Wilko Johnson todisti, että ikä on vain numero – brittirokkari yhtyeineen soitti kuin viimeistä päivää

Wilko Johnson, kuva: Anne Kosonen

Vuonna 2005 perustettu Los Bastardos Finlandeses raikasi Kuopiossa sijaitsevassa Rauhalahden kylpylähotellin tanssisalissa hieman yhdeksän jälkeen. Seitsemän studioalbumia tähän päivään mennessä äänittänyt yhtye esiintyi lavalla itsevarmasti ja vailla huolen häivää. Rehtiä rockia takova Los Bastardos Finlandeses on siinä mielessä erikoinen yhtye, että vaikka bändi on kotimainen, toimii vokalistina walesilainen Bryn Jones. Miekkonen ei juuri muuten erottunutkaan habituksensa puolesta muista jäsenistä, paitsi brittiaksenttinsa puolesta.

Viidentoista vuoden mittainen ura näkyi Los Bastardos Finlandesesin lavaolemuksessa. Soittaminen sujui moitteitta ja useampi kuin yksi muusikoista osallistui välispiikkeihin, joista hersyi huumoria. Yhtyeen rock-soundi on veitsen terävä, mutta kappaleiden perusrakenne oli paikoin turhankin samankaltainen. Tämän seurauksena keikan seuraaminen alkoi puuduttaa ajoittain. Yhtyeen mieleenpainuvimmiksi kappaleiksi lukeutuivat Pelle Miljoonan ”Moottoritie on kuuma” -kappaleen uudelleensovitus ”Road Fever” -kappaleen muodossa sekä ”BMF”, joka taitaa olla lyhenne ”Bad Mother Fuckerista”.

Los Bastardos Finlandeses, kuva: Anne Kosonen
Los Bastardos Finlandeses, kuva: Anne Kosonen

Kaiken kaikkiaan Los Bastardos Finlandesesin keikka oli mukiin menevä, joka tuntui lämmittävän mukavasti tunnelmaa illan pääesiintyjää varten. Yhtyeen keikka päättyi yllättävästi Motörheadin coveriin, ja on pakko todeta, että jos yhtye olisi soittanut samanlaisella intensiteetillä koko settinsä, olisin taatusti innostunut yhtyeestä enemmän.

Illan pääesiintyjänä ollut 72-vuotias brittiläinen Wilko Johnson kaappasi yleisön huomion välittömästi lavalle tultuaan. Korkeasta iästään huolimatta Johnson liikkui lavalla vauhdikkaasti ja pesi energisyydellään Los Bastardos Finlandesesin välittömästi. Johnsonin ohessa lavalla olivat myös korkean iän saavuttanut basisti Norman Watt-Roy sekä Dylan Howe rumpusetin takana.

Wilko Johnson, kuva: Anne Kosonen
Wilko Johnson, kuva: Anne Kosonen

Wilko Johnson yhtyeineen ei uhrannut juurikaan aikaa juttelulle, vaan bändi siirtyi rivakasti kappaleesta toiseen. Vahvat bluesin juuret omaava rock mylvi kappaleissa, ja Johnson elehti lavalla kitaransa kanssa. Ohjelmisto ei sisältänyt suuremmin eroja, lukuun ottamatta basistin ja rumpalin soolo-osuuksia, joista jälkimmäinen äityi huomattavasti pidemmäksi kuin olin odottanut. Wilko Johnsonilla oli aito rock-asenne ja ote, joka paistoi taatusti salin taaimmaisille kuulijoille asti. Vaikka Johnsonin soitto ei ollut teknisesti enää huippuluokkaa, oli hänen soittoaan silti ilo seurata kun hänestä näki, että hän elää täysillä rockia varten.

Rock Party -tapahtuma sisälsi kaikkiaan kolme esiintyjää, joista viimeisin, kotimainen Juniper Inc. pääsi soittamaan vasta yhden maissa. Itse en voinut jäädä todistamaan yhtyeen soittoa tällä kertaa, mutta mikäli Juniper Inc.:in viimeisin albumi, ”Boneshaker” ja Anne Kososen ottamat kuvat pitävät kutinsa, ei tästäkään keikasta ole puuttunut hikeä, asennetta saati taidokkuutta. Rock Party -tapahtuma oli aimo annos rokkia muuten kevyemmän musiikin täytteisen Rauhalahden kevään ohjelmistoon nähden.

Juniper Inc., kuva: Anne Kosonen
Juniper Inc., kuva: Anne Kosonen

Wilko Johnson Facebookissa

Los Bastardos Finlandeses Facebookissa

Juniper Inc. Facebookissa

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Anne Kosonen

Kommentoi julkaisua