Brittiläinen Winds Of Genocide julkaisee 30.1.2015 debyyttialbuminsa ”Usurping The Throne Of Disease” Pulverized Recordsin kautta. Yhdeksänvuotiaan uransa aikana yhtye on ehtinyt julkaisemaan muutaman splitin, yhden EP:n ja demon. Levyn kansitaiteesta on vastannut alan piireissä tunnettu Mark Riddick, joka onkin piirrosmaiselta tyyliltään hyvin old school death metal -tyyppinen. Myös muita saman liiton miehiä on ollut mukana hääräilemässä, muun muassa Dismemberistä tuttu Fred Estby, joka on nauhoittanut vokaalit ja lainaillut myös omaansa raitaan ”Millions Lie Slaughtered” levyn loppupuolella. Yhtyeen pääasiallisena äänitorvena toimii neiti nimeltä Kat Shevil, joka on tosin aikaisemmin elämässään tunnettu nimellä Steve Gillham.

Entäpä musiikki sitten? Virallisesti yhtyeen genre on crust/death metal. Nykymaailmassa, missä kategorisointi ja laatikoiminen tuntuu olevan niin tärkeää, mahtuu tämänkin yhdistelmän viitekehyksen sisälle melkoinen määrä erilaisia yhdistelmiä ja tyylejä. Levyn aloittava ”The Howling Wolves Of Armageddon” alkaa kuitenkin menevän thrash-kompin tahdittamana ja sen groovaava teemariffi tuo vahvasti mieleen uudemman Impaled Nazarenen. Basso pohjaa hyvin yksinkertaisempia kitarariffejä rock-skaalaa esittelevällä tyylillään, ja yhteisvaikutelma on toimiva. Ainoa, joka hieman jättää säväyttämättä, on kuitenkin laulaja, joka menneisyydestään johtuen örisee huomattavasti matalammalta kuin naislaulajat yleensä, mutta ulosanti jää jollain tasolla tylsähkön oloiseksi.

Tästä jatkava ”Deathstrike Of The Scythe” on huomattavasti HC-tyyppisempi ralli. Se esittelee toki joitakin samantyylisiä elementtejä kuin edeltäjänsä, mutta yleisvaikutelma on paljon enemmän ”in your face” brittiläisen vanhan koulukunnan tuttuun Napalm Death – ja Extreme Noise Terror -tyyppiseen tyyliin. Samalla rujommalla linjalla jatkaa myös seuraava ”Venomous Warfare” ja jopa grind-vaikute alkaa nostaa päätään, mikä ei ole suinkaan huono asia. Keskivaiheilla kappaletta ilmentyy myös uusi elementti ruotsalaisen melo-deathin muodossa. Tähän on varmasti vaikuttanut rumpujen takaa kitaraan siirtynyt vain nimellä ”Linus” tunnettu kaveri, jonka kotimaa on juuri mainittu. Tässä yhteydessä laulaja myös yllättää vetämällä äkkiä korkeammalta muutamia säkeitä luoden näin hyvin kontrastia.

Nämä erilaiset linjat ovat vaihtelevasti levyllä esillä. Ensiksi mainittua edustaa aloitusraidan ohella myös loppupuolella kuultava ”Mass Graves Of The Innocent”, Ruotsi-dödö-osastoa taas neljäs ”Into The Darkness Of Eternal Nuclear Winter”, joka myös nimensä puolesta voisi olla suoraan Dissectionin levyltä, ja julkaisun päättävä ”Swathed By The Black Wings Of Death”. Myös jo aiemmin mainittu ”Millions Lie Slaughtered” tuo mieleen elävästi Dismemberin alkuajat. Tämä ei liene sattumaa ottaen huomioon vierailijan. HC/Grind-osastoa taas edustaa kakkosraidan lisäksi pariminuuttinen pyrähdys ”Till Graven”. Nimikkoraita ”Usurping The Throne Of Disease” on yllättävän toimivasti onnistunut yhdistämään nämä mainitut elementit niiden erottuessa edukseen. Lopussa kuullaan vielä old school doom -tyyppinen groovaavan fiilistelevä, paatoksellinen huipennus, joka saa pakostakin pään nyökkäilemään.

Levy oli huomattavasti kiinnostavampi kuin ennalta odotin. Tosin onhan jo aikojen alusta keskusteltu siitä, voiko cross over -genre koskaan olla toimiva sillisalaattimaisuutensa takia. Uskon kuitenkin, että jos osataan yhdistää ko. tyylien toimivimmat puolet kekseliäästi ja varioida niitä järkevästi, voi lopputulos olla jopa paremman kuuloinen kuin yhteen muottiin luokittuva esitys. Winds Of Genocide on energinen piristys brittiläisen extreme-musiikin kenttään, ja pienellä viilaamisella se saattaisi saada aikaiseksi jopa klassikoiksi muodostuvia albumeita.

8/10

Kappalelista:

01. The Howling Wolves Of Armageddon
02. Deathstrike Of The Scythe
03. Venomous Warfare
04. Into The Darkness Of Eternal Nuclear Winter
05. Usurping The Throne Of Disease
06. Millions Lie Slaughtered
07. Till Graven
08. Mass Graves Of The Innocent
09. Swathed By The Black Wings Of Death

Official Facebook

Kirjoittanut: Tuukka Franck