Yhdysvaltalainen deathcore-jätti Whitechapel julkaisee faniensa rahoituksen avulla yhtyeen ensimmäisen live-dvd:n. Bändin kotikaupungissa Knoxvillessa kuvattu teos sisältää täyspitkän live-esiintymisen ja dokumentinpätkän, jossa yhtyeen taustaa ja kiertue-elämää avataan enemmän.

Ensimmäiseksi katsastetaan tietenkin keikkataltiointi. Pätkä lähtee pyörimään, ja kylmät väreet alkavat hiipiä ihoa pitkin heti, kun keikan intro ”Rise” pyörähtää käyntiin ja yleisö alkaa mylviä. Se on kuin sotureiden marssi viimeiselle isolle sotatantereelle ja fiilis on heti käsinkosketeltava. Intron jälkeen taistelu sitten alkaakin, kun ”Our Endless War”  räjäyttää lavan.

Yhtyeen sanoin kuvaamattoman lavakarisman tuntee heti. Bändin jokaisesta jäsenestä irtoaa virtaa sillä tasolla, että he ovat kuin syntyneet lavalle. Täytyy vielä nostaa korkeammalle pallille laulaja Phil Bozeman. Kun tämä noin 160-senttinen ruipelo astelee lavalle, hän näyttää siltä, kuin olisi eksynyt ihan väärään paikkaan. Mutta laulun alettua jokainen epäilijä lyödään lattiaan. Bozemanin laulu on hyvin massiivista ja taidokasta, ja sillä kannetaan jokainen kappale täydellisellä aggressiivisuudella alusta loppuun. Edelleen ne kylmät väreet vain jatkuvat. Vaikka laulaja onkin yhtyeen vahvin kortti, myös koko loppu porukka soittaa hyvin ammattitaitoisesti. Kolme kitaristia on mielestäni aivan liikaa yhtyeessä, mutta Whitechapel osaa pitää paketin kasassa erittäin tiukasti ja jokainen nuotti ja riitasointu on suunniteltu hyvin tarkasti paikoilleen. Samoin yhtyeen rumpali antaa sellaisen taidonnäytteen, jota ei ihan joka yhtyeestä löydy.

Seuraavaksi siirrytään dokumenttiin. Reilun tunnin mittainen pätkä avaa hienosti yhtyeen jäsenien asenteita, taustoja ja sitä, mikä on kenenkin rooli yhtyeessä. Ajattelin kyseessä olevan perinteinen ”behind the scenes” -pätkä, mutta tämä olikin jotain muuta. Yhtyeen jäsenet käydään yksi kerrallaan läpi; he puhuvat toisistaan ja kertovat, kuka on kuka. Erityisesti pidin basisti Gabe Crispin avautumisesta. Crisp on lavalla täyttä testosteronia ja vihaa, mutta lavan takana heppu vaikuttaa isolta nallekarhulta; myös yhtyeen muut jäsenet kuvaavat häntä Whitechapelin hauskimmaksi tapaukseksi, joka ei ikinä ota mitään vakavasti.

Dokumentti on muutenkin hieman erikoinen tapaus, kun kyseessä on Whitechapelin kaltainen yhtye. Melodiset piano/viulukuviot säestävät miltei koko pätkän, ja yhtye puhuu perheistään ja siitä, kuinka kiertuelämä on sille nykyään enemmän työntekoa kuin hauskanpitoa. Tästä kaikesta huokuu todella iso sydän, joka yhtyeellä on omaa musiikkiaan ja fanejansa kohtaan. Yksinkertaisesti sanottuna se on kaunista katseltavaa.

”The Brotherhood Of The Blade” on hyvin vahva painos. Jo live-veto antaa rahoille vastinetta, mutta dokumentin pätkä lisää pisteitä ja katseluarvoa vielä enemmän. Ne, jotka tämän ovat rahoittaneet, ovat varmasti tyytyväisiä tulokseen. Tämä on välttämätön hankinta yhtyeen faneille, ja jos raaka deathcore on sinun juttusi, kannattaa ehdottomasti harkita tämän pätkän katsomista. Tämän lätyn myötä lupasin ainakin itselleni, että seuraavan kerran kun Whitechapel saapuu Suomen mantereelle, olen varmasti siellä.

9-/10

Kappalelista:
01. Rise
02. Our Endless War
03. Section 8
04. Faces
05. I, Dementia
06. Possession
07. Prostatic Fluid Asphyxiation
08. Vicer Exciser
09. Mono
10. Worship The Digital Age
11. The Saw Is The Law
12. Possibilities Of An Impossible Existence
13. This Is Exile (Bonus)

Kirjoittanut: Jussi Nurmi
https://www.facebook.com/whitechapelmetal/?fref=ts