Tämä helsinkiläinen yhtye luokitellaan kuulemma post black metalliksi. Henkilökohtaisesti olen aina vihannut kaikkea, minkä genreluokitukseen pitää ängetä ”post” tai mikä tahansa muu samankaltainen etuliite. Pelkona on aina ennen levyn kuuntelun aloittamista, että kohta stereoista kuuluu jotain liian monimutkaista, normaalille ihmiselle käsittämätöntä ”taidetta”.

No, arvaus osui Wolandinkin kohdalla oikeaan siinä, ettei sen debyyttialbumi ”Hyperion” todellakaan mistään helpoimmasta päästä ole, mutta helpotuksekseni se on kuitenkin pääosin ihan järjellistä materiaalia. Levyn simppelein kappale on fiksusti asetettu avausraidaksi, koska ”Conquer All” -nimeä kantava raita on vielä melkoisen yksinkertaista ja toimivaa melodista black metallia.

Mutta kyllähän ”Hyperion” avausraidan jälkeen tarjoilee vähän kaikkea laidasta laitaan, omasta mielestäni hetkittäin jopa hieman liikaakin. On jazzia, rock’n rollia, groovea jne. Yllättävän hyvin se kuuluisa punainen lanka kuitenkin yhtyeen hallussa pysyy, eikä homma lipeä ihan täysin käsistä. Itse asiassa ”Hyperion” on kaikesta monipuolisuudestaan huolimatta kohtuullisesti toimiva kokonaisuus.

Silti hetkittäin tuntuu, että Woland yrittää tarjota kuuntelijalle enemmän kuin tarvitsee. Kolmosraidan ”Living Water” progemainen kitarasoolo aloittaa levyllä varsinaisen hämmentämisen, vaikka kappale toimisi ilman sitäkin kelpo melodisena black metallina. Tämän perään kuultavat ”None” sekä ”Exctasy & Rapture” rullaavat rokkaavissa kohdissaan ihan hyvin, mutta mielestäni molemmissa kappaleissa yritetään työntää liikaa tavaraa sekaan. Samat sanat voisi sanoa oikeastaan jokaisesta levyn kappaleesta. Toki tämäkin on mielipidekysymys, niin kuin levyarvostelut aina, mutta itselleni Wolandin kohdalla toimivat paremmin simppelit kohdat. Perustyylin melodinen black metal massiivisilla ja sinfonisilla kohdillaan olisi ollut yksistään aivan loistavaa, vaikkakaan ei silloin niin omaperäistä. Mutta onko se edes aina välttämätöntä? Wolandin tapauksessa tuntuu siltä, että liika omaperäisyyden tavoittelu enemmänkin sotkee levyn kokonaisuutta kuin parantaa sitä.

Tuon omaperäisyyden takia Wolandia on kovin vaikea verrata muihin yhtyeisiin, mutta heitetään nyt kuitenkin jotain pientä vertailukohtaa norjalaiskolmikosta Keep Of Kalessin, Solefald ja Arcturus. Näistä saa ainakin hetkittäin jotain osviittaa siitä, mitä ”Hyperion” pitää sisällään.

Summa summarum: eihän se niin kauheata sillisalaattia ollut, mutta isot pisteet tulevat ennemmin yksinkertaisimmista osioista kuin vaikkapa ”Live Forever” -kappaleen jazzpianosta. Tämä on suositeltava levytys niille, jotka jaksavat keskittyä pelkästään musiikin kuunteluun; taustamusiikiksi tästä ei nimittäin ole. Kutsuvat tätä post black metalliksi, olkoon sitten niin.

7/10

Kappalelista:
1. Conquer All
2. Art Of Ascension
3. Living Water
4. None
5. Extacy And Rapture
6. Honey In The Lion
7. Live Forever
8. Elevated Existence

http://www.wolandmusic.com/

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy