Kanadalainen White Lung tarjoaa neljännellä albumillaan “Paradisella” aimo annoksen punkrockia. Yhtye on kuvaillut uusinta tekelettään päivityksenä, jolla he ovat halunneet tuoda yhtyeen musiikin vuoteen 2016. Se, onko päivitys onnistunut, selviää ”Paradisen” kuuntelemalla tai arvion lukemalla.

Vokalisti Mish Wayn, kitaristi Kenneth Williamin, rumpali Anne-Marie Vassilioun ja basisti Lindsey Troyn muodostama White Lung kuulostaa hyvältä. Yhtyeen jokainen jäsen hoitaa tonttinsa moitteettomasti ja ”Paradise” kuulostaakin freesiltä ja napakalta pakkaukselta. Osittain tämä johtuu siitä, että harva kappale on kestoltaan kolmea ja puolta minuuttia pidempi, mutta toisaalta myös siitä, että monessa kappaleessa tempo on hengästyttävä.

Kaksi ensimmäistä raitaa ovat vauhdikkaita mättökappaleita, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat hyviä. Vokalisti Wayn lauluääni on mukavaa kuunneltavaa, vaikkakin paikoitellen hiukan narisevaa kuten ”Belowissa”. ”Kiss Me When I Bleedissä” vauhtia hidastetaan ja se onkin albumin rauhallisinta antia. Williamin kitarariffit kuulostavat hyviltä, mutta kappale ei oikein säväytä. Myös paria seuraavaa kappaletta vaivaa sama seikka: ne ovat hyviä ralleja, mutta eivät saa aikaan mitään suurempia tuntemuksia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Hungry” tekee eroa muihin kappaleisiin melodiallaan. Monet ”Paradisen” kappaleet ovat vauhdikkaita, mutta tähän kappaleeseen on saatu enemmän rytmikkyyttä. Voisi melkein sanoa ”Hungryn” kuulostavan letkeältä. Tämän kappaleen jälkeen bensaa heitetään liekkeihin, sillä luvassa on kaksi tiukkaa punkrock-rallia. Nimikkokappale, myös päätösraitana toimiva ”Paradise” on yhtä lailla räyhäkkä materiaalia kuin moni muu sitä edeltävä biisi, mutta kyseinen kappale tuntuu loppuvan kuin seinään. Ilmeisesti White Lung päätti, että sen pituinen se albumi.

”Paradise” on hengästyttävän vauhdikas kokonaisuus ja olisi vähättelyä todeta se energiseksi. Kuitenkaan albumi ei räjäytä tajuntaa, vaikka edellytyksiä siihen tällä yhtyeellä olisikin. Albumi tuntuu olevan ohi hujauksessa, eivätkä kaikki kappaleet oikein erotu edukseen. Ehkä White Lung halusi pelata varman päälle päivityksensä kanssa, eikä uskaltanut kokeilla erilaisempia ratkaisuja. Lopputuloksena on hyvä, mutta ei suurta kiinnostusta herättävä albumi.

7½/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Dead Weight
2. Narcoleptic
3. Below
4. Kiss Me When I Bleed
5. Demented
6. Sister
7. Hungry
8. I Beg You
9. Vegas
10. Paradise

White Lung Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen