hämeenlinnassa, tosin tuolloin homma koostui lähinnä vain kahdesta kitaristista (Olli ja Miika), yhdestä mahdollisesta rumpalista ja asenteesta lähteä tykittämään jotain metallia. Autotallipuuhastelun yhteydessä päätettiin sitten pakottaa yksi vanha kaveri ostamaan rummut, että saataisiin mukaan kolmas jäsen, jonka jälkeen voitaisiin sanoa: ”Mulla on bändi.” Millään vakavalla tasolla ei todellakaan liikuttu, vaikka unelmat ja tavoitteet olivat tietysti korkealla.
Mainos päättyy
Matkan varrella sitä kuitenkin rupes hommat sen verran kiinnostamaan, että piti oikein kilpatason urheiluharrastuksetkin lopettaa. Muutamia jäseniä tuli ja meni, mutta homma saatiin vakautettua niin, että meillä oli nimi (ArrorA) ja selkeä tyylisuunta, josta oltiin kaikki aika hyvin samaa mieltä.
Vakavissaan homma sitten lyötiinkin käyntiin 2010, kun Jesse saatiin mikin varteen ja pistettiin ulos ensimmäinen demo. Homma lähti kehittymään hyvin, ja ArrorA-nimellä julkaistiin sitten vielä yks EP, ”Smother What’s Left”. Bändille haluttiin rumpalinvaihdoksen, uuden materiaalin ja ilmeen takia fressi startti. Tästä syntyikin nykyinen What Awaits Us, joka lyötiin käyntiin vuoden 2013 lopussa julkaisemalla single ”Victims”.
Miten luokittelisit musiikkinne / uusimman julkaisunne?
Mainos päättyy
Mikäli yhteen laatikkoon pitää pudottaa, niin se olisi varmaan melodinen metalcore. Meillä on kuitenkin taustoissa mukana hardcorea, groovea ja paikoittan jopa deathcorea. Melodioihin on otettu vaikutteita”jöötestä” ja Ameriikan mantereelta.
Miten bändinne eroaa muista samankaltaisista yhtyeistä?
Yksi on se, että on pidetty oma linja tyylissä, niin kliseinen vastaus kuin se onkin. On saatu siitä se sillisalaattiefekti pois varmaankin juuri sillä, että on haettu ja hiottu sitä kauan. Tyyliltään ollaan sellasta musaa, joka miellyttää itseä. Sellaista on helppo tehdä, koska se tulee luonnostaan. Mitään kulisseja ei tarvitse pitää pystyssä. Positiivisena puolena on huomattu, että joku muukin bändin ulkopuolelta pitää tästä meidän touhusta. Tottahan se on, että kaikki musa on vähintään kertaalleen tehtyä, mutta on ainakin yritetty ajatella laatikon ulkopuolelta.
Mitkä yhtyeet ovat suurimpia vaikuttajianne?
Mainos päättyy
Sanoituspuolella ehdottomasti Parkway Drive; myös This or the Apocalypsella ja räpillä on ollut vaikutusta. Sävellyspuolella Whitechapel, Obey the Brave, Suicide Silence ja Upon a Burning Body aggressiivisuutensa takia. Melodisemmalla puolella This or Apocalypse, Northlane, August Burns Red ja jälleen kerran PWD.
Kuka tekee ja miten syntyy yhtyeenne kappaleet/ sanoitukset?
Aika pitkälti homma on aina mennyt niin, että runko on tullut yksittäiseltä äijältä (yleensä Olli tai Miika), ja sitä soitellaan raakileena treeniksellä. Tämän jälkeen sitä jatketaan yhteistyöllä loppuun. Sanoituksissa pallo on pääasiassa laulajalla eli Jessellä. Aiheita, joitain säkeitä tai sovituksia on ruuvailtu studiolla yhdessä. Usein on tehty niin päin, että sanat rakennetaan valmiiseen biisiin.
Kuinka tärkeä osa sanoitukset ovat yhtyeelle? Halutaanko niillä vaikuttaa, ottaa kantaa vai onko niillä mitään merkitystä?
Albumin sanat ovat osittain jopa todella henkilökohtaisia, joten sillä tasolla ne ovat tietysti tärkeitä. Ne on tehty juurikin siitä syystä, mistä aika moni mitä tahansa taidetta tekee. Debyyttialbumimme ”AWAKE ”(As We All Know Existence) on pino erilaisia elämäntilanteita (hyviä ja huonoja), joita meillä ja varmasti myös kuuntelijalla on tullut vastaan. Jos meidän sanat saavat jonkun kelaamaan omaa vastaavaa tilannettaan uudella tasolla, niin silloinhan sanat ovat vaikuttaneet. Ei kuitenkaan ole lähdetty tekemään sellaisia sanoja, joilla pyritään suoraan vaikuttamaan johonkin. Ne ovat lähinnä olleet omia höyrytyksiä, jotkut jopa mentaliteetilla ”tulipahan nyt sekin vittu sanottua”. Totta kai kantaa otetaan eri asioihin, mutta ei siinäkään millekään aktivistitasolle lähdetä.
Miten yhtye on otettu keikoilla vastaan? Ikimuistoisin keikka tähän mennessä?
Erittäin hyvin! Kyllähän se niinkin on, että energia ja fiilikset välittyy lavalta yleisöön ja toisin päin. Jos yleisössä ollaan paikallaan, se tarkottaa, että meidän täytyy tehdä enemmän töitä. Päinvastoin jos tatamilla on mylly päällä, siitä saa itelle valtavan boostin. Viime Bar15-reissulla ei ”saatu” lopettaa, vaikka oltiin jo valmiiksi yliajalla. Vaikka eka keikka onkin varmasti yksi , jonka muistaa aina, niin kyllä tähän asti paras on ollut ensimmäinen reissu tuonne äskön mainittuun Warttiin aka Bar15:een. Mahtava keikka, talon puolesta oli kaikki hoidossa majoitusta myöten ja sitten… ne jälkimainingit.
Missä näette yhtyeenne kymmenen vuoden päästä?
Mainos päättyy
Tässä on muutaman vuoden sisään tapahtunut paljon, joten jos tähän malliin jatkuu ja mahis tulee, niin kyllä me toivottavasti ollaan kiertämässä palloa. Mahtavana lisänä tietysti se, että saisi jakaa lavaa isojen poikien kanssa.
Jos pääsisitte maailmankiertueelle kolmen bändin kanssa, kenen kanssa tuo kiertue tehtäisiin ja minne haluaisitte soittamaan?
Näkyvyyden kannaltahan parasta olisi olla jonkin jätin kuten Slipknotin kyljessä, mutta kyllä noista aikaisemmin mainituista vaikuttajabändeistä haluaisi esikuvansa tavata ja jakaa lavan heidän kanssa. Vaikea valita, joten täytyy heittää politiikasta tuttu ympäripyöreä ja sanoa, että noista vaikuttajista kävis kaikki. Tietysti Jenkit kiinnostaa, mutta myös Australia ja Japani.
Jos järjestäisitte oman festarin ja saisitte valita kolmelle päivälle pääesiintyjän, mitä yhtyeitä omalle festarillenne ottaisitte ja miksi?
Jos me bändi tälläinen järjestettäisiin, niin sehän tarkottais sitä, että olis asiat jokseenkin lapasessa. Jos jätetään oma KnotFest-tyylinen ääni pois, niin ensimmäisen päivän headliner voisi olla vaikka Whitechapel. Mikäli ensimmäinen päivä on teemalla ”tunti turpaan puolessa tunnissa”, niin mikä olisikaan parempaa kuin päivän päättäminen Bozemanin murinaan. Toisena päivänä Stick to Your Gunsin, koska niiden lavapresenssi on jotain sanoin kuvaamatonta. Viimeisen päivän headliner on varmaan arvattavissa, PWD on ollut jo niin pitkään esikuvana, ettei festareita voisi järjestää ilman sen osallistumista.
Miksi ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita juuri teistä?
Lyhyesti: Jos pitää aggressiivisesta menosta ja samalla tykkää melodiakoukuista, me ollaan tutustumisen arvoisia.
Käykää ihmeessä kuuntelemassa Spotifystä tuo meidän ”AWAKE”-lätty, ja jos setti nappaa, niin tiputtakaa peukkua tai kommenttia meidän Facebook-sivulle.
Kiitokset Kaaoszinelle haastattelusta ja lukijoille mielenkiinnosta, jos tähän lauseeseen asti jaksoi lukea.