Tässä arvostelussa esitellyn orkesterin valinta sisällyttää nimeensä sana ”valkoinen” lienee jonkinlaista kieroa huumoria. Valkoinen symboloi erään internetin vapaan tietosanakirjan mukaan viattomuutta, puhtautta ja iloa. White Mist ei edusta näistä mitään. White Mistin musiikki on synkempää kuin merellinen tervaa yöllä.

”White Mist” sisältää kaksi kuolemanvakavaa death/doom metal-kappaletta, joista molemmat ovat yli kymmenminuuttisia. Kappaleissa ei siis ole mihinkään kiire, vaan sävellykset vellovat ahdistavasti paikallaan, vaihdellen puhtaista ja kauniista osista raskaaseen jyystämiseen tuoden mieleen kotimaisen Swallow the Sunin tuotannon. Tunnelmaa luodaan ajoittain koskettimilla, mutta pääpaino instrumenteista on kitaroilla, jotka jauhavat yksinkertaisia, yllätyksettömiä ja umpisynkeitä riffejä. Laulanta on monipuolista, ja tarjolla onkin örinää, murinaa sekä puhdasta nais- ja miesääntä. Turvallisessa tulkinnassa pysyttelevä soittopuoli on periaatteessa virheetöntä, vaikkakin näin matalassa temmossa pysyminen on haasteellista. Esimerkkinä tästä lopun tuplabasarimäiske, joka kuulostaa arvostelijan korvaan pahalta, pahassa mielessä.

Ongelmat piilevätkin keksinkertaisuudessa. Saundia saisi toki hioa ammattimaisemmaksi, mutta myös itse soitto kaipaa tiettyä jämptiyttä ja tiukkuutta. Kokonaisempi, isompi, ehkä jopa hieman kompressoidumpi äänivalli toisi musiikin tunteen vielä voimakkaampana esille.

Jos harrastat hidasta, depressiivistä musiikkia, omistat Swallow the Sun-hupparin tai suunnittelet säännöllisesti traktorin alle jättäytymistä, suosittelen uhraamaan kiireettömän puolituntisen tälle sisältöä kuvaavan kansitaiteen esimerkkiteokselle.

5/10

Kappalelista:
1. Sweet Relief
2. Isolation

http://www.facebook.com/whitemistdoom
http://whitemistband.bandcamp.com

Kirjoittanut: Tatu Salminen