Uusimman ”Embraced by Firen” –julkaisunsa myötä saksalainen Wolfchant jatkaa kulkuaan kohti folk metallin eliittiä edellisen albuminsa, vuoden 2011 ”Call of the Black Windsin” siivittämällä tiellä. Ja tämähän sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä folk metallin ystävänä minun on surukseni todettava, että kahden käden sormet riittävät hyvien ja edukseen erottuvien folk metal -yhtyeiden laskemiseen. Tämän sanottuani on myös mainittava, että maailmaan mahtuu aivan liikaa geneerisiä, mielikuvituksettomia, tylsiä, harmaaseen massaan hukkuvia laittoman paskoja Enska-kopioita, jotka luulevat, että pelkästään rääkyminen, sahaus skaalaa pitkin ja kiipparit taustalla riittävät hyvän folk metallin tekemiseen. Wolfchant ei kuitenkaan ole yksi niistä.

Lätty alkaa lätisemään eeppisellä orkestraalikappaleella nimeltään ”Devouring Flames”, joka vie kuuntelijansa fantasiamaailmaan teurastamaan lohikäärmeitä ja pelastamaan prinsessoja, vaikkei biisissä ole edes laulua. Seuraavaksi vuorossa on metalliosaston avaava nimikkokappale ”Embraced by Fire”, joka antaa hyvin esimakua siitä, mitä koko loppulevy tulee olemaan: eeppistä kitaratyöskentelyä, niin komealla puhtaalla äänellä, kuin rääkyenkin laulettuja tarttuvia melodioita sekä sopivassa määrin brutaaliutta ja aggressiivisuutta. ”Element” jatkaa edellisen kappaleen jalanjäljillä temmon noustessa ja pitojen parantuessa; tämän jälkeen päästäänkin ”Turning Into Rediin”, jonka saa joukosta erottumaan mainio akustinen c-osa, joka saa ylpeyden ja jylhyyden tunteet esiin kenessä tahansa.

Seuraavana kuullaan saksankielinen ”Einsame Wacht”, jonka valttikortteja ovat hyväntuulisen rallattelun ja vihaisen mättämisen välillä vaihteleva tunnelma sekä eeppistäkin eeppisempi kitarasoolo. ”Autumn’s Breath” on ehdoton suosikkikappaleeni tältä levyltä, ehkä jopa koko yhtyeen tuotannosta. Alun vihainen, jossain määrin jopa pelottava poljenta yhdistettynä eeppiseen ja tarttuvan riimittelevään kertosäkeeseen toimii paremmin kuin sata jänistä. Eikä tietenkään unohdeta akustista c-osaa, joka sekin lumoaa eeppisyydellään ja jylhyydellään. Plussaa myös introssa soivasta säkkipillistä, joka on oikein käytettynä kerta kaikkiaan kaunis soitin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Rehellisen raa’alla jytinällään levyä jatkaa toinen saksankielinen kappale ”Freier Geist”, jonka jälkeen vuorossa on albumin päättävä, rauhallisella introlla alkava, mutta käyntiin lähtiessään kunnolla persettä potkiva ”Winter’s Triumph.” Viimeinen, muttei vähäisin. Viisussa mielenkiinnon herättää joissain kohdissa päällekkäin tulevat puhdas laulu ja rääkyminen – tämä valinta toimii erittäin hyvin. Kappale loppuu haikeaan outroon, joka onkin hieno päätös myös koko levylle.

Kaiken kaikkiaan Wolfchant iskee pöytään annoksen erittäin tiukkaa ja toimivaa folk metallia, jonka tahtiin joisi mielellään oluen jos toisenkin. Tästä on hyvä ottaa mallia niin nuorten kuin vanhempienkin partojen.

9/10

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kappalelista:
1. Intro
2. Embraced by Fire
3. Element
4. Turning into Red
5. Einsame Wacht
6. Autumns Breath
7. Freier Geist
8. Winters Triumph

http://www.myspace.com/wolfchant

Kirjoittanut Jyri Kinnari

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy