Whitesnake valloitti yleisön Helsingin jäähallissa
Hard rock -bändi Whitesnaken kiertueen ensimmäinen Pohjoismaiden keikka iski Suomeen keskiviikkona 11.11. Deep Purplelle tehty tribuuttilevy ”The Purple Album” ilmestyi viime keväänä. Vokalisti David Coverdale on ollut sanoittamassa näitä hittibiisejä, ja ne ovatkin ajalta, jolloin hän oli mukana bändissä. Rohkea veto, sillä Deep Purplen tuotokset ovat iskostuneet päihimme, ja coverit harvemmin yltävät alkuperäisen tasolle edes Coverdalen läsnäollessa.
Päälle kuusikymppinen rocklegenda kuitenkin räjäytti energiallaan Jäähallin. Syyllistyin stereotypisointiin odottaessani väsynyttä keikkaa, mutta ”Burn” herätti minut unestani. Coverdale osaa myös pelottomasti käyttää mikkitelinettä esityksensä tehosteena. Valitettavasti olin nyt istumapaikalla, vaikka yleensä olen kentällä mahdollisimman edessä hikoilemassa. Plussana sentään kuulin takanani olevan, varmasti syvän purppuran fanin, sanovan ettei hän ole tyytyväinen. Seuraavat Whitesnaken omat ”Bad Boys” ja ”Love Ain’t No Stranger” saivat minut ihastumaan. Toinen coveri ”The Gypsy” oli kitaravirtuoosien Reb Beachin ja Joel Hoekstran soittamana silkkaa hunajaa, vaikkakaan siirtymä edellisestä biisistä ei vaikuttanut kovin hiotulta. Takanani istuva tyyppikin viimein lämpeni ja kommentoi kaverilleen keikan olevan ihan jees.
Rakkaus, seksi ja sydänsuru ovat monesti biisien aiheena. Peräjälkeen tulleet ”Give Me All Your Love” ja uuden levyn ”You Keep On Moving” sekä ”Ain’t No Love In The Heart Of The City” rakentavat melko yhtenäisen tarinan kiperästä suhteesta. Viimeisin toi esiin bändin blues-lähtökohtia, ja se onkin alunperin Bobby ”Blue” Blandin kappale.
Pitkätukkien kitarasoolot rikkoivat katkeransuloisen tunnelman. Reb Beach aloitti ja lopetti tiluttelunsa luomalla kitarallaan laulun kuuloisia välihuudahduksia. Vihreät kohdevalot siirtyivät leveälahkeista toisiin ja muuttuivat kirkkaan valkoisiksi Hoekstran tullessa keskiöön.
Keikka jatkui mieltänostattavasti. Valkopurppuran ”Mistreated” ja ”You Fool No One” höystettynä rumpusoololla, jonka lopuksi rumpali heitti kapulat kentälle ja pauhasi nyrkein, mikä ei kerro ainakaan luovuttamisesta. Seuraavaksi esitetty akustinen ”Soldier of Fortune” rauhoitti kauniisti. Jos ei luovuta niin yrittää uudestaan! Lauloin mukana kolme viimeistä kappaletta ”Is This Love”, ”Fool For You Loving” ja ”Here I Go Again” ja huomasin, että minun oli vaikea taputtaa tahtiin samalla. Encoret ovat näin isoilla keikoilla sääntö eivätkä poikkeus, ja sieltä tulikin odotettu ”Still Of The Night”. Odotin tosin enemmän biisejä, mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Lopulta marssin enimmäkseen keski-ikäisten keskellä kohti uloskäyntiä Monty-nimisen pytonkäärmeen tahtiin ja katsoin elämäni hyviä puolia.
Raportti: Sari Kivijärvi
Valokuvat: Eveliina Matikainen
Mainos päättyy