Whitesnaken David Coverdale ei pysty enää tekemään yhteistyötä John Sykesin kanssa
Hard rock -legenda Whitesnaken vokalisti David Coverdale kertoo tuoreessa Metal Edgen haastattelussa, että hän ei ole halukas enää tekemään yhteistyötä yhtyeen entisen kitaristin John Sykesin kanssa.
Sykes soitti yhtyeessä vuosina 1983-1986. Viimeinen albumi, jolla Sykes oli mukana, on vuoden 1987 legendaarinen nimikkoalbumi.
”Kuten tiedätte, välillämme asiat menivät pieleen, mikä oli valitettavaa. Mutta John oli ja on uskomaton lahjakkuus. Musiikillinen kemiamme oli loistava, mutta henkilökohtaisesti se ei toiminut. Totuus on se, että vaikka teimme kuinka uskomattoman albumin yhdessä, emme saaneet yhteyttä ihmisinä. Musiikista voi kuulla, että tuossa suhteessa oli luovaa taikaa, mutta se loppui sillä hetkellä, kun laitoimme mikrofonit ja soittimet pois. John oli levyn kannalta ratkaisevan tärkeä ja loistava live-soittaja. Mutta oli monia tärkeitä asioita, joita hänessä ei ollut. Niin ei ollut tarkoitettu. Johnin kanssa asiat vain räjähtivät. Luulen, että pohjanoteeraus oli se, kun hän yritti erottaa minut omasta bändistäni. Kuten voitte kuvitella, se ei mennyt kovin hyvin”, Coverdale kertoo.
Coverdalelta kysyttiin haastattelussa, onko hän ollut sittemmin yhteyksissä Sykesiin. Laulaja vastasi seuraavaa:
Juttelin erään yhteisen tuttavani kanssa joitakin vuosia sitten ja sanoin: ’En ole kuullut mitään Johnista pitkään aikaan.’ Hän sanoi: ’En ole kuullut mitään Johnista pitkään aikaan.’ Tämä tuttava sai Johnin ja minut juttelemaan keskenämme, kun työstin demoja ’Into the Light’ -levyä varten. Noin 15 vuoden vihamielisyyden jälkeen puhuimme ja tulimme hyvin toimeen. Ajattelin työskennellä hänen kanssaan uudelleen, mutta mitä enemmän puhuimme, sitä enemmän tajusin, että olin muuttunut merkittävästi ja John oli ollut oma pomonsa niin kauan, ettei se toimisi koskaan.
”Kemia ei voisi toimia, vaan se tulisi olemaan kuten ennenkin; en voi sallia sitä. Rehellisesti sanottuna en yksinkertaisesti halua tehdä mitään sellaista tällä hetkellä elämässäni, joka avaa oven katumukselle. Tiedän, että se on ehkä pettymys faneille, ja toivotan Johnille menestystä, sillä tiedän, että hän on rakastettu ja ihailtu soittaja. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin, sillä en ole kuullut hänestä vähään aikaan. Mutta luulen, että minua ohjaa nyt se, mitä opin Jimmy Pagelta, John Lordilta ja mahtavalta Ritchie Blackmorelta, ja se on: mitä järkeä on työskennellä jonkun kanssa, jos en usko voivani opettaa hänelle mitään tai saada jotain vastineeksi?