What Awaits Us Hämeenlinnasta on saanut aikaiseksi jatkoa 2014 julkaistulle “Awake” -debyyttipitkäsoitolle. Viiden biisin mittainen ”Anomaly” -EP lävähti rahvaan saataville elokuun kolmannella viikolla. Viisikko ilmoittaa tyylisuunnakseen metalcoren, johon sotketaan melankolista melodiaa ja raskaita riffejä. Pelonsekaisin tuntein aloitan kuuntelun, koska metalcore genrenä aiheuttaa iho-oireita minulle.

Ensimmäisellä puraisulla napakan korvatillikan antaa vokalisti Jesse Sinisalon mukavan murea ja miehevä ulosanti. Palkeet ovat selkeästi kunnossa ja miehen äänestä saa välittömästi vaikutelman, että joskus on ottanut päähän vähemmänkin. Positiivisen yllätyksen luovat myös kitarat taidokkailla melodioilla, jotka on tehty kauniiksi ja vaivattoman kuuloisiksi. Vaikkei sitä referensseissä bändin toimesta mainita, niin en voi välttyä mielleyhtymiltä esimerkiksi In Flamesin kulta-aikoihin. Todetaankin, että löydän kovasti melo-death -aineksia bändin otteista. Rumpujen osalta mainittakoon, että ei nokan koputtamista. Takomista kuuntelee mielellään ja se on tyylikästä. Uusintakierroksilla alkaa häiritä aiemmin kehutun vokalistin hienoinen monotonisuus, joka toki saattaa johtua myös allekirjoittaneen tämän tyylisuunnan kohtuullisen vähäisestä kulutuksesta. Asia ei kuitenkaan vaikuta siihen, etteikö tätä ihan mielellään kuuntelisi. Toinen seikka on se, että bassotaiteilija jää aika rajusti muiden jalkoihin miksauksessa. Sieltäkin varmasti taitoa löytyy, koska viisut eivät ole ihan sieltä simppelimmästä päästä soittaa. Omaa osaansa toki näyttelevät kohtuullisen alas viritetyt kitarat, joten basson taajuuksia voi olla siksikin vaikea saada kovin paljon äänimaisemaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Äänituotannon laatu yleisesti ottaen on ihan ammattimiesten tekosilta kuulostavaa. Biisit toimivat hyvin ja niissä on tapahtumia. Instrumenttimasturbaatiota ei kuitenkaan ole kuultavissa. Ratkaisuissa on hienosti menty biisi ja rullaavuus edellä, ja näin ei läheskään kaikilla tämän osaston bändeillä ole. Iso piste tienattu! Avausbiisi “Hayflick Limit” on hyvä, perseelle potkiva startti, joka herättää mielenkiintoni. Omaan korvaani kolmas raita, “God Complex” on EP:n vahvin biisi ja viimeinen “Lithium” heikoin, olematta kuitenkaan huono sekään. Äkkivääriä ratkaisuja heitetään kuuloelimiin siihen tahtiin, että homma pysyy mielenkiintoisena koko ajan. Kansitaidetta luonnehdittaisiin pohjanmaalla ”köppääseksi” siihen nähden, että musiikki on näin hyvin tehtyä ja tuotettua. Sisältö kuitenkin ratkaisee, joten eipä aiheesta ole sen suurempaa syytä känistä.

What Awaits Us on pirtsakka uusi tuttavuus, joka erottuu valtavasta metalcoremassasta omaleimaisella otteellaan. Bändin ilmoittama metalcore-laatikko on hivenen liian ahdas tälle nipulle, onneksi. Hämeenlinnalaisviisikko vaikuttaa melkoisen valmiilta paketilta, kynä on terävä ja soitto käy. Orkesteri pitäisi todistaa joskus livenä. Mikäli homma toimii tähän malliin lauteillakin, niin isompikin menestys ei ole kiinni kuin tähtien asennoista. Bändi myös todisti jälleen sen, että ennakkoasenteeni olisi hyvä laittaa kirstuun ja kiviaidan tuolle puolen.

8/10

Kappalelista:
1. Hayflick Limit
2. Framework
3. God Complex
4. Broken Compulsion
5. Lithium

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy