Wolfpakk – Wolfpakk
Wolfpakk julkaisee samannimisen debyyttinsä ja kyseessä on herrojen Michael Vossin ja Mark Sweeneyn yhteinen projekti. Sweeney on aikaisemmin musisoinut yhtyeessä Crystal Ball, kun taas Voss saattaa olla joillekin tuttu yhtyeistä Mad Max ja Casanova. Ennakkotietojen mukaan luvassa olisi melodisen heavyn riemujuhlaa. Levy tulee ulos AFM Recordsin kautta.
Kieltämättä odotukset nousevat kohtalaisen korkealle, kun katselee levyn vieraslistaa. Vokalistivieraiksi mainitaan mm. Paul Di’anno, Tony Martin, Jeff Scott Soto, Tim ”Ripper” Owens, Paul Shortino jne. Sitten kun soittajien listaan lisätään vielä nimiä kuten Tony Franklin, Neil Murray, Mat Sinner ja Olaf Lenk, monien muiden ohessa, alkaa levy väkisinkin vaikuttaa vähintään mielenkiintoiselta. On entisiä, ja nykyisiä jäseniä monista heavy metallin isoista, ja hieman pienemmistäkin yhtyeistä, kuten Black Sabbath, Judas Priest, Iron Maiden, Primal Fear ja Impellitteri, vain muutamia mainitakseni.
Levyn ensimmäinen, ja oikeastaan ainoa isompi pettymys selviää jo muutaman kappaleen kuuntelun jälkeen. Nimittäin herrat Voss ja Sweeney hoitavat lauluosuudet yhdessä, nimekkäiden vierailijoiden laulaessa lähinnä taustoja. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö kyseiset herrat olisi ihan päteviä laulajia, mutta kyllä minun mielestäni jos levylle on tuollaisia nimiä saatu, olisi syytä myös antaa heille enemmän tilaa. Soittopuolelta ei kyllä moitittavaa löydy, mikä ei yllätä kun mietitään levyllä soittavien kavereiden kokemusta.
Mainos päättyy
Itse kappaleet edustavat melodista heavy/hard rockia perinteisimmillään – hienoja, mahtipontisia melodioita, tarttuvia kertosäkeitä. Parin kuuntelukerran jälkeen alkaa pettymys lauluosuuksistakin laantua, sillä kyllähän Voss ja Sweeney hommansa hoitavat. Levyn parhaimmistoa ovat kappaleet ”Sirens”, ”Lost” sekä todella hienon kertosäkeistön sisältävä ”The Crow”. Myös hyvin 80-lukuinen ”Ride The Bullet” toimii erinomaisesti. Levyn päättävä lähes 10-minuuttinen ”Wolfony”, sen sijaan on loppujen lopuksi ehkä levyn huonointa antia. Tuntuu, että kappaleesta olisi väkisinkin yritetty saada erittäin mahtipontinen ja sinfonia-henkinen kappale – nyt se ei kuitenkaan oikein onnistunut. Kyllähän tästä vielä on matkaa vaikkapa Tobias Sammetin tai Arjen Lucassenin ”All-stars” projekteihin, mutta kaikesta huolimatta ihan kelpo heavy/hard rock-albumi tämä on.
7/10
Kappalelista:
1.Sirens
2.Dark Horizons
3.Lost
4.Slam Down The Hammer
5.The Crow
6.Wolfpup
7.Let Me Die
8.Reptile’s Kiss
9.Ride The Bullet
10.Wolfony
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Juha Attola