Whitechapel – Our Endless War
Yhdysvaltalainen, pahamaineiseksi deathcoreksi useimmiten miellettävä Whitechapel tekee uusimmallaan harvinaisen tempun: ”Our Endless War” on tennesseeläisten selkeästi yhtenäisin, varmin ja harkituin kokonaisuus, joka kurkottaa omia raja-aitojaan aina hardcore punkin, varhaisen göteborg-metallin ja jopa djent-junnauksen kautta omaan suvereeniin divisioonaansa.
Avaus- ja nimikkokappale hämää vastustamattomalla liimapinnallaan, sillä kakkosraita ”The Saw Is the Law” kurottaa vastapainoksi meshuggahmaisiin syövereihin. Jo tässä vaiheessa on selvää, että yhtyeen tähän mennessä onnistunein teos ”This Is Exile” (2008) jää uutukaisen jalkoihin. Murskaavuutta painotetaan säkeistöjen ja ajoittaisten breakdownien takuuvarmalla laatu- ja taitotasolla, vaikka kyseiset elementit eivät ennenkuulumattomia olekaan. Whitechapel tekee työnsä vain lipukantajalle ominaisella, lähes pelottavan uskottavalla ammattitaidolla.
Vaikka orkesterin viides täyspitkä sisältääkin pari täytteenomaista repäisyä (”Let Me Burn” ja How Times Have Changed”), on kokonaisuus deathcore-albumiksi poikkeuksellisen hyvin kuuntelua kestävä paketti. Genrelle ominaiset, tässä tapauksessa harvinaisen vähäiset tempomuutokset istuvat saumattomasti raitaan kuin raitaan, eikä laulaja Phil Bozeman jätä tälläkään kertaa äänihuuliaan säästelemättä. Päinvastoin; mies kuulostaa kenties vesikauhuisemmalta kuin koskaan aikaisemmin. Myös draamantaju on kohdillaan, sillä varsinaiset leuka lattiaan -kohahdukset kuullaan sopivasti kolmen viimeisen kappaleen kohdalla: henkilökohtaiseksi suosikikseni noussut taidonnäyte ”Psychopathy”, Whitechapelin mittakaavassa nopeusennätyksiä uusiksi kaasutteleva ”Blacked Out” sekä varsin epätyypillinen finaali ”Diggs Road”. Viimeksi mainittu kuusiminuuttinen hitailu ei taatusti olisi toiminut keskemmällä levyä, mutta päätösbiisinä se lunastaa itsensä mainiosti. Kyseinen veto lienee melodioineen ja tunnelmointeineen myös paras esimerkki rutkasti parempaan suuntaan uudistuneesta yhtyeestä.
Mainos päättyy
Siinä missä edelliskiekko ”Whitechapel” (2012) ja varsinkin sitä edeltänyt ”A New Era of Corruption” (2010) jäivät mielessäni tietynlaiseen välitilaan, korjaa ”Our Endless War” komeasti hedelmät kuolometallin korista tehden periaatteessa saman kuin mitä Suicide Silence ”The Black Crownilla”. Ja mikä tärkeintä, levy tuntuu kestävän kuuntelua hämmästyttävän paljon. Viimeistään tässä vaiheessa sitä luulisi muidenkin kuin deathcore-fanien innostuvan modernista, taidokkaasta ja kohteliaan tappavasta jenkkiporukasta.
9/10
Kappalelista:
01. Rise
02. Our Endless War
03. The Saw Is the Law
04. Mono
05. Let Me Burn
06. Worship the Digital Age
07. How Times Have Changed
08. Psychopathy
09. Blacked Out
10. Diggs Road
Mainos päättyy
http://www.facebook.com/whitechapelmetal
Kirjoittanut: Tomi Salmi