Whitesnake ja Europe tarjosivat hyväntuulista rock-ilottelua 6.6.2022 Helsingissä

Aurinkoisena kesäkuun iltana noin 7 000 hard rockin ystävää oli saapunut Helsingin jäähalliin hyvästelemään pitkän uransa päähän tulleen Whitesnaken. Vielä hetki ennen lämmittelybändi Europen aloittamista ulkona oleva jono oli tuskallisen pitkä, mutta onneksi väki saatiin sisään hämmästyttävän nopeasti.

Ruotsalainen Europe oli 80-luvulla monen raskaamman rockin kuuntelijan silmissä yleinen naureskelun aihe, vaikka yhtyeen repertuaariin kuuluikin useita kelpo kappaleita ja yksi hard rockin tunnistettavimpia kosketinsoitinriffejä. Sittemmin Europesta on tullut vakavammin otettava yhtye, ja tämän illan konsertti todisti sen, että yhtyeellä on yhä paljon faneja Suomessakin. Harvoin olen nähnyt lämmittelybändin saavan yhtä innokasta ja kovaäänistä vastaanottoa.

Laulaja Joey Tempestin luotsaama yhtye vaikutti nauttivan esiintymisestä, ja Tempest väläytteli usein leveää hymyään yleisölle. Mies lauloi kohtalaisen mallikkaasti, vaikkakin hänen äänensä kuulosti paikoitellen siltä, että se saattoi olla rasittunut flunssan tai jonkin muun syyn takia. Se ei kuitenkaan menoa juuri himmentänyt. Tempest ei ole tylsää seurattavaa, sillä hän osaa käyttää hyödykseen koko lavakapasiteetin eikä jumitu pönöttämään lavan keskiosaan. Mikkiteline kulki menossa mukana ja taipui monenlaisiin pyörityksiin. Olipa Tempest aikeissa  tehdä Whitesnaken David Coverdalelle tyypillisen seksuaalissävytteisen kattoa tavoittelevan telinetempunkin, kunnes totesikin, että sellainen on syytä säästää illan pääesiintyjälle.

Europelta kuultiin sopiva sekoitus vanhoja hittejä ja tuoreempaa materiaalia. Uudet kappaleet ovat astetta raskaampia kuin 80-luvun kepeämmät makupalat, mutta molemmat kuulostivat yhtä lailla toimivilta. Kun viimeisenä kuullun megahitin ”Final Countdownin” tarttuva, kaikkien tuntema intro ”tidi-dii-dii-tidi-diddid-dii” pärähti soimaan kosketinsoittaja Mic Michaelin sormista, hymyt kohosivat kasvoille ja sadat kännykät ilmaan tallentamaan odotettua hetkeä.

Europe osoitti olevansa täysin relevantti yhtye vielä 2020-luvullakin eikä pelkästään 80-luvun nostalgiasta ammentava, menneisyyteen jämähtänyt joukko leipiintyneitä ruotsalaisrokkareita.

Kappalelista:

1. Walk the Earth
2. Rock the Night
3. Scream of Anger
4. Carrie
5. Last Look at Eden
6. Sign of the Times
7. Heart of Stone
8. War of Kings
9. Ready or Not
10. Superstitious
11. Cherokee
12. Final Countdown

Ahkerasti Suomessa ennenkin vierailleella Whitesnakella on parhaillaan meneillään jäähyväiskiertue, joten tämä saattoi olla viimeinen kerta, kun yhtye näillä pituuspiireillä nähtiin. Toisaalta historia on täynnä yhtyeitä, jotka ovat jättäneet jäähyväisiä useampaankin kertaan. Tämän konsertin kuultuani olen kuitenkin kohtalaisen varma siitä, että tällä kertaa jäähyväiset ovat lopulliset.

Jo useamman vuoden ajan Whitesnaken kohdalla on noussut esiin huoli legendaarisen David Coverdalen lauluäänen heikkenemisestä. Ennen kiertueen alkamista yhtye teki yllättävän vedon palkkaamalla kolmekymppisen kroatialaisen Dino Jelusićin taustalaulajaksi ja toiseksi kosketinsoittajaksi Michele Luppin rinnalle. Tämä oli varsin fiksu siirto, sillä kyllähän Coverdalen ääni oli vain varjo entisestään, paikoitellen melkoisen sävytöntä raakkumista. Jelusićin rooli oli tukea Coverdalea laulamalla lähes koko ajan taustoja ja saada kappaleet kuulostamaan astetta enemmän siltä kuin Coverdalen huippuvuosina. Hyväntuulinen Coverdale on menettänyt äänensä mutta ei sentään onneksi esiintymisen iloa.

Whitesnaken kokoonpanoon oli tullut toinenkin uusi jäsen sitten kolmen vuoden takaisen Suomen-vierailun basisti Tanya O’Callaghanin myötä. Coverdale esitteli hänet ylpeänä saatesanoilla ”kaikkien aikojen ensimmäinen nainen Whitesnakessa”. Tanya suoriutui tontistaan mallikkaasti muiden jäsenten lailla. Coverdale on aina osannut haalia ympärilleen lahjakkaita muusikoita, mutta ovi on heilunut yhtyeessä vuosien varrella tiuhaan tahtiin. Kitaristi Reb Beach on kuitenkin viihtynyt Coverdalen rinnalla pisimpään, jo parikymmentä vuotta.

Olisin odottanut jäähyväiskiertueelta hiukan pidempää kuin 80-minuuttista settiä ja joitakin raikkaita biisivalintoja, mutta jouduin pettymään. Suurimmat hitit ovat toki pakollista soitettavaa joka kerta, mutta draaman kaari noudatti silti turhankin tarkasti kolme vuotta sitten Sauna Open Airissa kuultua festarisettiä. Vain pari silloin esitettyä uutta kappaletta oli vaihdettu ”Fool for your Lovingiin” ja ”Crying in the Rainiin”.

Whitesnaken konserttiin on yleensä kuulunut myös pitkät ja puuduttavat sooloilut, eikä niiltä valitettavasti nytkään vältytty. Ensin kitaristit Reb Beach ja Joel Hoekstra esittelivät nopeasormisuuttaan, ja pian Jelusić sai myös astua rampille parrasvaloihin keytar kaulassaan. Hetken kuluttua oli Tommy Aldridgen vuoro osoittaa olevansa vielä 71-vuotiaanakin silkka peto rumpupallilla. Miehen soolojen tavaramerkiksi on muodostunut lopussa kuultava villin alkukantainen osio, jossa hän viskaa kapulat syrjään ja paiskoo rumpuja paljain käsin. 

Coverdale otti runsaasti lämminhenkistä kontaktia yleisöön, ja yleisö antoi hänelle vastalahjaksi vilpittömän tukensa ja ihailunsa, vaikka loistokkaimmat päivät ovat jääneet kauas taakse. Joidenkin yhtyeiden jäähyväiskiertueilla tulee tippa silmäkulmaan eikä millään malttaisi luopua, mutta Whitesnaken päätös laittaa pillit lopullisesti pussiin tuntuu täysin oikealta ja olisi ehkä pitänyt tehdä jo useita vuosia sitten. Vai petaako Coverdale Jelusićista kenties itselleen manttelinperijää? Olisiko muun bändin mahdollista jatkaa ilman häntä vaikkapa hiukan muutetulla nimellä? Aika näyttää, miten käy, mutta tässä vaiheessa toivotan mielelläni Coverdalelle onnellisia ja ansaittuja eläkepäiviä.

Kappalelista:

1. Bad Boys
2. Slide It in
3. Love Ain’t No Stranger
4. Hey You (You Make Me Rock)
5. Slow an’ Easy
6. Ain’t No Love in the Heart of the City
7. Fool for Your Loving + kitara- ja keytarsoolot
8. Crying in the Rain + rumpusoolo
9. Is This Love
10. Give Me All Your Love
11. Here I Go Again
12. Still of the Night
13. Burn

Teksti: Eija Virtanen

Kuvat: Sini Honkanen