White Lionin kappaleet uuteen uskoon – arviossa Mike Trampin ”Songs Of White Lion”
Michael Trempenau, tuttavallisemmin Mike Tramp, julkaisi tänä keväänä uusimman sooloalbuminsa. Pitkäsoitto kantaa nimeä ”Songs Of White Lion”, joka on samalla viittaus White Lion -yhtyeen suuntaan. Mike Tramp on vaikuttanut kyseisessä yhtyeessä vokalisti-kitaristina ja jättänyt yhtyeen kanssa jälkensä 80- ja 90-luvulla yhdysvaltalaisen rockin historiaan.
Muusikon tuorein albumi pitää nimensä mukaisesti sisällään Whiten Lionin kappaleita uudelleen sovitettuina ja äänitettyinä niin, että ne tuovat esille Mike Trampin äänen nykypäivän valossa. Vokalisti-kitaristi toteaa albumitiedotteessa, ettei hän ole tavoitellut kappaleilla samanlaista lopputulosta kuin albumeilla, jotka on äänitetty hänen ollessaan 24-30-vuotias. Se on varsin järkevä ja ymmärrettävä ratkaisu, sillä eihän Mike Trampin ääni kuulosta enää samalta kuin nuoruusvuosina.
Ja olisihan se hieman surullista, jos Mike Tramp olisi pyrkinyt tavoittelemaan vuosikymmenten takaista jälkeä. Se kielisi menneiden aikojen perään haikailusta, aikojen, joita ei voi saada takaisin. En voi silti kiistää, etteikö Mike Trampin ja White Lionin yhteistä historiaa tutkiessa tulisi hieman sellainen olo, että muusikko on pyrkinyt ratsastamaan White Lionin kultavuosien menestyksellä useampaan otteeseen. Sen puolesta puhuisivat esimerkiksi yhtyeen uudelleen perustaminen uusien jäsenten kanssa vuosien 2004-2008 välillä sekä White Lionin nimissä julkaistut juhlakokoelmat.
Mainos päättyy
Mike Trampin uusinta sooloalbumia kuunnellessa tulee kuitenkin tunne, ettei tämän pitkäsoiton kohdalla ole ainakaan täysin ratsastettu White Lionin maineella. Vaikka kappaleet ovatkin Mike Trampin entisen yhtyeen katalogiasta, ja vaikkei kappaleisiin ole tehty radikaaleja eroja alkuperäisiin nähden, eroavat uudelleensovitukset silti vuosikymmenten takaisista kappaleista tunnelmansa ja yleisilmeensä suhteen.
Merkittävin ero syntyy tietysti Mike Trampin itsensä kautta, sillä hänen ilmaisunsa on muuttunut rauhallisemmaksi, matalammaksi ja syvemmäksi. Muusikon ääni on tietysti muuttunut vuosien saatossa, mutta väitän siihen tulleen myös lisää sielukkuutta. Paikoitellen hänen äänensä muistuttaa hieman R.E.M.:in Michael Stipea, mikä on erikoinen piirre. Ja kun Mike Trampin rauhallinen tulkinta yhdistyy vielä kevyesti rokkaavaan äänimaisemaan, syntyy vaikutelma, että ”Songs Of White Lion” on kuin kombinaatio R.E.M.:ia ja Bon Jovia. Kun yhtälöön lisätään vielä Whitesnaken kaltaista rakkauden perään haikailua, on lopputuloksena ehtaa rockia sydänsuruineen.
Vaikka ”Songs Of White Lion” on kokoelma White Lionin kappaleita, on kokonaisuus yllättävänkin sulavalinjainen. Asiaan perehtymätön saattaisi jopa erehtyä luulemaan pitkäsoittoa tavalliseksi albumiksi. Uuteen uskoon muovatut kappaleet kuulostavat kaikin puolin uskottavilta, ja osa teoksista kuulostaa jopa paremmilta kuin vuosikymmenten takaiset julkaisut: esimerkiksi ”Cry For Freedom” ja ”When The Children Cry” ovat huomattavasti vähemmän korneille kuulostavia Mike Trampin myöhemmällä iällä tulkittuina. ”Songs Of White Lion” on kaikkinensa tasaisen hyvä albumi, jolta muutama kappale nousee ylitse muiden, ja kokonaisuus rullaa vaivattomasti.
Mainos päättyy
Kappalelista:
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen